Ludwig Schweickert

Ludwig Schweickert aloitti painiuransa 1935. Ensimmäisissä EM-kisoissa tuli kaksi tappiota, mutta sen jälkeen tulikin enemmän menestystä. Ennen vuoden 1936 Berliinin olympialaisia hän voitti Berliinissä järjestetyn turnauksen, jossa oli mukana keskisarjan pitkäaikainen hallitsija Ruotsin Ivar Johansson, joka oli siihen menessä voittanut jo olympiakultaa ja useita Euroopan mestaruuksia. Olympiaturnauksessa Schweickert aloitti voitolla edellisten olympialaisten pronssimitalistista Italian Ercole Gallegatista. Sen jälkeen tuli voitot Romaniann Francisc Cocoşista, Itävallan Pontnerista ja Unkarin József Palotásista. Näin Schweickert oli loppuottelussa, jossa vastaan tuli Ruotsin Johansson, jolle hän kärsi pistetappion 1–2. Seuraavana vuonna käydyissä EM-kisoissa Pariisissa tuli jälleen hopeaa Johanssonin ottaessa jälleen voiton loppuottelussa. Vuoden 1938 EM-kisoissa Tallinnassa loppusijoitus oli viides. Ensimmäisessä ottelussa tuli voitto Suomen Arvi Pikkusaaresta ja viimeisessä ottelussa tappio Johanssonille. Vuoden 1939 EM-kisat Oslossa eivät eronneet aiemmista eli ensin voitot Unkarin Gyula Kovácsista ja Latvian Georgs Ozoliņšista ja loppuottelussa tappio Johanssonille.

Schweickert voitti Saksan mestaruuden kuusi kertaa kreikkalais-roomalaisessa painissa ja vapaapainissa kahdesti vuosina 1937–1942. Hän kilpaili samaan aikaan toisen kansainvälisesti menestyneen saksalaispainijan eli Werner Seelenbinderin kanssa ja oli mukana samassa Saksan painijoukkueessa maaotteluissa. Sealenbinder kilpaili ylemmässä sarjassa, mutta natsi-Saksan salainen poliisi Gestapo vangitsi Seelenbinderin vuonna 1942 hänen kommunistisen aatteensa vuoksi.

Schweickert oli liittynyt 1935 Saksan asevoimiin eli Wehrmachtiin. Toisessa maailmansodassa hän taisteli itärintamalla ja kaatui Kurskin taistelun aikana 11. heinäkuuta 1943 Orjolin lähellä.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludwig Schweickert Wikimedia Commonsissa