Ludwig Heinrich von Nicolay

Ludwig Heinrich von Nicolay (Venäjällä myös Andrei Lvovitš, Андрей Львович, 25. joulukuuta 1737 Strasbourg – 18. marraskuuta 1820 Viipuri) oli saksalaissyntyinen Venäjällä vaikuttanut akateemikko ja kirjailija, joka toimi muun muassa Venäjän tiedeakatemian presidenttinä. Hän omisti 1780-luvulta lähtien Viipurissa sijaitsevan Monrepos’n kartanon ja keräsi sen kirjastoon Suomen merkittävimmän 1700-luvun valistuskirjallisuutta sisältävän kokoelman, joka nykyään on Helsingin yliopiston kirjaston hallussa. Nicolay rakennutti myös Monrepos’n kartanon maille Suomen tunnetuimman maisemapuiston, josta myöhemmin tuli Viipurin suosituimpia nähtävyyksiä.

Ludwig Heinrich von Nicolay
Henkilötiedot
Syntynyt25. joulukuuta 1737
Strasbourg, Ranska
Kuollut18. marraskuuta 1820 (82 vuotta)
Viipuri, Venäjän keisarikunta
Ammatti akateemikko, kirjailija

Elämä

Ludwig Heinrich von Nicolay kuului Ruotsista lähtöisin olleeseen Nicolayn sukuun. Vuosina 1752–1760 hän opiskeli Strasbourgin yliopistossa, jossa suoritti oikeustieteellisen tutkinnon. Valmistumisensa jälkeen Nicolay matkusti Pariisiin, missä tutustui aikakauden merkittäviimpiin valistusfilosofien, kuten Voltairen ja Denis Diderot’n ajatuksiin. Vuonna 1761 hän alkoi työskennellä Pariisissa tapaamansa Venäjän Wienin-suurlähettilään ruhtinas Dmitri Aleksejevitš Golitsynin sihteerinä. Kahden vuoden kuluttua hän palasi Strasbougiin isänsä sairastumisen johdosta ja kiersi tämän kuoleman jälkeen eri tehtävissä ympäri Keski-Eurooppaa.[1]

Vuonna 1769 Nicolay sai keisarinna Katariina II:lta kutsun Pietariin tulevan Venäjän keisarin Paavali I:n kotiopettajaksi ja toimi myöhemmin tämän puolisoiden Natalija Aleksejevnan ja Maria Fjodorovnan sihteerinä. Pyhä Rooman keisari Josef II aateloi Nicolayn vuonna 1782 Paavalin pyynnöstä. Paavalin noustua valtaistuimelle vuonna 1796 Nicolay sai valtioneuvoksen arvonimen ja nimityksen majesteetillisen kabinetin jäseneksi. Vuotta myöhemmin Nicolaylle myönnetään myös paronin titteli. Venäjän tiedeakatemian presidentin tehtävässä Nicolay aloittaa huhtikuussa 1798 ja hoiti virkaa eläköitymiseensä, vuoteen 1803 saakka.[1]

Nicolay vietti viimeiset vuotensa Viipurissa sijaitsevassa Monrepos’n kartanossa, jonka hän oli yhdessä Liimatan kartanon kanssa hankkinut omistukseensa vuonna 1787 Württembergin prinssiltä Friedrich Wilhelmiltä. Ludwig Heinrich von Nicolay kuoli vuonna 1820 ja hänet haudattiin aluksi Viipuriin Sorvalin hautausmaalle. Vuonna 1822 Nicolayn ja hänen puolisonsa Johanna Margaretan jäännökset siirrettiin Monrepos’n puistossa sijaitsevalle Ludwigsteinin saarelle, jonne Nicolayn poika Paul oli rakennuttanut hautakappelin.[1]

Kirjakokoelma

Nicolayn perustama Monrepos’n kartanon kirjasto käsitti yhteensä noin 9 000 nidettä. Kartanon silloinen omistaja Paul von Nicolay ja hänen sisarensa Marie lahjoittivat vuonna 1916 noin 8 000 vanhinta ja arvokkainta teosta Helsingin yliopistolle. Suurin osa Nicolayn keräämistä kirjoista edustaa 1700-luvun valistuskirjallisuutta, mutta mukana on teoksia aina 1400-luvulta lähtien. Yli puolett teoksista on ranskankielisiä, noin viidesosa saksankielisiä ja loput kreikkaa, latinaa, italiaa ja englantia. Kokoelmaa säilytetään Kansalliskirjaston päärakennuksen Monrepos-salissa ja se on luettoloitu Helsingin yliopiston kirjastojen yhteistietokantaan HELKAan.[2]

Kirjallinen tuotanto

Nicolayn kirjallinen tuotanto käsittää lähinnä saksankielisiä runoja ja näytelmiä. Vuonna 1804 hän julkaisi Monrepos’n kartanoa kuvaavan runoelman Das Landgut Monrepos in Finnland.[3]

Teoksia
  • Alcinens Insel (1778)
  • Zerbin und Bella (1779)
  • Reinhold und Angelika (1781–1784)
  • Das Landgut Monrepos in Finnland (1804)

Kokoelmia
  • Elegien und Briefe (1760)
  • Verse und Prosa (1773)
  • Vermischte Gedichte (1778–1786, 9 osaa)
  • Vermischte Gedichte und prosaische Schriften (1792–1810, 8 osaa)
  • Theatralische Werke (1811)
  • Poetische Werke (1817)

Lähteet
  1. Ludwig Heinrich Nicolay (Arkistoitu – Internet Archive) Park Monrepos. Viitattu 23.11.2014.
  2. Monrepos´n kartanon kirjasto Kansalliskirjasto. Viitattu 23.11.2014.
  3. Helmi - näytteitä Kansalliskirjaston kokoelmista Viitattu 23.11.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.