Luettelo Ruotsin sodista

Tämä on luettelo Ruotsin sodista.

Varhaisen keskiajan sodat

Viikinkiajan voidaan katsoa loppuneen noin vuonna 1050. Seuranneen parin sadan vuoden historiasta on jäänyt vain hyvin vähän lähteitä. Ruotsissa käytiin kuitenkin sotia tuolla ajalla, etupäässä kuninkaankruunusta ja ulkopuolisia vihollisia vastaan. Toisaalta Ruotsin (Svea ja Gööta) katsotaan syntyneen vasta vuonna 1350[1], tosin vasta 1523 Kustaa Vaasa yhdisti Ruotsin ja perusti sen kuningaskunnan Kalmarin Unionin hajottua. Ennen näitä lähteiden perusteella on vaikea tehdä eroa kuninkaanmurhien ja sisällissotien välillä.[2] Tälle ajalle ajoittuu muun muassa kiistelty ensimmäinen ristiretki Suomeen.[3]

Luettelo sodista
Vuodet Sota Lopputulos Vastustajat Lisätietoja
1000-luku
1063 Kuningas Stenkilin sota Norjaa vastaan Norja Norjalaiset kukistivat ruotsalaiset Vänernin rannalla.[4]
1070-luku Kuningas Stenkilin kuoleman jälkeinen sisällissota Sisällissota Kuningas Stenkilin kuoleman jälkeen maa ajautui sisällissotaan. Lähteissä mainitaan ainakin viisi eri kuningasta tälle aikakaudelle. Adam Bremeniläinen on ainut lähde Stenkilin kuoleman jälkeiselle ajalle.[4][5]
1098–1101 (n.) Inge vanhemman ja Maunu Paljassäären sota. Norja Tämän sodan taustalla oli norjalaisten yritys vallata Dalsland, joka oli aikaisemmin kuulunut Norjalle. Norjalaiset hyökkäsivät Länsi-Götanmaalle, mutta ruotsalaiset kukistivat heidät taistelussa. Sota loppui Kungshällassa vuonna 1101 solmittuun rauhaan. Dalsland pysyi osana Ruotsia, mutta Norjan kuningas Maunu Paljassääri meni naimisiin Inge vanhemman tyttären kanssa.[4][6]
1100-luku
1120-luku Kuningas Inge nuoremman kuoleman jälkeinen sisällissota Sisällissota Inge nuoremman kuoleman jälkeen syttyi sisällissota. Lähteissä mainitaan useita eri kuninkaita. Naapurimaat hyökkäsivät Ruotsiin.[4][7]
1123 Kalmarin ledung Ristiretki Tanskan kuningas Niilo Sveninpoika, Norjan kuningas Sigurd I Jerusaleminkävijän ja Puolan kuningas Boleslaw III:nen johdolla tehtiin kolmella sotajoukolla ristiretki Blot-Svenin johtamia Kalmarin alueen pakanoita vastaan.[8]
1145 Sota Bohuslänin omistuksesta Norja Ruotsalaiset yrittivät vallata Bohuslänin, mutta norjalaiset kukistivat heidät Krokaskogenin taistelussa.[3]
1156 (n.) Ensimmäinen ristiretki Suomeen Suomalaiset Ristiretken historiallisuudesta kiistellään, mutta ruotsalaisilla oli jonkinlainen jalansija Suomessa tähän aikaan.[3]
1164 (n.) Hyökkäys Laatokankaupunkiin Novgorod Novgorodilaisen kronikan mukaan ruotsalaiset piirittävät Laatokankaupunkia, mutta hävisivät.[3]
1170-luvun alku Knuut Eerikinpojan sota Kolia ja Burisvelia vastaan SisällissotaKnuut Eerikinpoika kukisti vallanhavittelijat Kolin ja Burisvelin Bjälbon taistelussa.[9]
1178 (n.) Sota Jämtlannin omistuksesta Norja Knuut Eerikinpojan hallituskaudella Ruotsi menetti Jämtlannin Norjalle.[9]
1187 Sigtunan tuho Ryöstöretki Karjalaiset tuhoavat Sigtunan.[10]
1195 (n.) Ristiretki Baltiaan Ristiretki Ruotsalaiset osallistuvat saksalaisten ja gotlantilaisten sotaretkeen Kuurinmaalle. Birger Brosan johtama laivasto päätyy kuitenkin Viroon.[9]
1200-luku
1206 Novgorodilaisten hyökkäys Mälarenin alueelle Novgorod Novgorodilaiset tekivät ryöstöretken Mälarenin alueelle.[11]
1205–1210 Knuut Eerikinpojan perillisten ja Juhana Sverkerin pojan välinen sisällissota Sisällissota Sverker nuoremman kuoleman jälkeen syttyi sisällissota Knuut Eerikinpojan poikien ja Sverkerin pojan Juhanan välillä. Juhana kukisti Knuutin pojat Älgaråsin taistelussa vuonna 1205, mutta Eerik Knuutinpoika kukisti Juhanan vuonna 1208 käydyssä Lenan taistelussa. Juhana palasi tanskalaisten avustamana vuonna 1210, mutta Eerik kukisti hänet Gestilrenin taistelussa.[11]
1217 Pakanoiden ryöstöretki Mälarenin alueelle Ryöstöretki Idästä tulleet pakanat ryöstävät Mälarenin aluetta.[11]
1220 Juhana Sverkerinpojan ristiretki Viroon Virolaiset Sota alkoi hyvin, mutta kuninkaan palattua Ruotsiin virolaiset kukistivat ruotsalaiset Lealin taistelussa 8. elokuuta 1220. Taistelussa kaatui muun muassa jaarli Kaarle Kuuro ja Linköpingin piispa Kaarle.[11]
1225 Värmlannin sota[12] Norja Norjalaiset ribbungit käyttivät Värmlantia tukikohtanaan kapinassaan Norjan kuningasta vastaan. Lopulta Haakon IV Haakoninpoika teki sotaretken Värmlantiin ja kukisti talonpojista koostuneen joukon Holmedalin pitäjässä. Vuonna 1249 solmittiin Lödösen rauha joka lopetti vihanpidon Ruotsin ja Norjan välillä.[13]
1226 Saarenmaan asukkaiden hyökkäys Ruotsiin[14] Saarenmaalaiset Idästä tulleet pakanat ryöstelivät Ruotsin aluetta. Lähteissä ryöstöretkestä syytetään Saarenmaan asukkaita.[15]
1227–1228 Jaroslavin hyökkäys Hämeeseen[16] Hämäläisten tappio Novgorod Laurentiuksen kronikka: "Samana talvena lähti Jaroslav Vsevolodinpoika Novgorodista meren yli jäämejä vastaan, missä yksikään Venäjän ruhtinaista ei ollut pystynyt (aikaisemmin) oleskelemaan. Hän valloitti koko maan ja palasi Novgorodiin kiittäen ja ylistäen Jumalaa sekä tuoden mukanaan suuren määrän vankeja. Mutta koske ne, jotka olivat hänen mukanaan eivät voineet ottaa mukaansa kaikkia vankeja, he hakkasivat osan kuoliaaksi, mutta päästivät suuren joukon muita takaisin kotiinsa." [17] Sotaretkestä kerrotaan lyhyesti myös Novgorodin ensimmäisessä kronikassa.[18]

On epävarmaa suuntautuiko sotaretki Ruotsin kruunun alaisia hämäläisiä kohtaan. Toisen vaihtoehdon mukaan kyse oli itsenäisistä hämäläisistä, jotka Novgorod halusi valtansa alle. Sodan syynä on luultavasti Turun piispan määräys ettei pakanoiden kanssa saa käydä kauppaa.[19] Sotaretkestä kertovissa lähteissä ei mainita kuitenkaan Ruotsia tai ruotsalaisia.[17][18]

1229 Eerik Eerikinpojan syrjäytyssota Knuut Pitkä kannattajineen Tästä sodasta ei tiedetä paljon. Kuningas Eerik Eerikinpoika oli vain 13-vuotias ja kuninkaan valta oli heikko. Neuvoston jäsenen Knuut Pitkän joukot kukistivat kuninkaalle uskolliset joukot Olustran taistelussa. Knuutista tuli Ruotsin kuningas ja Eerik pakeni Tanskaan.[20]
1234 Eerik Eerikinpojan paluu Eerik Eerikinpoika kannattajineen Olosuhteet joiden yhteydessä Eerik Eerikinpoika palasi valtaan ovat epävarmat. Todennäköisesti Eerik palasi Tanskasta mukanaan armeija. Erään näkökulman mukaan Eerik kukisti Knuutin taistelussa. Toinen vaihtoehto on että Knuutin kuoleman oli luonnollinen ja että Eerik palasi valtaan tämän jälkeen.[21]
1236–1237 Hämeen kapina Hämäläiset Paavi Gregorius IX:n 9. joulukuuta vuonna 1237 Upsalan arkkipiispalle lähettämässä kirjeessä on kuvattu hämäläisten kapinoineen katolista kirkkoa vastaan ja kääntyneen takaisin pakanuuteen. Kirjeessään paavi pyysi Upsalan arkkipiispaa johtamaan sotaretkeä Hämeeseen kostoksi kapinasta.[22] Epävarman ruotsalaisen tulkinnan mukaan hämäläiset olisivat nousseet kapinaan Ruotsia vastaan Novgorodin tuella talvella 1236–1237. Kapina saattaa liittyä ajoitukseltaan ongelmalliseen toiseen ristiretkeen vuosina 1249–1250.[23]
1240 Nevan taistelu Novgorod Nevan taistelu käytiin Novgorodin ensimmäisen kronikan ja Sofian kronikan mukaan ruotsalaisten, norjalaisten (murmannit), varsinaissuomalaisten ja hämäläisten sekä Novgorodin ja karjalaisten välillä 15. heinäkuuta 1240.[24][25]
1247 Ensimmäinen folkungakapina Folkungit Kuningasta vastustavat folkungit, joiden johtaja on Knuut Pitkän poika Holmger, kukistettiin Sparrsätran taistelussa.[26]
1249–1250 Toinen ristiretki Suomeen Hämäläiset alistetaan ruotsalaisten valtaan Hämäläiset Birger jaarlin johtama sotaretki hämäläisiä vastaan. Eerikinkronikka kuvaa retkeä seuranneen linnan perustaminen Hämeeseen. Kyseinen linna on mahdollisesti ollut Hakoisten linnavuori. Jarl Gallén on esittänyt, että retki tapahtui Hämeen kapinan jälkeen vuosina 1238–1239.[27]
1251 Toinen folkungakapina Folkungit Knuut Pitkän poika Filip nousi kapinaan, koska hän katsoi itsellään olevan yhtä suuri oikeus kruunuun kuin Valdemar Birgerinpojalla. Folkungit asettuivat Filipin puolelle ja värväsivät joukkoja Tanskasta ja Saksasta. Birger jaarlin johtamat joukot kukistivat kapinalliset Herrevadsbron taistelussa.[28]
1256–1257 Narvan sotaretki Novgorod Novgorodilaisen kronikan mukaan ruotsalaiset, suomalaiset ja hämäläiset yrittivät rakentaa linnoituksen Narvanjoen suistolle, mutta pakenivat kun Novgorodista lähetettiin joukkoja. Seuranneena talvena novgorodilaiset tekivät retken jäämejä vastaan (Hämeeseen?), mutta heikolla menestyksellä.[29]
1257 Karjalaisten sotaretki Ruotsiin Birger-jaarli perustaa Tukholman, jotta karjalaisten aiheuttama tuho Mälarenin alueella voidaan estää.[30] Karjalaiset Paavi Aleksanteri IV:n Upsalan electukselle lähettämänsä kirjeen perusteella kuningas Valdemar oli katkera pakanallisten karjalaisten Ruotsiin tekemästä sotaretkestä jonka seurauksena monia kristittyjä kuoli, haavoittui ja joutui vangeiksi. Sotaretken seurauksena Paavi antaa ristiretkijulistuksen Karjalaisia vastaan.[31]
1275 Valdemar Birgerinpojan syrjäytyssota Maunu Birgerinpoika, Tanska Maunu Birgerinpoika nousi kapinaan veljeään Valdemaria vastaan vuonna 1275. Tanskan kuningas Eerik Klipping tukee Maunua, jonka joukot kukistivat Valdemarin Hovan taistelussa 14. heinäkuuta. Tämän jälkeen Maunusta tuli kuningas.[32]
1276–1278 6 000 markan sota Tanska Sodan taustana oli Maunu Ladonlukon aikaisemmin Tanskalta saama apu. Tanskan kuningas Eerik Klipping vaati Maunulta 6 000 hopeamarkkaa. Ruotsalaiset joukot hyökkäsivät Hallantiin ja Skooneen, mutta perääntyivät kohdatessaan tanskalaisen armeijan. Tanskalaiset hyökkäsivät seuraavana vuonna Smoolantiin. Ruotsalaiset kukistivat tanskalaiset Ettakin taistelussa vuonna 1277. Tanskalaiset tekivät kuitenkin toisen retken Länsi-Götanmaalle ja valtaavat muun muassa Skaran. Vuonna 1278 solmittiin rauha jossa Maunun velka laskettiin 4 000 hopeamarkkaan.[33]
1278–1280 Kolmas folkungakapina FolkungitFolkungit nousivat kapinaan vuonna 1278. Tällä kertaa heidän tarkoituksenaan oli asettaa Valdemar Birgerinpoika takaisin valtaistuimelle. Kapina ei kuitenkaan onnistu.[34]
1283–1284 Laatokan sotaretki Novgorod Novgorodilaisessa kronikassa mainitaan että "nemtsit" (saksalaiset) tekivät sotaretken Laatokalle, mutta heidät kukistettiin Nevan suistolla käydyssä taistelussa 9. syyskuuta 1284. Kronikassa kaikkia länsimaisia pidettiin saksalaisina, ja onkin esitetty että sotaretken takan olisivatkin olleet ruotsalaiset.[35]
1288 Gotlannin sisällissota Sisällissota Gotlannin sisäinen konflikti.
1292 Novgorodin hyökkäys Hämeeseen Novgorod Novgorodilaiset hävittivät Hämettä. Ruotsalaiset tekevät vastahyökkäyksen Karjalaan ja Inkeriin.
1293–1295 Kolmas ristiretki Suomeen Länsi-Karjala joutuu ruotsalaisten valtaan Karjalaiset, Novgorod Marski Torkkeli Knuutinpojan ristiretki Karjalaan. Viipurin linna perustetaan tuhotun karjalaisten linnoituksen paikalle.[36]
1300-luku
1300–1301 Nevan sotaretki Novgorod Torkkeli Knuutinpoika tekee vuonna 1300 retken Nevalle, jonka suulle perustetaan Maankruunun (Landskrona). Novgorodilaiset valloittavat ja hävittävät linnoituksen jo seuraavana vuonna.
1304–1310 Birger Maununpojan sota veljiään vastaan Valdemar ja Eerik Maununpoika kannattajineen Vuonna 1304 puhkesi katkera taistelu kruunusta kuningas Birger Maununpojan ja hänen kahden veljensä, herttua Eerikin ja herttua Valdemarin välillä. Herttua joutuvat nöyrtymään Kolsäterissä vuonna 1305, mutta vuonna 1306 he onnistuivat vangitsemaan kuninkaan. Suurin osa maata tunnusti herttuoiden hallinnon. Birgerin kuitenkin onnistui erityisesti Tanskan tuella saada vuonna 1310 kruununsa takaisin, mutta osa maasta jäi herttuoiden hallintaan.
1311–1314 Hämeen linnan sota Novgorod Vuonna 1311 novgorodilaiset hävittävät Hämettä. Vuonna 1313 Viipurista lähetetty retkikunta polttaa kostoksi Laatokan kaupungin.
1313 Gotlannin verosota Visbyn sopimus (1313) Gotlannin asukkaat Gotlantilaiset kieltäytyivät hyväksymästä Birger Maununpojan veronkorotusta ja kuningas yritti alistaa heidät asevoimin. Birger kärsi tappion Röcklingebacken taistelussa ja joutui itse hengenvaaraan. Taistelun jälkeen päästiin neuvotteluratkaisuun ja saarelaiset hyväksyivät vuotuisen 200 hopeamarkan veron.
1316–1317 Hälsinglandin ja Smoolannin kapina Hälsinglannin ja Smoolannin asukkaat Veroihin tyytymättömät hälsinglantilaiset ja smoolantilaiset kapinoivat Birger Maununpoikaa vastaan. Kapina ei johtanut tuloksiin ja kapinalliset tuomittiin menettämään omaisuutensa kruunulle.
1317–1319 Birger Maununpojan syrjäytyssota Valdemar ja Eerik Maununpojan kannattajat Kuningas Birger Maununpoika vangitsi veljensä hertua Eerikin ja herttua Valdemarin ns. Nyköpingin pidoissa vuonna 1317. Herttuoiden annettiin nääntyä nälkään vankitymässä. Birger uskoi näin saavansa koko maan hallintaansa. Sen sijaan herttuoiden tukijat aloittivat Norjan tukemina sodan Birgeriä vastaan. Tanskasta saamastaan tuesta huolimatta Birger menetti valtaistuimensa. Sota päättyi Matias Kettilmundinpojan lyötyä Tanskan armeijan Mjölkalångan taistelussa Tanskan alueella. Uudeksi kuninkaaksi nousi herttua Eerikin alaikäinen poika Maunu.
1318 Novgorodin hyökkäys Turkuun Novgorod Novgorodilaiset hyökkäävät Turkuun ja hävittävät Kuusiston piispanlinnan.
1321–1323 Käkisalmen sota[37] Pähkinäsaaren rauha (1323) Novgorod Ruotsalaiset yrittävät turhaan vallata Käkisalmen alkuvuonna 1322. Novgorodin suuriruhtinas Juri Danilovitš piirittää Viipurin linnaa samana syksynä, muttei onnistu valtaamaan sitä. Seuraavana vuonna Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan, joka jättää Viipurin Ruotsille ja Käkisalmen Novgorodille.
1322 Ingeborgin sota Tanska Herttua Eerik Maununpojan leski Ingeborg ja Varbergin linnanherra Knut Porse laativat yksityisen suunnitelman valloittaa Skoone Tanskalta. Knut Porse hyökkäsi vuonna 1322 Lundia vastaan. Hyökkäys ei johtanut tuloksiin ja Ruotsin valtaneuvosto pakotti herttuattaren pian lopettamaan sodan.
1323 Sotaretki Ingeborgia vastaan Skaran rauha (1326) Herttuatar Ingeborg kannattajineen Herttuatar Ingeborg kieltäytyi luovuttamasta tärkeää Axvallin linnaa valtaneuvostolle. Vuonna 1323 valtaneuvosto otti Axvallin asevoimin haltuunsa. Ingeborg joutui hyväksymään tämän vuonna 1326. Hän sai korvaukseksi linnoittamattoman Dåvön Västmanlannissa.
1325–1326 Matias Kettilmundinpojan sota Tallinnaa vastaan Tallinnan rauha (1326) Tallinna Suomen käskynhaltija Matias Kettilmundinpoika aloitti vuonna 1325 sotatoimet muodolliseti Tanskan valtapiiriin kuuluvaa Tallinnaa vastaan. Käskynhaltijan kuoleman vuoksi konfliktista ei kehittynyt täysimittaista sotaa.
1332 Skoonen hankinta Helsingborgin sopimus (1332) Holsteinin kreivi Johan Skoone ja Blekinge nousivat kapinaan Tanskassa valtaa pitäviä holsteinilaisia vastaan ja liittyivät Ruotsiin vuonna 1332. Liittyminen vahvistettiin Helsingborgissa samana vuonna tehdyssä sopimuksessa. Ruotsi sai Skoonen, lukuun ottamatta Bjären ja Pohjois-Åsbon kihlakuntia, sekä Blekingen 34 000 hopeamarkan korvausta vastaan. Mainitut kihlakunnat ja Etelä-Hallannin Ruotsi osti vuonna 1341.
1338–1339 Sten Bielken sota Novgorodia vastaan[38] Novgorod Käkisalmen sisäiset levottomuudet johtivat vuonna 1338 Ruotsin ja Novgorodin väliseen sotaan. Ruotsin joukot kärsivät samana vuonna tappion novgorodilaisia vastaan Kapriossa Inkerinmaalla.
1339 Johan Offenpojan kapina Sisällissota Epäonnistuneen kapinan jälkeen ritari Johan Offenpoika menetti skoonelaiset läänityksensä ja hänen linnansa Lindholm revittiin maahan.
1341–1343 Kalundborgin sota Varbergin rauha (1343) Tanska Valdemar IV Atterdag valittiin vuonna 1340 Tanskan kuninkaaksi. Tanskan joukot hyökkäsivät Holsteiniin ja Kalundborgin linnaan, jossa Maunu Eerikinpojan äiti asui. Ruotsin joukot osallistuivat sotaan ja Valdemarin oli vuonna 1343 pakko tehdä rauha Ruotsille edullisin ehdoin. Valdemar joutui myöntämään että Skoone, Blekinge ja Halland kuuluivat Ruotsille. Valdemarin täytyi myös luopua aiemmasta takaisinosto-oikeudestaan näihin alueisiin.
1341–1343 Viron sotaretki Tanska ja Saksalainen ritarikunta Kesällä 1343 ruotsalaiset joukot yrittivät tukea Viron talonpoikia, jotka kapinoivat Tanskaa vastaan. Kapina oli jo kukistettu kun ruotsalaiset saapuvat, joten sotaretki jäi täysin tuloksettomaksi.
1348–1351 Maunu Eerikinpojan ristiretki Tarton rauha (1351) Novgorod Maunu Eerikinpoika tekee ristiretken Novgorodia vastaan. Nevajoen Pähkinälinna valloitetaan sodan alussa ja menetetään puolen vuoden piirityksen jälkeen 1349.[39]
1356–1359 Maunu Eerikinpojan ja Eerik Maununpojan valtataistelu Sisällissota Kuningas Maunu Eerikinpojan ja kruununperillinen Eerik Maununpojan välille puhkesi vuonna 1356 avoin konflikti, kun prinssi olisi jo halunnut nousta valtaistuimelle odottamatta enää isänsä kuolemaa. Kuningas joutui jakamaan valtakunnan poikansa kanssa vuonna 1357 tehdyn Jönköpingin sovintotuomion mukaisesti. Konflikti jatkui kuitenkin edelleen ja päättyi vasta prinssin kuoltua sairauteen vuonna 1359.
1360 Valdemar Atterdagin Skånen maakuntien valloitus Helsingborgin sovintotuomio (1360) Tanska Valdemar Atterdag valloitti Skånen, Blekinge ja Etelä-Hallannin. Sisäisten ristiriitojen repimä Ruotsi ei kyennyt vastarintaan ja onnistui säilyttämään vuosina 1332 ja 1341 hankituista alueista ainoastaan Pohjois-Hallannin vuoteen 1366 saakka.
1361 Valdemar Atterdagin Öölannin ja Gotlannin valloitus Tanska Osana laajentumispolitiikkaansa Valdemar Atterdag valtasi vuonna 1361 Öölannin ja Gotlannin. Tanskan valta saarilla jäi kuitenkin hyvin lyhytaikaiseksi.
1362–1363 Maunu Eerikinpojan ja Hansan sota Valdemar Atterdagia vastaan Tanska Ruotsi ja Hansa-kaupungit liittoutuivat Valdemar Atterdagia vastaan. Liittolaiset eivät kyenneet koordinoimaan sotatoimiaan ja Hansa-kaupunkien laivasto kärsi Helsingborgin edustalla pahan tappion. Tämän jälkeen sotaoimet vähitellen lakkasivat.
1363–1371 Maunu Eerikinpojan syrjäytyssota Tukholman rauha (1371) Albrekt Mecklenburgilainen liittolaisineen Maunu Eerikinpoika ja hänen kanssahallitsijaksi noussut poikansa Haakon (joka oli myös Norjan kuningas) taistelivat kruunusta Maunun sisarenpoikaa Albrekt Mecklenburgilaista vastaan. Suuri osa Ruotsin aatelistoa tuki Albrektia. Maunun ja Haakonin joukot kärsivät tappion Gataskogenin taistelussa vuonna 1365 ja Maunu joutui vangiksi. Haakon jatkoi sotaa Norjasta käsin. Vuonna 1371 tehdyssä rauhansopimuksessa Albrekt tunnustettiin Ruotsin kuninkaaksi, mutta Maunu vapautettiin vankeudesta ja sai eläkeläänityksiksi suuri osia Värmlannista, Dalslannista ja Länsi-Götanmaasta.
1366 Valdemar Atterdagin Gotlannin uudelleenvalloitus Tanska Valdemar Atterdag käytti hyväkseen Ruotsissa riehuvaa sisällissotaa ja valtasi uudelleen Gotlannin. Tällä kertaa valtauksesta tuli pysyvä.
1366 Valdemar Atterdagin Pohjois-Hallannin valloitus Tanska Ruotsin sisäisten taistelujen edelleen jatkuessa Valdemar Atterdag valtasi myös Pohjois-Hallannin.
1370-luvun alku Bo Joninpoika Gripin ja Danzigin sota Danzig 1370-luvun alussa Ruotsin mahtavin mies Bo Joninpoika Grip julisti sodan Danzigin hansakaupunkia vastaan. Sotatoimia ei kuitenkaan aloitetu koska Lyypekki pakotti Danzigin myönnytyksiin.
1375–1380 (n.) Eläkeläänien konflikti Norja Maunu Eerikinpojan kuoltua vuonna 1374 Ruotsin ja Norjan välille puhkesi mahdollisesti konflikti hänen eläkeläänitystensä hallunnasta. Tiedot ovat kuitenkin epävarmoja.
1377 Novgorodin hyökkäys Ouluun Novgorod Novgorodilaiset tekevät sotaretken Pohjois-Pohjanmaalle ja mahdollisesti hävittävät Oulun linnan.
1379–1381 Ruotsin osallistuminen Tanskan vallanperimyssotaan Tanska Valdemar Atterdagin kuoltua Tanskassa puhkesi vallanperimyssota. Valdemarin tyttären Margareetan ja Norjan kuningas Haakonin poika Olavi tunnustettiin Tanskan kuninkaaksi, mutta kilpailevana ehdokkaana oli Valdemarin toisen tyttären Ingeborgin ja Mecklenburgin Henrikin poika Albrekt. Henrikin veli Ruotsin kuningas Albrekt tuki samannimistä veljenpoikansa. Molemminpuolisten hävitysretkien jälkeen sota laantui vuonna 1381 ja Olavi säilytti Tanskan kruunun.
1384 Skoonen sota Tanska Vuonna 1384 Ruotsin kuningas Albrekt teki tuloksettoman hyökkäyksen Skooneen.
1388–1395 Albrecht Mecklenburgilaisen syrjäytyssota Kuningatar Margareeta liittolaisineen Vuonna 1388 tyytymättömyys Albrekt Mecklenburgilaista vsstaan kasvoi niin suureksi että Tanskan ja Norjan kuningatar Margareeta valittiin myös Ruotsin hallitsijaksi. Albrekt yrittää saada kruununsa takaisin asevoimin, mutta kärsi perusteellisen tappion Falköpingin taistelussa vuonna 1389. Konflikti kuitenkin pitkittyi aina vuoteen 1395 saakka Albrektin kannattajien puolustaessa sitkeästi Tukholmaa Margareetan joukkoja vastaan.
1395 Sotaretki Jaamaan Novgorod Novgorodilaisen kronikan mukaan ruotsalaiset tekivät epäonnistuneen hyökkäyksen Inkerinmaalle Jaaman kaupunkia vastaan.
1395–1398 Sotaretki Vitaaliveljiä vastaan Vitaalirauha (1398) Merirosvot Vitaaliveljet olivat entistä kuningasta Albrekt Mecklenburgilaista tukevia merirosvoja, jotka hävittivät pahoin Itämeren aluetta. Kalmarin unionin, Lyypekin, Hampurin, Preussin ja Riian laivastot osallistuivat yhteiseen kampanjaan heitä vastaan. Vuonna 1398 Vitaaliveljet joutuivat luovuttamaan Ruotsissa hallitsemansa linnoitukset ja lähtemään Itämereltä.
1396 Sotaretki Laatokan pohjoispuolelle Novgorod Novgorodilainen kronikka kertoo ruotsalaisten sotaretkestä Laatokan pohjoispuoliseen Karjalaan.
1398 Saksalaisen ritarikunnan hyökkäys Gotlantiin Saksalainen ritarikunta Vuonna 1398 Saksalainen ritarikunta hyökkäsi merirosvojen tukikohdaksi muuttuneeseen Gotlantiin ja valtasi saaren.
1398 Sotaretki Knut Bonpoika Gripiä vastaan Sisällissota Edesmenneen Bo Joninpoika Gripin poika Knut kieltäytyi luovuttamasta hallitsemiaan Suomen linnoja kuningatar Margareetalle, jonka täytyi vallata ne asevoimin.
1399 Novgorodin hyökkäys pohjoiseen Novgorod Saksalainen kronikka kertoo novgorodilaisten sotaretkestä Pohjois-Suomeen ja Lappiin.
1400-luku
1403–1404 Gotlannin sota Saksalainen ritarikunta Kalmarin unionin yritys vallata asevoimin Saksalaisen ritarikunnan vuodesta 1398 lähtien miehittämä Gotlanti epäonnistui, mutta vuonna 1408 unioni osti Gotlannin ritarikunnalta.
1410–1435 Taistelu Slesvigista Vordingborgin rauha (1435) Schauenburgin kreivit liittolaisineen Kuningatar Margareeta ja hänen seuraajansa Eerik Pommerilainen kieltäytyivät hyväksymästä Schauenburgin suvun vaatimusta, että Slesvig kuului heille perinnöllisenä läänityksenä. Tämä johti 25-vuotiseen sotaan. Pääosa taisteluista tapahtui Slesvigissa, mutta merisota ulottui myös Kööpenhaminaan, Bornholmiin ja Skoonen rannikolle. Vordingborgin rauhassa sovittiin että Schauenburgit saisivat pitää Slesvigin kreivien kuolemaan saakka sekä lisäksi vielä kahden vuoden ajan.
1411 Sotaretki Tiurinlinnaan Novgorod Ruotsalaiset hävittävät Tiurinlinnan. Novgorodilaiset polttavat kostoksi Viipurin esikaupungin.
1434–1436 Engelbrektin kapina Sisällissota Korkea verotus, mielivaltaiset voudit ja tanskalaisten suosinta aiheuttivat rälssimies Engelbrekt Engelbrektinpojan johtaman kapinan kuningas Eerik Pommerilaista vastaan. Vuoden 1434 loppuun mennessä Engelbrektin talonpoikaisarmeija oli vallannut lähes koko Ruotsin. Kuningas suostui aselepoon, sillä hänen armeijansa oli sitoutunut Slesvigin sotaan. Vuonna 1436 taistelut alkoivat kuitenkin uudelleen, mutta Engelbrektin murha 4. huhtikuuta 1436 romahdutti kapinaliikkeen. Vastarinta Eerik Pommerilaisen hallintoa kohtaan jatkui kuitenkin edelleen.
1436–1439 Puken kapina ja 1430-luvun talonpoikaislevottomuudet Sisällissota Erik Puke, yksi Engelbrektin kapinan johtajista, aloitti joulukuussa 1436 uuden kapinan armeijan ylipäällikköä Kaarle Knuutinpoika Bondea vastaan. Kaarlen joukot kärsivät tappion Hällaskogenin taistelussa 17. tammikuuta 1437, mutta seuranneen aselevon aikana Erik Puke vangittiin ja teloitettiin. Puken kapina päättyi tähän, mutta hajanaiset talonpoikaislevottomuudet jatkuivat jonkin aikaa eri puolilla maata. Suomen Ylä-Satakunnassa riehui Davidin kapina 1438–1439.
1437 Taistelu Flemingeja vastaan Merirosvot Neljän Fleming-sukuisen aatelismiehen johtamat ja Eerik Pommerilaista tukevat tanskalaiset merirosvot valloittivat kesällä 1437 Raaseporin linnan Uudellamaalla. Viipurin linnanpäällikkö Krister Niilonpoika Vaasa valmistautui Tallinnan kaupungin tukemana hyökkäämään heitä vastaan, mutta hänen joukkojensa saapuessa Raaseporiin merirosvot olivat jo hylänneet linnan.
1439–1440 Kaarle Knuutinpoika Bonden taistelu Eerik Pommerilaista vastaan Eerik Pommerilainen kannattajineen Vuosina 1439–1440 yritti vallasta syösty kuningas Eerik Pommerilainen saada kruununsa takaisin asevoimin. Hän hyökkäsi Älvsborgia vastaan vuonna 1439 ja Itä-Götanmaata vastaan vuonna 1440, mutta hyökkäykset epäonnistuivat täysin. Kaarle Knuutinpoika Bonde valtasi viimeiset Eerikille uskolliset linnoitukset, Stegeborgin vuonna 1439 ja Borgholmin vuonna 1440.
1444 Kaarle Knuutinpoika Bonden sotaretki novgorodilaisia vastaan Novgorod Viipurin linnanpäällikkönä toimiva Kaarle Knuutinpoika voittaa novgorodilaiset Viron Narvassa.
1446 Hyökkäys Gotlantiin Västergarnin aselepo (1446) Eerik Pommerilainen kannattajineen Ruotsi yritti vallata Gotlannin entiseltä kuninkaalta Eerik Pommerilaiselta, joka käytti saarta merirosvous-tukikohtana, mutta yritys jäi tuloksettomaksi.
1448 Kaarle Knuutinpoika Bonden mahdollinen sota Novgorodia vastaan Novgorod Pihkovan kronikka kertoo että novgorodilaiset taistelivat vuonna 1448 Narva-joella Saksalaista ritarikuntaa ja Ruotsin kuningas Kaarlea vastaan. On kuitenkin hyvin epävarmaa onko tämä tieto luotettava.
1448 Gotlannin sotaretki Eerik Pommerilainen kannattajineen Vuonna 1448 Ruotsin kuninkaaksi noussut Kaarle Knuutinpoika Bonde hyökkäsi entisen kuninkaan Eerik Pommerilaisen hallitsemaan Gotlantiin. Saman vuoden joulukuussa Eerik Pommerilainen suostui luovuttamaan saaren Visborgin vahva linnoitus mukaan luettuna. Vastineeksi hänelle luvattiin rahakorvaus ja Öölannissa sijaitseva Borgholm.
1449–1457 Kaarle Knuutinpoika Bonden ensimmäinen sota Tanskaa vastaan Tanska Vuonna 1449 Ruotsin ja Tanskan välille puhkesi sota Tanskan Kristian I:n havitellessa myös Ruotsin kruunua. Sodan alussa Tanska onnistui valtaamaan Ruotsin edellisenä vuonna saaman Gotlannin. Samana vuonna tanskalaiset hyökkäsivät myös Smoolantiin ja vuonna 1451 Dalslantiin. Ruotsalaiset hyökkäsivät vastaavasti Skooneen vuonna 1452 ja myöhemmin samana vuonna tanskalaiset hyökkäsivät Länsi-Götanmaalle. Tämän jälkeen sotatoimet hiipuivat, mutta vuonna 1457 tanskalaiset onnistuivat valloittamaan Öölannin.
1450 Taistelu Norjan kruunusta Tanskaa tukevat norjalaiset Ruotsin kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonde ja Tanskan kuningas Kristian I kilpailivat Norjan kruunusta vuodesta 1448 lähtien. Vuonna 1450 Kaarle teki epäonnistuneen sotaretken Osloa vastaan ja tämän seurauksena Kristian onnistui lopullisesti varmistamaan itselleen Norjan hallinnan. Ruotsin srateginen tilanne oli ratkaisevasti huonontunut.
1457 Kaarle Knuutinpoika Bonden ensimmäinen syrjäytyssota Sisällissota Arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstierna oli pitkään ollut tyytymätön Kaarle Knuutinpoika Bonden hallintoon ja ryhtyi vuonna 1457 hyökkäykseen kuningasta vastaan. Kaarlen joukot kärsivät tappion Älgsundetin taistelussa. Kaarle joutui lähtemään maanpakoon Danzigiin ja Jöns Pentinpojasta sekä valtaneuvos Eerik Akselinpoika Tottista tuli Ruotsin valtionhoitajia. Jo muutamaa kuukautta myöhemmin Tanskan Kristian I tunnustettiin myös Ruotsin kuninkaaksi.
1457–1458 Kristian I:n sota Danzigia vastaan Tukholman aselepo (1458) Danzig Kristian I tuki Saksalaista ritarikuntaa sodassa Danzigia ja Puolaa vastaan. Kumpikin osapuoli kaappasi toistensa laivoja, mikä aiheutti paljon häiriöitä Itämeren kaupankäynnille, mutta muita seurauksia konfliktista ei ollut.
1463–1464 Kristian I:n syrjäytyssota Sisällissota Tyytymättömyys Kristian I:tä vastaan saavutti huippunsa vuonna 1463 ja seurauksena oli Linköpingin piispa Kettil Kaarlenpoika Vaasan johtama kapina. Kristianin joukot kärsivät vaikean tappion Harakerin taistelussa vuonna 1464. Kristian syrjäytettiin Ruotsin valtaistuimelta ja Kaarle Knuutinpoika Bonde palasi kuninkaaksi.
1464–1465 Kaarle Knuutinpoika Bonden toinen syrjäytyssota Sisällissota Valtaistuimelle palannut Kaarle Knuutinpoika Bonde kohtasi merkittävää vastustusta, jota hän yritti turhaan asevoimin kukistaa. Tammikuussa 1465 Kaarle joutui uudelleen luopumaan valtaistuimesta.
1466–1467 Jöns Pentinpoika Oxenstiernan syrjäytyssota Sisällissota Epäsuosittua valtionhoitajaa Jöns Pentinpoika Oxenstiernaa vastaan puhkesi vuonna 1466 Nils Bonpoika Sturen johtama kapina. Kapinallisten saivat vuonna 1467 tuekseen Eerik Akselinpoika Tottin Suomesta tuomia joukkoja ja Oxenstierna joutui tunnustamaan tappionsa. Eerik Akselinpoika Tottista tuli Ruotsin uusi valtionhoitaja. Seuraavana vuonna hän tuki Kaarle Knuutinpoika Bonden paluuta Ruotsin kuninkaaksi.
1468–1469 Kaarle Knuutinpoika Bonden toinen sota Tanskaa vastaan Tanska Vuonna 1468 Kristian I yritti asevoimin päästä uudelleen Ruotsin hallitsijaksi. Hänen joukkonsa etenivät Etelä-Ruotsiin. Iivar Akselinpoika Tottin johtamat ruotsalaiset joukot joutuivat peräytymään tanskalaisten tieltä, mutta ryhtyivät lopulta taisteluun Länsi-Götanmaan Bjerkelundassa 28. maaliskuuta 1469. Vaikka tanskalaiset voittivat taistelun, Kristian I veti joukkonsa takaisin Tanskaan.
1469–1470 Eerik Kaarlenpoika Vaasan kapina Sisällissota Ritari Eerik Kaarlenpoika Vaasa aloitti vuonna 1469 kapinan kuningas Kaarle Knuutinpoika Bondea vastaan. Hän löi kunininkaan joukot Arbogan taistelussa talvella 1469, mutta seuraavana vuonna onni kääntyi. Kärsittyään kahdesti tappion Nils Sturen johtamille kuninkaan joukoille Eerik Kaarlenpoika joutui pakenemaan Tanskaan.
1469–1470 Kaarle Knuutinpoika Bonden kolmas sota Tanskaa vastaan Tanska Vuonna 1469 Kristian I yritti taas valloittaa itselleen Ruotsin kruunun. Sten Sture vanhemman johtamat ruotsalaiset joukot saivat Örestenin taistelussa uudenvuodenpäivänä 1470 suurvoiton. Tappion jälkeen tanskalaiset vetäytyivät omaan maahansa.
1471–1472 Sten Sture vanhemman sota Tanskaa vastaan Tanska Sten Sture vanhemman noustua Ruotsin valtionhoitajaksi kamppailu Tanskaa vastaan jatkui. Tanskalaisten hyökättyä vuonna 1471 Tukholmaan Sten Sture mobilisoi tuekseen Ruotsin talonpojat. Brunkebergin taistelussa 10. lokakuuta 1471 Tanskan armeija lyötiin perusteellisesti ja Kristian I joutui jälleen palaamaan Tanskaan.
1473–1475 Ensimmäinen sotaretki Liivinmaalle Saksalainen ritarikunta Suomea hallitsevat mahtavaan Tott-sukuun kuuluvat veljekset Eerik Akselinpoika ja Lauri Akselinpoika sekaantuivat Saksalaisen ritarikunnan sisäisiin taisteluihin ja miehittivät Tallinnan ja Narvan. Konflikti kuitenkin hiipui nopeasti ja ruotsalaiset joukot vetäytyivät.
1475 Eerik Akselinpoika Tottin ensimmäinen Venäjän-sota Venäjä Vuonna 1475 alkoi Viipurin linnanpäällikkö Eerik Akselinpoika Tott rakentaa Savoon uutta linnaa, Olavinlinnaa. Rakennustyöt johtivat sotaan Ruotsin ja Venäjän välillä. Sotatoimet rajoittuivat hävitysretkiin ja rauha solmittiin uudelleen jo seuraavana vuonna.
1478 Toinen sotaretki Liivinmaalle Saksalainen ritarikunta Vuonna 1475 tekee Ruotsi yritti puuttua Saksalaisen ritarikunnan ja Riian kaupungin välisiin taisteluihin. Ruotsalaiset joukot olivat liian heikkoja saadakseen mitään aikaan ja joutuivat palaamaan kotimaahan tyhjin käsin.
1479–1482 Eerik Akselinpoika Tottin toinen Venäjän-sota Venäjä Novgorodilaisten tehtyä hävitysretken Savoon Viipurin ja Olavinlinnan linnanpäällikkö Eerik Akselinpoika Tott tekee kostoretken Venäjän Karjalaan ja saa kronikkatietojen mukaan suuren voiton.
1485–1486 Kolmas sotaretki Liivinmaalle Saksalainen ritarikunta Vuonna 1485 Ruotsin joukot palasivat Liivinmaalle, jossa käytiin taisteluja Saksalaisen ritarikunnan ja Riian kaupungin välillä. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan osallistuneet taisteluihin vaan alkoivat toimia rauhanvälittäjinä. Toukokuussa vuonna 1486 ritarikunta ja Riika solmivatkin rauhan.
1487 Sten Sture vanhemman taistelu Tott-sukua vastaan Sisällissota Vuonna 1487 Sten Sture vanhempi aloitti hyökkäyksen mahtavaa Tott-sukua vastaan. Useimmat Tottien linnoitukset vallattiin nopeasti ja Iivar Akselinpoika Tottin oli pakko luovuttaa Gotlanti sekä Visborgin linnoitus Tanskalle. Sota merkitsi loppua Tottien valta-asemalle.
1495–1497 Vanha viha Novgorodin rauha (1497) Venäjä Ruotsin ja Venäjän välinen sota, jossa Suomea hävitetään pahasti. Iivana III Suuri on ensimmäinen koko Venäjän suuriruhtinas. Sodan aikana Viipurin linna ja Olavinlinna piiritetään, mutta niitä ei kyetä valtaamaan (Viipurin pamaus vuonna 1495).
1497 Sten Sture vanhemman syrjäytyssota Tanska Vuonna 1497 Sten Sture vanhemman ja hänen kotimaisten vastustajiensa riidat kärjistyivät avoimeksi konfliktiksi. Sten Sturen joukot hyökkäsivät Uppsalan piispankartanoon, Almarestäketiin ja muihin opposition hallussa oleviin linnoituksiin. Kesällä tanskalaiset sekaantuivat sotaan ja heidän pääjoukkonsa etenivät kohti Tukholmaa. Sten Sturen kannattajat eivät kyenneet voittamaan tanskalaisia ja seurauksena oli että Tanskan kuningas Hannu nousi Ruotsin valtaistuimelle.
1499 Olavinlinnan seudun rajavälikohtaukset Venäjä Vuonna 1499 Olavinlinnan seudulla tapahtui vakavia rajavälikohtauksia, koska venäläisten mielestä vasta rakennettu Olavinlinna oli heidän puolellaan rajaa. 14. syyskuuta vuonna 1504 Viipurin linnanpäällikkö Eerik Tuurenpoika Bielke solmi venäläisten kanssa 20-vuotisen aselevon.
1500-luku
1500 Sotaretki Ditmarskeniin Ditmarskenilaiset Vuonna 1500 kuningas Hannu yritti alistaa valtaansa Luoteis-Holsteinissa sijaitsevan Ditmarskenin vapaat talonpojat. Kuninkaan joukot kärsivät jo samana vuonna kirvelevän tappion Hemmingstedtissa ja sotaretki epäonnistui.
1501–1503 Kuningas Hannun syrjäytyssota Sisällissota Vuosi 1501 tyytymättömyys kuningas Hannua vastaan saavutti huippunsa ja entisen valtiohoitaja Sten Sture vanhemman johdolla puhkesi kapina. Kapinalliset valtasivat Tukholman 9. toukokuuta 1502. Saman vuoden kesällä kuningas Hannun poika Kristian valloitti Älvsborgin, mutta joutuessaan perääntymään hän poltti linnoituksen. Vuonna 1503 ruotsalaiset tekivät hyökkäyksiä Norjaan ja Blekingeen. Valtiohoitaja Sten Sture vanhempi kuoli joulukuussa 1503.
1504–1512 Svante Niilonpojan sota Tanskaa vastaan Tanska Sodan Tanskaa vastaan edelleen jatkuessa Ruotsin uudeksi valtionhoitajaksi nousi Svante Niilonpoika. Sotatoimet keskittyivät aluksi tanskalaisten käsissä pysyneen Kalmarin ympäristöön. Vuosien 1506 ja 1509 välillä käytiin pääasiassa merisotaa. Tanskalaisen amiraalin Otto Rudin joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509. Ruotsalaiset tekivät vuonna 1510 epäonnistuneen hyökkäyksen Skooneen ja seuraavana vuonna kuningas Hannu hyökkäsi vuorostaan Norjan Bohuslänistä Ruotsiin. Hyökkäys kuitenkin keskeytyi pian. Svante Niilonpoika kuoli 2. tammikuuta 1512.
1512–1520 Sten Sture nuoremman sota Tanskaa vastaan Tanska 19-vuotias Sten Sture nuorempi nousi Ruotsin uudeksi valtionhoitajaksi ja sota Tanskaa vastaan jatkui edelleen. Kuningas Hannu kuoli vuonna 1513 ja Tanskan valtaistuimelle nousi hänen poikansa Kristian II. Vuoteen 1516 saakka käytiin pitkällisiä, mutta lopulta epäonnistuneita neuvotteluja sodan lopettamisesta. Vuosina 1517 ja 1518 tanskalaiset tekivät epäonnistuneita hyökkäyksiä Ruotsia vastaan. Uusi hyökkäys vuonna 1520 johti tanskalaisten voittoon Bogesundin taistelussa. Sten Sture nuorempi menehtyi taistelussa saamiinsa vammoihin ja Kristian II tunnustettiin Ruotsin kuninkaaksi.
1521–1523 Ruotsin vapaussota Malmön resessi (1524) Tanska Tukholman verilöylyn jälkeen Kustaa Eerikinpoika Vaasan johtama kapinaliike karkottaa tanskalaiset Lyypekin tuella.
1534–1536 Kreivisota Kööpenhaminan rauha (1537) Lyypekki ja Kristian II kannattajat Tanskan kanssa liittoutunut Ruotsi irrottautuu Lyypekin holhouksesta.
1542–1543 Dacken kapina Etelä-Ruotsin talonpojat Nils Dacken johtama laaja talonpoikaiskapina.
1554–1557 Suuri Venäjän sota Novgorodin rauha (1557) Venäjä Joutselän taistelussa Karjalankannaksella lyödään venäläinen hyökkäysosasto. Rauhanneuvottelijana toiminut Mikael Agricola kuolee matkalla neuvotteluista Kuolemanjärven Kyröniemen kylässä 9. huhtikuuta 1557.
1563–1570 Pohjoismaiden seitsenvuotinen sota Stettinin rauha (1570) Tanska ja Lyypekki Ruotsi ja Tanska kamppailivat tässä sodassa Pohjoismaiden ja Itämeren herruudesta. Tanskalaisten onnistui sodan alussa valloittaa tärkeä Älvsborgin linnoitus. Axtornan taistelu. Tanska ja Lyypekki kävivät myös kauppasotaa Ruotsia vastaan Pohjanmerellä ja Itämerellä. Molemminpuolisen sotaväsymyksen seurauksena sota päättyi ilman aluemuutoksia.
1561–1570 Liivinmaan sota Puola ja Liivinmaan aateli Taisteluita Liivinmaalla. Sota päättyy Puolan kuninkaan vävyn, Juhana III:n, tullessa Ruotsin kuninkaaksi.
1570–1595 Pitkä viha Täyssinän rauha (1595) Venäjä 25-vuotinen sota Venäjää vastaan. Sodan katkaisee kolme pitkää aselepoa, joiden välillä ja joskus kestäessäkin Suomessa, Liivinmaalla, Inkerissä, Luoteis-Venäjällä, Lapissa ja Karjalassa tehdään sota- ja hävitysretkiä. Oulujärven alueen uudisasutus kärsii vakavaa tuhoa. Helsinki ja Porvoo hävitetään. Erityisesti 1580-luvulla käydään rappasotaa aselevosta huolimatta: pohjalaiset ja vienalaiset talonpojat tekevät julmia hävitysretkiä toistensa kimppuun. Täyssinän rauhassa 1595 määritellään Ruotsin itäraja ja Venäjä tunnustaa Ruotsin omistukset Liivinmaalla.
1596–1597 Nuijasota Suomalaiset talonpojat Pohjalaiset, hämäläiset ja savolaiset talonpojat nousivat kapinaan verotusta, riistoa ja sotilasterroria vastaan. Suuri määrä talonpoikia tapettiin ja kapinajohtaja Jaakko Ilkka mestattiin. Kapinaa voidaan pitää esinäytöksenä kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan valtataistelussa.
1597–1599 Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu Stångebron aselepo Sigismund kannattajineen, Puola Katolisen kuningas Sigismundin ja hänen setänsä Kaarle-herttuan (tuleva Kaarle IX) pitkään jatkuneet kiistat kärjistyivät vuonna 1597, kun Kaarle alkoi koota armeijaa Sigismundia vastaan. Vuonna 1598 kuningas Sigismund saapui Puolan armeijan kanssa Ruotsiin kukistaakseen Kaarlen. Kalmar vallattiin nopeasti, mutta kun Sigismund yritti edetä pohjoiseen hän kohtasi Kaarlen joukot Stångebron taistelussa kärsien murskatappion. Seuraavana vuonna Kaarle-herttua kukisti Sigismundia kannattaneen Suomen aatelin vastarinnan Marttilan taistelussa ja Turun verilöylyssä. Sigismund pyrkimykset palata Ruotsin valtaistuimelle epäonnistuivat ja ns. Kuusikymmenvuotinen sota alkoi.
1600-luku
1600–1629 Puolan sota Altmarkin rauha (1629) Puola Ruotsi ja Puola taistelevat Liivinmaan herruudesta. Ruotsi tekee Kaarle IX:n hallitessa kaksi suurta hyökkäystä Liivinmaalla, mutta molemmat epäonnistuvat. Kirkholman taistelussa vuonna 1605 puolalaiset lyövät lähes kolminkertaisen ruotsalais-suomalaisen ylivoiman. Ruotsi valloittaa Kustaa II Aadolfin johdolla Riian vuonna 1622. Olivan taistelu vuonna 1627 päättyy Ruotsin tappioon, mutta vuoteen 1629 mennessä Kustaa Aadolf onnistuu saamaan Liivinmaan herruuden ja pakottamaan Puolan rauhaan vietyään sotatoimet Preussiin asti.
1609–1610 De la Gardien sotaretki Puola, venäläiset kapinalliset Maaliskuu lopulla vuonna 1609 marssivat Jacob De la Gardien komentamat ruotsalaiset joukot Venäjälle tavoitteenaan turvata tsaari Vasili Šuiskin paikka valtaistuimella. Puola tuki Vasilia vastaan noussutta kapinaa. De la Gardien onnistui edetä Moskovaan, mutta 24. kesäkuuta 1610 hän kärsi Klušinossa tappion puolalaisille joukoille ja joutui vetäytymään Ruotsin alueelle.
1610–1617 Inkerin sota Stolbovan rauha (1617) Venäjä Ruotsi ja Puola sekaantuvat Venäjän sisäisiin valtataisteluihin. Jakob De la Gardien joukot miehittävät Novgorodia ja Moskovaa. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi saa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Novgorod kuitenkin joudutaan luovuttamaan eikä ruotsalaista prinssiä saada Venäjän tsaariksi.
1611–1613 Kalmarin sota Knäredin rauha (1613) Tanska Etelä-Ruotsin alueella käyty tappiollinen sota Tanskaa vastaan.
1630–1648 Kolmikymmenvuotinen sota Westfalenin rauha Pyhän Saksalais-Roomalaisen valtakunnan keisari liittolaisineen Ruotsi liittyy mukaan Saksaa runtelevaan suursotaan vuonna 1630. Breitenfeldin ensimmäinen ja toinen taistelu. Lützenin taistelu. Vakava tappio Nördlingenin taistelussa vuonna 1634, mutta Ruotsi kykenee toipumaan. Westfalenin rauhassa vuonna 1648 Ruotsi nousee suurvallaksi ja saa hallintaansa alueita Saksassa.
1643–1645 Torstensonin sota Brömsebron rauha (1645) Tanska Tanska julistaa sodan Ruotsille jonka voimat on jo sidottu Kolmikymmenvuotiseen sotaan, mutta kärsii tappion. Lennart Torstenson komentaa Ruotsin joukkoja. Brömsebron rauhassa mm. Gotlanti, Saarenmaa, Jämtland ja Härjedalen siirtyvät Ruotsille.
1654 Ensimmäinen Bremenin sota Staden rauha (1654) Bremen Ruotsi yritti pakottaa Bremenin tunnustamaan yliherruutensa. Rauhansopimuksessa todettiin epämääräisesti että Ruotsin kuninkaalla oli kaupungissa samat valtaoikeudet, joita Bremenin arkkipiispat olivat aikaisemmin nauttineet.
1655–1661

Pohjan sota

 Puola, Venäjä, Tanska Puolan kruunua havitteleva Kaarle X Kustaa valloittaa Varsovan, mutta joutuu perääntymään katolisen kansannousun johdosta. Tämän jälkeen Ruotsin uusi suurhyökkäys liitossa Brandenburgin kanssa. Varsovan taistelussa vuonna 1658 saavutetusta voitosta huolimatta edessä on taas perääntyminen Itämeren rannikolle. Tanskan julistettua sodan Kaarle X Kustaa lähtee Puolasta ja hyökkää etelästä Tanskan kimppuun. Kuuluisa "jäämarssi" Ison-Beltin salmen yli Själlantiin. Roskilden rauhassa Ruotsi saa suuret alueet: Skånen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin, Bornholmin saaren sekä Trondheimin läänin Norjasta. Ruotsi kuitenkin rikkoo rauhan ja hyökkää uudestaan vielä samana vuonna (1658) lopettaakseen Tanskan itsenäisyyden. Kööpenhaminan piiritys epäonnistuu ja Juutinrauman meritaistelussa Hollannin laivaston tukema Tanska turvaa itsenäisyytensä. Kööpenhaminan rauhassa vuonna 1660 Ruotsi joutuu palauttamaan Bornholmin ja Trondheimin läänin, mutta ei Skånea ja sen naapurimaakuntia. Ruotsin voimien ollessa sidottuina etelään Venäjä on hyökännyt Liivinmaalle, Inkeriin, Karjalaan ja Suomeen, mutta hyökkäys torjutaan alivoimasta huolimatta. Ortodoksinen talonpoikaisväestö tukee venäläisiä. Venäläisten perääntyessä Käkisalmen läänin ortodoksiväestöä pakenee runsaasti Venäjälle. Ruotsin Karjala luterilaistuu ja suomalaistuu. Välirauhaa seuraa Kardisin rauha vuonna 1661. Stolbovan rauhassa 1617 päätetty valtakunnanraja pysyi ennallaan. Jo tätä ennen Olivan rauha vuonna 1660 on päättänyt Ruotsin ja Puolan vuodesta 1598 jatkuneen kruununperimysriidan eli Kuusikymmenvuotisen sodan.
1666 Toinen Bremenin sota Habenhausenin rauha (1666) Bremen Ruotsi tavoitteli edelleenkin Bremenin yliherruutta. Rauhansopimuksessa todettiin että Bremen oli suoraan keisarin alainen, mutta pidättyisi oikeudestaan osallistua Saksan valtiopäiville vuoteen 1700 saakka. Tulos oli käytännössä tappio Ruotsille.
1674–1679 Ranskan-Hollannin sota Brandenburg, Hollanti, Tanska liitolaisineen Ruotsi yhtyi Ranskan liittolaisena sotaan Brandenburgia ja Hollantia vastaan, mutta kärsi murskaavan tappion Fehrbellinin taistelussa. Tämä sai Tanska yhtymään sotaan tarkoituksenaan valloittaa Ruotsilta takaisin edellisissä sodissa menettämänsä Juutinrauman itäpuoliset maakunnat. Lundin taistelu oli pohjoismaiden historian verisimpiä ja päättyi Tanskan tappioon. Fehrbellinin jälkeen viholliset olivat vallanneet kaikki Ruotsin saksalaiset omistukset, mutta Ranskan tuella Ruotsi lopulta menetti vain hyvin mitättömiä alueita.
1700-luku
1700–1721 Suuri Pohjan sota Tanska, Venäjä, Puola, Hannover, Preussi Saksin, Tanskan ja Venäjän yhteinen hyökkäys Ruotsin kimppuun. Aluksi Ruotsi tyrmää kaikki hyökkääjät yksi kerrallaan (esim. Narvan taistelu), mutta Kaarle XII:n johtama armeija kohtaa lopulta tuhonsa Ukrainassa Pultavan taistelussa Moskovaan pyrkiessään. Helsingborgin taistelu Skoonessa. Pietari Suuren Venäjä miehittää Suomen vuosina 1713–1714 nousten Itämeren hallitsevaksi suurvallaksi. Kostianvirran taistelu Hämeessä. Napuen taistelu Pohjanmaalla. Kajaanin linnan piiritys. Isoviha. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopettaa Ruotsin suurvalta-aseman, ja luovuttaa Venäjälle mm. Liivinmaan ja Viron, Inkerinmaan ja suuren osan Karjalaa.
1741–1743 Hattujen sota Turun rauha (1743) Venäjä Hattupuolueen epäonnistunut revanssisota Venäjää vastaan. Lappeenrannan taistelu. Suomi miehitettynä. Venäjän keisarinna Elisabet kannustaa suomalaisia itsenäistymään Ruotsista. Turun rauhassa Venäjä saa lisää alueita Suomen kaakkoisosasta.
1757–1762

Seitsenvuotinen sota

 Hampurin rauha (1762) Preussi Iso-Britannia ja Preussi vastassaan Ranska, Saksa, Itävalta, Venäjä, Ruotsi ja Espanja.
1788–1790 Kustaa III:n sota Värälän rauha (1790) Venäjä Ruotsin Kustaa III:n aloittama sota Venäjää vastaan. Rintamalinjat kulkevat Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Kiivasta merisotaa Suomenlahdella. Anjalan liitto. Porrassalmen, Parkumäen ja Ruotsinsalmen voitoista huolimatta Ruotsi ei saa Värälän rauhassa lisäalueita.
1788–1789 Teatterisota Tanskan puolueettomuusjulistus (1789) Tanska Venäjän kanssa tekemänsä sopimuksen velvoittamana Tanska joutui sotaan Ruotsia vastaan. Preussin ja Britannian diplomaattinen painostus kuitenkin pakotti Tanskan pian vetäytymään sodasta.
1800-luku
1801–1802 Barbareskisota Merirosvot
1805–1810 Ensimmäinen sota Napoleonia vastaan Pariisin rauha (1810) Ranska Napoleonia fanaattisesti vihaava Kustaa IV Aadolf päätti vuonna 1805 osallistua sotaan häntä vastaan. Ruotsin joukkojen tukialueena oli Ruotsin Pommeri. Tuloksena oli katastrofi ja armeija kykeni vain hädin tuskin vetäytymään kotimaahansa vuonna 1807. Muodollisesti sotaa kesti vuoteen 1810 saakka.
1808–1809 Suomen sota
  • Haminan rauha Venäjän kanssa (1809)
  • Jönköpingin rauha Tanskan kanssa (1809)
 Venäjä, Tanska Venäjä aloitti sodan tarkoituksenaan taivuttaa Ruotsi mukaan Englantia vastaan suunnattuun mannermaansulkemukseen. Viaporin antautuminen romahdutti Ruotsin puolustusstrategian. Taistelut keskittyivät Pohjanmaalle ja Savoon. Meritaisteluita Turunmaan saaristossa. Oravaisten taistelu. Koljonvirran taistelu. Haminan rauhassa Venäjä pakotti Ruotsin luovuttamaan Suomen ja maiden n. 600 vuotta kestänyt valtioyhteys päättyi.
1810–1812 Sota Englantia vastaan Örebron rauha (1812) Iso-Britannia Napoleon pakotti hyvin vastahakoisen Ruotsin julistamaan vuonna 1810 sodan Britannialle. Mitään todellisia sotatoimia ei tapahtunut.
1813–1814 Toinen sota Napoleonia vastaan Tanska, Ranska Ruotsi aloitti keväällä 1813 hyökkäyksen Napoleonin Ranskaa ja sen liittolaista Tanskaa vastaan. Tavoitteena oli saada Tanskalta Norja korvaamaan hiljattain menetettyä Suomea. Tanskalaiset pakotettiinkin Kielin rauhassa vuotta 1814 luovuttamaan Norja.
1814 Sotaretki Norjaan Mossin rauha (1814) Norja Norjalaiset kieltäytyvät hyväksymästä Kielin rauhassa sovittua unionia Ruotsin kanssa. Tämän vuoksi Etelä-Norjaan lähetettiin voimakas ruotsalainen armeija. Norja joutui hyväksymään unionin, mutta sai laajan itsehallinnon.

Lähteet
  • Ulf Sundberg: Medeltidens Svenska krig. Hjalmarson & Högberg Bokförlag AB, 2003. ISBN 91-89660-11-0.
  • Ulf Sundberg: Svenska krig 1050–1814 Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek. Arkistoitu 3.9.2018. Viitattu 15. syyskuuta 2018. (ruotsiksi)

Viitteet
  1. Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 155–156. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.
  2. Medeltidens Svenska krig s. 41
  3. Medeltidens Svenska krig s. 43
  4. Medeltidens Svenska krig s. 42
  5. Örjan Martinsson: Sveakungar 1066–1081 Tacitus.nu. Viitattu 30.9.2009. (ruotsiksi)
  6. Örjan Martinsson: Inge den äldres krig mot Magnus Barfot Tacitus.nu. Viitattu 30.9.2009. (ruotsiksi)
  7. Örjan Martinsson: Tidig medeltid Tacitus.nu. Arkistoitu 4.3.2009. Viitattu 30.9.2009. (ruotsiksi)
  8. Kurt Villads Jensen: Ristiretket, s. 44. Turun historiallinen yhdistys, 2019.
  9. Medeltidens Svenska krig s. 45
  10. Suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna: Eerikinkronikka, s. 71–72. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2013.
  11. Medeltidens Svenska krig s. 46
  12. Värmlandståget 1225
  13. Medeltidens Svenska krig s. 55
  14. Öselbornas angrepp på Sverige 1226
  15. Medeltidens Svenska krig s. 57
  16. Jaroslavs angrepp på Tavastland 1227–1228 (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä. Historian Aitta, 1989.
  18. The Chronicle of Novgorod London Offices of the Society, 1914. Viitattu 11.7.2016.
  19. Medeltidens Svenska krig s. 59
  20. Medeltidens Svenska krig s. 61
  21. Medeltidens Svenska krig s. 63
  22. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 64. Historian aitta, 1989.
  23. Tavasternas uppror 1236–1237 (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. Medeltidens Svenska krig s. 67
  25. The Chronicle of Novgorod 1914. London Offices of the Society. Viitattu 31.1.2018.
  26. Medeltidens Svenska krig s. 71
  27. Medeltidens Svenska krig s. 73–74
  28. Medeltidens Svenska krig s. 79
  29. Medeltidens Svenska krig s. 81
  30. Suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna: Eerikinkronikka, s. 71. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2013.
  31. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82–83. Historian Aitta, 1989.
  32. Medeltidens Svenska krig s. 85–86
  33. Medeltidens Svenska krig s. 89-90
  34. Medeltidens Svenska krig s. 91
  35. Medeltidens Svenska krig s. 93
  36. Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 346. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  37. Kexholmskriget 1321–1323
  38. Sten Bielkes krig mot Novgorod 1338–1339
  39. Harrison s. 476–480
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.