Luettelo Rooman keisareista

Pääartikkeli: Juliusten-Claudiusten hallitsijasuku

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Augustus Imperator Caesar Divi filius Augustus[2]	23. syyskuuta 63 eaa. – 19. elokuuta 14 jaa.[2]	2. syyskuuta 31 eaa. (yksinhallitsija) 16. tammikuuta 27 eaa. (keisariksi) – 19. elokuuta 14 jaa.[2]	Rooman ensimmäinen keisari. Hänestä tuli yksinhallitsija vuonna 31 eaa., kun hän kukisti Marcus Antoniuksen. Vuonna 27 eaa. senaatti myönsi hänelle arvonimen ”Augustus” ja vuonna 23 eaa. kansantribuunin oikeudet. Hän adoptoi tyttärenpoikansa Gaius Caesarin ja Lucius Caesarin vuonna 17 eaa. Heidän kuolemansa jälkeen hän adoptoi siskonpoikansa Tiberiuksen.[2] Kuoli luonnollisesti.
	Tiberius Imperator Tiberius Caesar Augustus[3]	16. marraskuuta 42 eaa. – 16. maaliskuuta 37[3]	19. syyskuuta 14 – 16. maaliskuuta 37[3]	Augustuksen vaimon Livian poika toisesta avioliitosta. Augustus adoptoi Tiberiuksen ja teki hänestä perillisensä.[3] Kuoli luonnollisesti.
	Caligula Gaius Caesar Augustus Germanicus[4]	31. elokuuta 12 – 24. tammikuuta 41[4]	18. maaliskuuta 37 – 24. tammikuuta 41[4]	Tiberiuksen veljenpojan Germanicuksen poika ja adoption kautta Tiberiuksen pojanpoika. Caligula murhattiin vuonna 41.[4]
	Claudius Tiberius Claudius Caesar Augustus Germanicus[5]	1. elokuuta 10 eaa. – 13. lokakuuta 54>[5]	25. tammikuuta 41 – 13. lokakuuta 54[5]	Claudius oli Caligulan setä. Hänet myrkytettiin vuonna 54.[5]
	Nero Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus[6]	15. joulukuuta 37 – 9. kesäkuuta 68[6]	13. lokakuuta 54 – 9. kesäkuuta 68[6]	Claudiuksen veljenpojan poika, adoptoitu poika ja vävy sekä Augustuksen lapsenlapsenlapsenlapsi. Oli keisarina Rooman suuren palon aikaan, jonka Neron on väitetty aiheuttaneen. Teki itsemurhan vuonna 68. [6]

Pääartikkeli: Neljän keisarin vuosi

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Galba Servius Galba Imperator Caesar Augustus[7]	24. joulukuuta 3 eaa. – 15. tammikuuta 69[7]	8. kesäkuuta 68 – 15. tammikuuta 69[7]	Senaatin julistettua Galban keisariksi Nero teki itsemurhan seuraavana päivänä.[8] Galba oli ensimmäinen keisari, joka ei kuulunut Roomaa lähes sadan vuoden aikana hallinneeseen Juliusten-Claudiusten hallitsijasukuun. Galba nousi valtaan sotilaidensa ansiosta ja hänen hallituskautensa kesti vain seitsemän kuukauden ajan ennen kuin sotilaat murhasivat hänet.[7][9][10]
	Otho Imperator Marcus Otho Caesar Augustus[11]	28. huhtikuuta 32 – 16. huhtikuuta 69[11]	15. tammikuuta 69 – 16. huhtikuuta 69[11]	Otho kaappasi vallan Galbalta vuonna 69, mutta kärsi pian tappion taistelussa Vitelliuksen joukkoja vastaan. Sen jälkeen hän teki itsemurhan. Othon hallituskausi kesti vain kahdeksan viikkoa.[11][12]
	Vitellius Aulus Vitellius Germanicus Imperator Augustus[9]	7. syyskuuta 12 tai 15 – 20. joulukuuta 69[9]	2. tammikuuta 69 – 20. joulukuuta 69[9]	Vitellius oli Germania Inferiorin maaherrana, kun hänen joukkonsa huusivat hänet keisariksi 2. tammikuuta 69. Myöhemmin kävi selväksi, että Otho oli kaapannut vallan Galbalta 15. tammikuuta. Vitelliuksen joukot kukistivat Othon, joka teki itsemurhan 16. huhtikuuta. Senaatti julisti tämän jälkeen Vitelliuksen keisariksi. Pian kuitenkin selvisi, että Vespasianus oli julistautunut keisariksi Juudeassa. Voitettuaan Vitelliuksen joukot taistelussa Vespasianuksen sotilaat murhasivat Vitelliuksen.[9][13]

Pääartikkeli: Flaviusten hallitsijasuku

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Vespasianus Imperator Caesar Vespasianus Augustus[14]	17. marraskuuta 9 – 23. syyskuuta 79[14]	1. heinäkuuta 69 – 23. syyskuuta 79[14]	Vespasianus julistautui keisariksi 1. heinäkuuta 69, sen jälkeen kun Vitellius oli noussut keisariksi. Senaatti myönsi Vespasianukselle keisarin valtaoikeudet 22. joulukuuta. Vespasianus kuoli luonnollisesti ja jätti vallan pojalleen Titukselle.[14][15]
	Titus Imperator Titus Caesar Vespasianus Augustus[16]	30. joulukuuta 39 – 13. syyskuuta 81[16]	24. kesäkuuta 79 – 13. syyskuuta 81[16]	Titus oli Vespasianuksen vanhin poika ja oli kunnostautunut Juudean sotaretken aikana. Vespasianus antoi Titukselle useita keisarin valtaoikeuksista ja nimitti tämän pretoriaanikaartin prefektiksi. Titus kuoli sairauteen hallittuaan vain 26 kuukautta.[16][17]
	Domitianus Imperator Caesar Domitianus Augustus[18]	24. lokakuuta 51 – 18. syyskuuta 96[18]	14. syyskuuta 81 – 18. syyskuuta 96[18]	Domitianus oli Vespasianuksen nuorin poika ja Tituksen kuollessa hänestä tuli keisari. Domitianus oli epäsuosittu senaatin keskuudessa ja hänet murhattiin vuonna 96.[18][19]

Pääartikkeli: Nerva–Antoninusten hallitsijasuku

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Nerva Imperator Nerva Caesar Augustus[20]	8. marraskuuta 35 – 25. tai 27. tammikuuta 98[20]	18. syyskuuta 96 – 25. tai 27. tammikuuta 98[20]	Nerva hallitsi vain 16 kuukautta. Hän adoptoi Trajanuksen, josta tuli hänen seuraajansa. Nervan kuolinsyynä oli luultavasi aivohalvaus.[20]
	Trajanus Imperator Caesar Nerva Traianus Optimus Augustus[21]	18. syyskuuta 53 – 7. elokuuta 117[21]	28. tammikuuta 98 – 7. elokuuta 117[21]	Trajanus kuoli sairauteen. Ennen kuolemaansa hän adoptoi Hadrianuksen.[21]
	Hadrianus Imperator Caesar Traianus Hadrianus Augustus[22]	24. tammikuuta 76 – 10. heinäkuuta 138[22]	11. elokuuta 117 – 10. heinäkuuta 138[22]	Hadrianus adoptoi Antoninus Piuksen. Tämä puolestaan adoptoi Hadrianuksen vaatimuksesta Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen.[22]
	Antoninus Pius Imperator Caesar Titus Aelius Hadrianus Antoninus Augustus Pius[23]	19. syyskuuta 86 – 7. maaliskuuta 161[23]	10. heinäkuuta 138 – 7. maaliskuuta 161[23]	Kuoli sairauteen.[23]
	Marcus Aurelius Imperator Caesar Marcus Aurelius Antoninus Augustus[24]	26. huhtikuuta 121 – 17. huhtikuuta 180[24]	7. huhtikuuta 161 – 17. huhtikuuta 180[24]	Hallitsi yhdessä Lucius Veruksen kanssa. Nimitti poikansa Commoduksen hallitsijakumppanikseen vuonna 177. Kuoli sairauteen.[24]
	Lucius Verus Imperator Caesar Lucius Aurelius Verus Augustus[25]	15. tammikuuta 161 – tammi- tai helmikuu 169[25]	7. huhtikuuta 161 – tammi- tai helmikuu 169[25]	Hallitsi yhdessä Marcus Aureliuksen kanssa. Kuoli halvauskohtaukseen.[25]
	Avidius Cassius Imperator Caesar Gaius Avidius Cassius Augustus[26]	noin 120 tai 130 – heinäkuu 175[26]	huhtikuu 175 – heinäkuu 175[26]	Usurpaattori. Hänen omat upseerinsa murhasivat hänet.[26]
	Commodus Imperator Caesar Lucius Marcus Aurelius Commodus Antoninus Augustus[27]	21. elokuuta 161 – 31. joulukuuta 192[27]	17. huhtikuuta 180 – 31. joulukuuta 192[27]	Isänsä Marcus Aureliuksen hallitsijakumppani vuodesta 177 eteenpäin. Yksinhallitsija vuodesta 180. Myrkytettiin ja kuristettiin hengiltä.[27]

Pääartikkelit: Sotilaskeisari ja 200-luvun kriisi

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Maximinus Thrax Imperator Caesar Gaius Julius Verus Maximinus Germanicus maximus Augustus [32]	noin 172 – huhtikuu 238[32]	helmikuu 235 – huhtikuussa tai 24. kesäkuuta 238[32][34]	Maximinus oli ensimmäinen niin sanotuista sotilaskeisareista. Sotilaat murhasivat Severus Alexanderin ja huusivat Maximinuksen keisariksi. Maximinuksen kolmivuotinen hallituskausi koostui pääasiassa sotaretkistä. Senaattorit vihasivat Maximinusta ja kun Gordianus julistautui keisariksi, hän sai heti senaatin tuen. Gordianuksen kapinan kukistuttua senaatti nimitti Pupienuksen ja Balbinuksen keisareiksi. Lopulta Maximinuksen omat sotilaat murhasivat hänet.[32][35]
	Gordianus I Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus Augustus [32]	noin 158 – 20. (?) tammikuuta 238[32]	1. (?) tammikuuta 238 – 20. (?) tammikuuta 238[32]	Gordianus oli Africa-provinssin maaherrana, kun hän kapinoi Maximinus Thraxia vastaan. Senaatti asettui heti Gordianuksen puolelle. Gordianus kärsi kuitenkin tappion Maximinuksen kannattajia vastaan ja teki itsemurhan.[32][32][36]
	Gordianus II Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus Augustus [32]	noin 192 – 20. (?) tammikuuta 238[32]	1. (?) tammikuuta 238 – 20. (?) tammikuuta 238[32]	Julistautui keisariksi isänsä Gordianus I:n kanssa. Hän kuoli taistelussa Maximinus Thraxin kannattajia vastaan.[32][37]
	Pupienus Imperator Caesar Marcus Clodius Pupienus Maximus Augustus [32]	164 – toukokuu 238[32]	helmikuu – toukokuu 238 tai[32] 22. huhtikuuta – 29. heinäkuuta 238[34]	Gordianus I:n kapinan jälkeen senaatti valitsi keisareiksi Pupienuksen ja Balbinuksen. Pupienus oli aikaisemmin toiminut muun muassa kaupunkiprefektinä ja hän oli epäsuosittu kansan keskuudessa. Hän sai tehtäväkseen kerätä armeijan ja kukistaa Maximinuksen, joka aikoi hyökätä Italiaan. Maximinus kuoli kuitenkin ennen kuin armeijat ehtivät kohdata. Palattuaan Roomaan pretoriaanikaartin sotilaat surmasivat Pupienuksen ja Balbinuksen.[32][34]
	Balbinus Imperator Caesar Decimus Caelius Calvinus Balbinus Augustus [32]	kuoli toukokuussa 238[32]	helmikuu – toukokuu 238 tai[32] 22. huhtikuuta – 29. heinäkuuta 238[34]	Gordianus I:n kapinan jälkeen senaatti valitsi keisareiksi Pupienuksen ja Balbinuksen. Balbinus jäi Roomaan samalla kun Pupienus lähetettiin sotimaan Maximinusta vastaan. Roomassa syttyi kuitenkin lähes sisällissota plebeijien ja sotilaiden välillä. Lopulta pretoriaanit surmasivat Pupienuksen ja Balbinuksen.[32][34]
	Gordianus III Imperator Caesar Marcus Antonius Gordianus Pius Felix Augustus [32]	20. tammikuuta 225 tai 226 – helmikuu 244[32]	9. toukokuuta tai 29. heinäkuuta 238 – helmikuu 244[32][34]	Gordianus III oli Gordianus I:n tyttärenpoika. Epäsuosittujen Balbinuksen ja Pupienuksen aikana hänestä tehtiin caesar. Kun sotilaat murhasivat Balbinuksen ja Pupienuksen, pretoriaanit ja senaatti julistivat Gordianuksen keisariksi. Gordianus III kuoli sotaretkellä Persiassa, joko taistelussa tai sairauteen.[32][38]
	Sabinianus		240[38]	Gordianuksen noustua keisariksi eräs Sabinianus julistautui keisariksi Africassa. Hänet kukistettiin kuitenkin pian.[38]
	Philippus I Arabs Imperator Caesar Marcus Julius Philippus Augustus Parthicus Adiabenicus Persicus maximus Parthicus maximus[32]	noin 204 – syyskuu 249[32]	helmikuu 244 – syyskuu 249[32]	Philippuksesta tuli pretoriaaniprefekti Gordianus III:n aikana. Gordianuksen kuoltua Persian sotaretkellä Philippus julistautui keisariksi. Vuonna 249 Tonavan joukot kapinoivat ja julistivat Deciuksen keisariksi. Philippus kuoli seuranneessa taistelussa.[32][39]
	Jotapianus Imperator Caesar M. F. Ru. Iotapianus Augustus	kuoli kesällä 249	248 – kesällä 249	Julistautui keisariksi idässä. Hän väitti olevansa sukua Severus Alexanderille tai Aleksanteri Suurelle (mikä viittaisi hänen kuuluneen Commagenen hallitsijasukuun). Kannattajat surmasivat hänet.[39]
	Pacatianus Imperator Tiberius Claudius Marinus Pacatianus pius felix Augustus	kuoli 248	huhtikuussa 248[39]	Pacatianus julistautui keisariksi Moesiassa. Kannattajat surmasivat hänet.[39]
	Silbannacus Imperator Mar. Silbannacus Augustus		240-luku	Tunnetaan vain yhdestä kolikosta.[39]
	Sponsianus		240-luku	Tunnetaan vain yhdestä, mahdollisesti väärennetystä, kolikosta.[39]
	Philippus II	238–249	Kesällä 247–249[39]	Philippus Arabsin poika. Augustukseksi vuonna 247, jolloin hän oli noin kymmenvuotias. Kun pretoriaanit saivat kuulla Philippuksen kuolleen, he surmasivat Philippus II:n.[39]
	Decius Imperator Caesar Gaius Messius Quintus Trajanus Decius Augustus Dacicus maximus Germanicus maximus[32]	noin 195 – kesäkuu 251[32]	syyskuu 249 – kesäkuu 251[32]	Decius oli entinen konsuli, jonka Philippus Arabs lähetti Tonavan rintamalle, jonka joukot kapinoivat. Sotilaat julistivat kuitenkin Deciuksen keisariksi ja tämä kukisti seuranneessa taistelussa Philippuksen. Kuoli taistelussa gootteja vastaan.[32][40]
	Herennius Etruscus Imperator Caesar Quintus Herennius Etruscus Messius Decius Augustus	noin 220/230 – kesäkuu 251	vuoden 251 alku – kesäkuu 251	Deciuksen poika, jonka tämä nosti hallitsijakumppanikseen. Kuoli taistelussa isänsä kanssa.[41]
	Hostilianus Imperator Caesar Gaius Valens Hostilianus Messius Quintus Augustus [32]	syntymäaika tuntematon – heinäkuu 251[32]	kesäkuu 251 – heinäkuu 251[32]	Deciuksen toinen poika. Deciuksen ja Herenniuksen kuoltua Trebonianus Gallus julistautui keisariksi. Hostilianus kuoli kuitenkin ruttoon pian tämän jälkeen.[32][41]
	Trebonianus Gallus Imperator Caesar Gaius Vibius Trebonianus Gallus Augustus [32]	noin 206 – elokuu 253[32]	kesäkuu 251 – elokuu 253[32]	Deciuksen ja Herennius Etruscuksen kuoltua taistelussa sotilaat huusivat Trebonianus Galluksen keisariksi. Trebonianus Gallus teki pojastaan Volusianuksesta caesarin. Sotilaat murhasivat Trebonianuksen ja Volusianuksen, kun Aemilianus julistautui keisariksi ja marssi Italiaan.[32][42]
	Volusianus Imperator Caesar Gaius Vibius Volusianus Pius Felix Invictus Augustus		heinäkuu 251 – elokuu 253[42]	Trebonianus Galluksen poika, josta tämä teki caesarin kesäkuussa 251 ja augustuksen heinäkuussa 251. Sotilaat murhasivat Volusianuksen ja Trebonianus Galluksen, kun Aemilianus julistautui keisariksi ja marssi Italiaan.[42]
	Uranius L. Julius Aurelius Sulpicius Severus Uranius Antoninus Augustus[33]		253–254[33]	Zosimuksen mukaan Uranius kapinoi Gallienuksen hallituskauden aikana. Eräs toinen Uranius kapinoi Elagabaluksen hallituskaudella. Numismaattisten todisteiden mukaan Uraniuksen usurpaatio tapahtui vuosina 253–254.[33]
	Aemilianus Imperator Caesar Marcus Aemilius Aemilianus Augustus [32]	207 – lokakuu 253[32]	elokuu 253 – lokakuu 253[32]	Kun Aemilianus julistautui keisariksi Moesiassa, sotilaat murhasivat Trebonianus Galluksen. Aemilianuksen päästyä Roomaan senaatti julisti hänet myös keisariksi. Gallus oli pyytänyt apua Valerianukselta, joka johti joukkoja Galliassa ja Germaniassa. Aemilianus marssia Valerianusta vastaan, mutta sotilaat murhasivat hänet ennen ratkaisevaa taistelua.[32][43]
	Valerianus Imperator Caesar Publius Licinius Valerianus Germanicus maximus Augustus [32]	noin 200–262[32]	elokuu 253 – heinäkuu 260[32]	Julistautui keisariksi Trebonianus Galluksen kuoltua. Sotilaiden murhattua Aemilianuksen senaatti hyväksyi Valerianuksen keisariksi. Hän nimitti poikansa Gallienuksen hallitsijakumppanikseen. Valerianus jäi persialaisten vangiksi vuonna 260 ja kuoli vankeudessa.[32][44]
	Gallienus Imperator Caesar Publius Licinius Egnatius Gallienus Augustus Germanicus maximus Dacicus maximus[32]	noin 213 – syys-lokakuu 268[32]	lokakuu 253 – syys-lokakuu 268[32]	Valerianus nimitti poikansa Gallienuksen aluksi caesariksi ja pian myös hallitsijakumppanikseen. Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi moni yritti kaapata vallan itselleen. Historia Augustua kertookin ”kolmestakymmenestä tyrannista”. Vakavin kapina oli kuitenkin Galliassa, jossa niin sanottu Gallian keisarikunta irtaantui Rooman valtakunnasta omaksi valtakunnakseen. Myös Palmyran valtakunta irtautui Gallienuksen aikana Rooman vallasta. Kaikesta tästä huolimatta Gallienus hallitsi 15 vuoden ajan ennen kuin eräät salaliittolaiset murhasivat hänet.
	Saloninus Imperator Caesar Cornelius Licinius Saloninus Valerianus Pius Felix Invictus	noin 242 – syksy 260	260	Gallienuksen toiseksi vanhin poika. Hänet nimitettiin caesariksi Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi. Saloninus lähti kukistamaan usurpaattori Postumusta, mutta joutui piiritetyksi Colonia Agrippinaan. Saloninus julisti itsensä augustukseksi, koska uskoi saavansa kaupungin asukkaiden tuen, mutta lopulta kaupungin asukkaat tappoivat hänet.
	Ingenuus
	Regalianus
	Macrianus Major		heinäkuu 260 – syksyllä 261[45]	Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi sotilaat halusivat Macrianuksen keisariksi, mutta tämä piti itseään liian vanhana, joten hän julisti poikansa Macrianus Minorin ja Quietuksen keisareiksi. Aureolus kukisti Macrianuksen taistelussa syksyllä 261, minkä jälkeen sotilaat tappoivat hänet ja Macrianus Minorin.[45]
	Macrianus Minor		Heinäkuu 260 – syksyllä 261[45]	Macrianus Majorin poika ja Quietuksen veli. Sotilaat murhasivat hänet sen jälkeen, kun hän ja Macrianus Major olivat hävinneet taistelun Gallienuksen kenraalia Aureolusta vastaan.[45]
	Quietus		Heinäkuu 260 – syksyllä 261[45]	Macrianus Majorin poika ja Macrianus Minorin veli. Macrianusten kuoltua Quietus menetti vallan idässä ja pakeni Ballistan kanssa Emesaan, jonka asukkaat murhasivat hänet.[45]
	Ballista		261[45]	Valerianuksen ja Macrianus Majorin pretoriaaniprefekti. Historia Augustan mukaan hän julistautui keisariksi Quietuksen kuoltua, mutta tämä on luultavasti kirjoittajan keksintö. Palmyran Odaenathus antoi teloittaa hänet.[45]
	Piso		261[45]	Marcianus lähetti hänet kukistamaan Achaean maaherraa Valensia. Julistautui keisariksi vuonna 261, mutta Valensin sotilaat tappoivat hänet.[45]
	Valens Thessalonicus		261[45]	Valens oli aluksi uskollinen Gallienukselle. Kun Macrianus lähetti Pison kukistamaan häntä, Valensin sotilaat julistivat hänet keisariksi. Lopulta sotilaat kuitenkin murhasivat Valensin.[45]
	Mussius Aemilianus		262[45]	Aemilianus oli Egyptin prefekti, joka tuki aluksi Macrianusta, mutta julistautui lopulta itse keisariksi.[45]
	Memor		262[45]	Macrianuksen kannattaja Egyptissä. Tämän kukistuttua hän julistautui ehkä keisariksi.[45]
	Aureolus		268	Aureolus oli Gallienuksen ratsuväen päällikö. Gallienus lähetti tämän kukistamaan Gallian keisarikuntaa, mutta Aureolus liittoutui Gallian keisarin Postumuksen kanssa ja julistautui lopulta itse keisariksi. Gallienus alkoi piirittää Aureolusta Milanossa, mutta hänet murhattiin ennen kuin piiritys saatiin päätökseen. Aureolus antautui tämän jälkeen uudelle keisarille Claudius Gothicukselle, joka teloitutti hänet.[46]
	Claudius II Gothicus Imperator Caesar Marcus Aurelius Claudius Augustus Germanicus maximus Gothicus maximus Parthicus maximus[32]	10. toukokuuta 214 – syyskuu 270[32]	syys-lokakuu 268 – syyskuu 270 [32]	Murhattuaan Gallienuksen sotilaat huusivat Claudiuksen keisariksi. Hän kuoli ruttoon vuonna 270.[47]
	Censorinus		269–270	Censorinuksen kapina mainitaan vain Historia Augustassa. Hänen kerrotaan julistautuneen keisariksi, mutta joutuneen sotilaidensa murhaamaksi.[48]
	Quintillus Imperator Caesar Marcus Aurelius Claudius Quintillus [32]	syntymäaika tuntematon – syyskuu 270[32]	syyskuu 270[32]	Claudius Gothicuksen veli. Julistautui keisariksi saatuaan kuulla veljensä kuolleen, mutta kun saapui tieto, että myös Aurelianus oli julistautunut keisariksi, sotilaat murhasivat hänet.[49]
	Aurelianus Imperator Caesar Lucius Domitius Aurelianus Augustus Germanicus maximus Goticus maximus Dacicus maximus Parthicus (Persicus?) maximus Arabicus maximus Palmyrenicus maximus Armeniacus (?) Adiabenicus (?) Carpicus maximus Restitutor orbis[32]	9. syyskuuta 214 – syyskuu 275[32]	syyskuu 270 – syyskuu 275[32]	Aurelianus oli Claudius Gothicuksen ratsuväen komentaja. Claudius Gothicuksen kerrotaan kuollessaan nimittäneen Aurelianuksen seuraajakseen. Hän liitti Gallian ja Palmyran jälleen Rooman valtapiiriin. Hänen henkivartijansa murhasivat hänet.[32][50]
	Domitianus		Noin 270/271[51]	Julistautui keisariksi aivan Aurelianuksen hallituskauden alussa. Mahdollisesti sama Domitianus, joka kukisti Macrianus Majorin vuonna 261.[51]
	Felicissimus		271[51]	Kapinoi Aurelianusta vastaan, mutta ei ehkä julistautunut keisariksi. Useat senaattorit ja ritarisäädyn edustajat liittyivät Felicissimuksen kapinaan, mikä aiheutti suuria ongelimia Aurelianukselle.[51]
	Firmus		273[51]	Firmus oli Palmyran hallitsijan Zenobian ystävä, joka aloitti kapinan Aleksandriassa. Hän ei julistautunut keisariksi, ja hänen nimissään lyödyt kolikot on todettu väärennöksiksi.[51]
	Septimius		271/272[51]	Septimius julistautui keisariksi Dalmatiassa, mutta hänen sotilaansa tappoivat hänet pian.[51]
	Urbanus		271/272[51]	Septimius kapinoi Aurelianusta vastaan, mutta hän saattaa olla fiktiivinen.[51]
	Ulpia Severina Ulpia Severina Pia Felix Augusta		275[51]	Aurelianuksen kuoltua kesti noin kolme kuukautta ennen kuin Tacitus julistettiin keisariksi. Tämän interregnumin aikana Rooman valtakuntaa johti Aurelianuksen leski Ulpia Severian.
	Marcus Claudius Tacitus Imperator Caesar Marcus Claudius Tacitus Gothicus maximus Augustus [32]	noin 200 – heinäkuu 276[32]	joulukuu 275 – heinäkuu 276[32]	Aurelianuksen murhan jälkeen sotilaat ja senaatti valitsivat keisariksi 75-vuotiaan entisen konsulin Tacituksen. Hänet murhattiin kuitenkin pian.[52]
	Florianus Imperator Gaius Marcus Annius Florianus Augustus [32]	– syyskuu 276[32]	heinäkuu 276 – syyskuu 276[32]	Florianus oli Tacituksen veli tai velipuoli ja hänen pretoriaaniprefektinsä. Tacituksen kuoleman jälkeen Florianus julistautui keisariksi. Pian myös Probus julistautui keisariksi ja Florianus lähti kukistamaan tätä, mutta sotilaat ehtivät murhata Florianuksen ennen ratkaisevaa taistelua.[32][53]
	Probus Imperator Caesar Marcus Aurelius Probus Augustus Gothicus maximus Germanicus maximus Parthicus Persicus maximus Medicus maximus[32]	19. elokuuta 232 – elokuu 282 [32]	heinäkuu 276 – elokuu 282[32]	Sotilaat huusivat hänet keisariksi Tacituksen kuoleman jälkeen.[32][54]
	Bonosus		280[55]	Julistautui keisariksi Germaniassa, mutta hirtti itsensä ennen taistelua Probusta vastaan.[55]
	Julius Saturninus		281[55]	Julistautui keisariksi Syyriassa, mutta sotilaat murhasivat hänet.[55]
	Carus Imperator Caesar Marcus Aurelius Carus Augustus Germanicus maximus Persicus Parthicus maximus[32]	noin 250 – syyskuu 283[32]	keväällä 283 – syyskuu 283[32]	Probuksen pretoriaaniprefekti. Hän kapinoi Probusta vastaan tai julistautui keisariksi vasta tämän kuoltua. Eri lähteiden mukaan hän joko kuoli sairauteen, salamaniskuun tai hänet murhattiin. Koska hänen pojastaan tuli keisari, hän luultavasti kuoli luonnollisesti.[32][56]
	Carinus Imperator Caesar Marcus Aurelius Numerianus Augustus Germanicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus [32]	250 – syyskuu 285[32]	keväällä 283 – syyskuu 285[32]	Caruksen vanhin poika. Hänen isänsä teki hänestä hallitsijakumppaninsa vuonna 283. Numerianuksen hallitsijakumppani. Eräs hänen upseereistaan murhasi hänet.[32][57]
	Numerianus Imperator Caesar Marcus Aurelius Carinus Augustus Germanicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus[32]	noin 254 – marraskuu 284[32]	elokuu 283 – marraskuu 284[32]	Caruksen nuorin poika ja Carinuksen hallitsijakumppani. Kuoli epäselvissä olosuhteissa, ehkä sairauteen.[32][58]

Gallian keisarikunta eli gallialaiset vastakeisarit

Pääartikkeli: Gallian keisarikunta

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Postumus Imperator Caesar Marcus Cassianus Latinius Postumus Germanicus maximus Augustus [59]		syksy 260 – maaliskuu 269[59]	Sotilaat murhasivat.[59]
	Laelianus Imperator Caesar Gaius Ulpius Cornelius Laelianus [59]		tammikuu 269 – maaliskuu 269[59]	Teloitettiin.[59]
	Marius Imperator Caesar Marcus Aurelius Marius [59]		tammikuu 269 – syksy 269[59]	Murhattiin.[59]
	Victorinus Imperator Caesar Marcus Piavonius Victorinus Augustus [59]		syksy 269 – kevät 271[59]	Murhattiin.[59]
	Tetricus I Imperator Caesar Gaius Pius Esuvius Tetricus Augustus [59]		kevät 271 – kesä 274[59]	Kuoli luonnollisesti.[59]
	Tetricus II Gaius Pius Esuvius Tetricus Caesar [59]		273 – kesä 274[59]	Kuoli luonnollisesti.[59]

Palmyran valtakunta

Pääartikkeli: Palmyran valtakunta

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Vaballathus Imperator Caesar Lucius Iulius Aurelius Septimius Vaballathus Athenodorus Persicus maximus Arabicus maximus Adiabenicus maximus pius felix invictus Augustus [60]	syntynyt 260	267 – kesä 272[60]	Vaballathuksen isä Odaenathus oli palmyralainen ylimys, josta tuli roomalainen senaattori. Keisari Valerianuksen jäätyä persialaisten vangiksi Odaenathus taisteli persialaisia vastaan. Hän otti itselleen arvonimeksi basileus basileon eli ”kuninkaiden kuningas”. Keisari Gallienus hyväksyi Odaenathuksen toimet. Odaenathuksen virallista titteliä ei tiedetä, mutta se saattoi olla dux Romanorum ja corrector totius orientis. Kerrotaan, että Odaenathus haki myös liittoa Persian kuninkaalta Roomaa vastaan. Odaenathus murhattiin vuonna 267, jolloin valta siirtyi Vaballathukselle. Todellinen valta oli kuitenkin Vaballathuksen äidillä Zenobialla. Vaballathuksen aikana Palmyran valta laajeni Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin. Lopulta keisari Aurelianus kukisti Palmyran ja otti Vaballathuksen ja Zenobian vangiksi.[61][60]
	Zenobia Septimia Zenobia Augusta[60]		260 – kesä 272[60]	Zenobialla oli todellinen valta Vaballathuksen hallituskaudella. Hän käytti arvonimiä augusta ja sebaste. Kuoli vankeudessa.[60][61][62]

Pääartikkeli: Tetrarkia

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Diocletianus Imperator Caesar Gaius Aurelius Valerius Diocletianus Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[63]	22. joulukuuta 245 – 3. joulukuuta 313	20. marraskuuta 284 – 1. toukokuuta 305[63]	Sotilaat huusivat Diocletianuksen keisariksi Numerianuksen kuoleman jälkeen. Vuonna 286 Diocletianus valitsi hallitsijakumppanikseen Maximianuksen. Vuonna 293 hän järjesti uudelleen valtakunnan hallinnon niin, että valtakunta jaettiin kahteen osaan.[64][65]
	Maximianus Imperator Caesar Marcus Aurelius Valerius Maximianus Augustus Herculius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus [63]	21. heinkäkuuta 250 – heinäkuu 310	1. huhtikuuta 286 – 1. toukokuuta 305[63]	Ensimmäinen kerta. Diocletianus nimitti hänet caesariksi vuonna 285 ja hallitsijakumppanikseen vuonna 286. Keisarina myös 307–308.[63][66]
	Carausius [63]		noin 286–293[60]	Julistautui keisariksi Britanniassa. Kukistui vasta vuonna 293 sen jälkeen, kun Constantius Chlorus oli nimitetty Maximianuksen caesariksi. Constantius piiritti Carausiusta Bononiassa, mutta Allectus murhasi Carausiuksen ja pakeni Britanniaan ennen kuin piiritys saatiin päätökseen.[60][67]
	Allectus [63]		293–296/297[60]	Murhattuaan Carausiuksen Allectus julisti itsensä keisariksi ja pakeni Britanniaan. Kuoli taistelussa Constantius Chloruksen joukkoja vastaan.[60][68]
	L. Domitius Domitianus [69]		noin 296/297 – noin 297/298[69]	Vastakeisari Egyptissä.[69]
	Aurelius Achilleus [69]		noin 296/297 – noin 297/298[69]	Vastakeisari Egyptissä.[69]
	Eugenius [70]		303/304[70]	Eugenius oli tribuuni, jonka sotilaat huusivat keisariksi. Hän marssi Antiokiaan, mutta kuoli seuranneessa taistelussa.[70]
	Amandus [71]		285 tai 286[71]	Vastakeisari Galliassa ja Espaniassa.[71]
	Aelianus [71]		285 tai 286[71]	Amanduksen hallitsijakumppani tai caesar.[71]
	Iulianus [72]		Noin 286–293[72]	Vastakeisari Italiassa.[72]

Vuonna 293 Diocletianus jakoi valtakunnan kahteen osaan: Itä- ja Länsi-Roomaan. Uudessa järjestelmässä oli kaksi keisaria, arvonimeltään augustus, toinen Italiassa ja toinen Kreikassa. Kummallakin keisarilla oli lisäksi nuorempi hallitsijakumppani arvonimeltään caesar.[65]

Tetrarkia idässä

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Diocletianus Imperator Caesar Gaius Aurelius Valerius Diocletianus Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[63]	22. joulukuuta 245 – 3. joulukuuta 316[65]	Augustus 293 – 1. toukokuuta 305[63][65]	Erosi virastaan hallittuaan 20 vuoden ajan. Hän pakotti samalla Länsi-Rooman augustuksen Maxiamianuksen eroamaan. Diocletianuksen caesarista Galeriauksesta tuli samalla uusi Itä-Rooman augustus. Diocletianus jäi tämän jälkeen eläkkeelle. Häntä pyydettiin palaamaan valtaan vuonna 307, mutta hän kieltäytyi. Diocletianus kuoli luonnollisesti vuonna 316[63][65]
	Galerius Gaius Galerius Valerius Maximianus Caesar Iovius		Caesar 1. maaliskuuta 293 – 1. toukokuuta 305[73]	Diocletianus korotti Galeriuksen caesariksi vuonna 293. Kun Diocletianus jäi eläkkeelle, Galeriuksesta tuli Itä-Rooman augustus. Maximinus Daiasta tuli samalla Galeriuksen caesar.[73]
	Galerius Imperator Caesar Galerius Valerius Maximianus AugustusGermanicus maximus Gothicus maximus Aegyptiacus maximus Thebaicus maximus Sarmaticus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus	Kuoli toukokuussa 311[73]	Augustus 1. toukokuuta 305 – toukokuussa 311[73]	Galerius kuoli luonnollisesti vuonna 311.[73]
	Maximinus Daia Galerius Valerius Maximinus Caesar Iovius	20. marraskuuta 270 –	Caesar 1. toukokuuta 305–311	Daia oli Galeriuksen siskonpoika. Kun Diocletianus erosi virastaan, Daiasta tuli Itä-Rooman caesar samalla kun Galeriuksesta tuli augustus.[74]
	Maximinus Daia Imperator Gaius Galerius Valerius Maximinus Augustus Persicus Sarmaticus Germanicus		Augustus 310 – heinä/elokuussa 313[74]	Julistautui augustukseksi vuoden 310 keväällä. Galeriuksen kuoltua vuonna 311 Daia valtasi tämän hallitsemat alueet. Kuoli Kilikiassa vuonna 313 hävittyään taistelussa Liciniusta vastaan.[74]
	Licinius Imperator Caesar Gaius Valerius Licinianus Licinius Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus	Kuoli vuoden 325 keväällä.	Augustus 311–324	Licinius oli Galeriuksen vanha ystävä. Hänet julistettiin Länsi-Rooman augustukseksi vuonna 308 Severuksen kuoltua. Länsi-Roomassa vallan anasti kuitenkin Maxentius. Vuonna 311 Galerius kuoli. Tämän jälkeen Maximinus Daia ja Licinius jakoivat Itä-Rooman keskenään. Vuonna 313 Licinius kukisti Daian ja hänestä tuli koko Itä-Rooman hallitsija. Licinius hävisi Konstantinus I:lle vuonna 324 ja hänet vangittiin. Konstantinus antoi murhata hänet vuonna 325.[75]
	Valerius Valens Gaius Aurelius Valerius Valens Pius Felix Augustus	Kuoli 317	Augustus joulukuussa 316–317	Licinius nimitti Valensin augustukseksi, koska hän pelkäsi konfliktia Konstantinus I:n kanssa. Kun Konstantinus kukisti Liciniuksen vuonna 317, yksi hänen vaatimuksistaan oli, että Licinius teloittaisi Valensin.[76]
	Martinianus	kuoli viimeistään 325[77]	Augustus 3. heinäkuuta 324 – 18. syyskuuta 324[77]	Licinius nosti Martinianuksen augustukseksi vuonna 324. Konstantinus kukisti Liciniuksen ja Martinianuksen 18. syyskuuta 324. Konstantinus antoi murhata Martinianuksen viimeistään vuonna 325.[77]

Tetrarkia lännessä

Kuva	Nimi	Elinaika	Hallituskausi	Lisätietoja
	Maximianus Imperator Caesar Marcus Aurelius Valerius Maximianus Augustus Herculius Germanicus maximus Sarmaticus maximus Gothicus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Armenicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[63]		Augustus 1. maaliskuuta 293 293 – 1. toukokuuta 305[63]	Länsi-Rooman augustukseksi 1. maaliskuuta 293. Samalla hänen caesarikseen tuli Constantius Chlorus. Erosi virastaan Diocletianuksen kanssa vuonna 305. Palasi keisariksi vuosina 307–308.[63][66]
	Constantius I Chlorus Flavius Valerius Constantius Caesar Herculius[63]	Noin 250–306[78]	Caesar 1. maaliskuuta 293 293 – 1. toukokuuta 305[63]	Aluksi Maximianuksen pretoriaaniprefekti, josta tuli Länsi-Rooman caesar vuonna 293. Hän meni myös naimisiin Maximianuksen tyttären Theodoran kanssa. Kun Maximianus erosi virastaan vuonna 305, Constantiuksesta tuli Länsi-Rooman augustus.[78]
	Constantius I Chlorus Imperator Caesar Gaius Flavius Valerius Constantius Germanicus maximus Gothicus maximus Sarmaticus maximus Persicus maximus Britannicus maximus Carpicus maximus Medicus maximus Adiabenicus maximus[63]	Noin 250 – 25. heinäkuuta 306[78]	Augustus 1. toukokuuta 305 – 25. heinäkuuta 306[63]	Constantius kuoli sotaretkellä Britanniassa.[63][78] Tämän jälkeen hänen sotilaansa huusivat hänen poikansa Konstantinuksen keisariksi.
	Flavius Valerius Severus Flavius Valerius Severus Caesar[63]	Kuoli vuonna 307[79]	Caesar 1. toukokuuta 305 – 306[63]	Severuksesta tuli Constantiuksen caesar vuonna 305. Kun Itä-Rooman augustus Galerius sai tietää, että Constantius Chlorus oli kuollut Britanniassa, hän nosti Severuksen augustukseksi. Tilanne kärjistyi, kun eronneen keisarin Maximianuksen poika Maxentius julistautui keisariksi. Hävittyään taistelun Maxentiusta ja Maximianusta vastaan Severus joutui heidän vangikseen. Hänet murhattiin vuonna 307.[63][79]
	Flavius Valerius Severus Imperator Severus Augustus[63]	Kuoli vuonna 307[79]	Augustus 306–307[63][79]	Hävittyään taistelun Maxentiusta ja Maximianusta vastaan Severus joutui heidän vangikseen. Hänet murhattiin vuonna 307.[63][79]
	Konstantinus Flavius Valerius Constantinus Caesar Herculius [63]	27. helmikuuta 271, 272 tai 273 – 22. tammikuuta 337[80]	Caesar 25. helmikuuta 306 – 313[63]	Konstantinuksen isän Constantius Chloruksen kuoltua sotaretkellä Britanniassa vuonna 306 hänen sotilaansa huusivat Konstantinuksen augustukseksi.[80] Idässä augustus Galerius ei kuitenkaan hyväksynyt tätä.[81]
	Maxentius Imperator Maxentius [63]		Augustus 28. lokakuuta 307 – 28. lokakuuta 312[63]	Maxentius oli keisari Maximianuksen poika. Constantius Chloruksen kuoleman jälkeen Maxentius julistettiin keisariksi Roomassa, jossa myös senaatti tunnusti hänet. Konstantinus kukisti hänet Mulviuksen sillan taistelussa vuonna 312.[82]
	Maximianus Imperator Caesar Marcus Aurelius Valerius Maximianus Augustus [63]		Augustus 307–308[63]	Toiseen kertaan. Pakotettiin eroamaan.
	Lucius Domitius Alexander Imperator Alexander Pius Felix Augustus[83]		Augustus noin vuosina 308–311	Alexander oli African diokeesin vicarius, joka julistautui keisariksi noin 308 tai 311. Maxentiuksen lähettämä pretoriaaniprefekti Rufius Volusianus kuitenkin kukisti ja tappoi hänet vuonna 309,[84][85] 310[82] tai 311.[83][86]
	Licinius Imperator Caesar Gaius Valerius Licinianus Licinius Augustus Iovius Germanicus maximus Sarmaticus maximus[63]	Kuoli keväällä 325[87]	Augustus 11. marraskuuta 308 – 313[63][87]	Galerius nimitti Liciniuksen lännen augustukseksi vuonna 308. Galeriuksen kuoleman jälkeen 313 Licinius sai valtaansa valtakunnan itäosat.[87]
	Konstantinus Imperator Constantinus Maximus Augustus Persicus maximus Germanicus maximus Sarmaticus maximus Britannicus maximus Adiabenicus maximus Medicus maximus Gothicus maximus Cappadocicus maximus Arabicus maximus Armenicus maximus Dacicus maximus[63]	27. helmikuuta 271, 272 tai 273 – 22. tammikuuta 337[80]	Augustus 308 – 18. syyskuuta 324[63]	Konstantinus kukisti Liciniuksen 18. syyskuuta 324. Tämän jälkeen Konstantinus hallitsi Roomaa yksin.[81]

• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.
• Jona Lendering: Roman emperors: the first century Livius.org. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
• Jona Lendering: Roman emperors: the second century Livius.org. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
• Jona Lendering: Roman emperors: Gallic Empire Livius.org. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
• Jona Lendering: Roman emperors: the third century Livius.org. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
• Jona Lendering: Roman emperors: Palmyra Livius.org. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
• Jona Lendering: Roman emperors: the fourth century Livius.org. Arkistoitu 15.7.2007. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
• Jona Lendering: Roman emperors: the fifth century (west) Livius.org. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)
• Jona Lendering: Roman emperors: the fifth century (east) Livius.org. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)