Ludvík Svoboda

Ludvík Svoboda pakeni Itävalta-Unkarin armeijasta ensimmäisen maailmansodan aikana itärintamalta ja liittyi Tšekkoslovakian legioonaan, joka osallistui Venäjän sisällissotaan. Siinä Svoboda otti osaa Zborovon ja Bakmachin taisteluihin.[1] Palattuaan Siperiasta kotiin hän työskenteli isänsä yrityksessä, ennen kuin aloitti sotilasuransa Tšekkoslovakian armeijassa.

Svoboda opetti 1930-luvun alkupuolella sotilasakatemiassa. Natsi-Saksan vuoden 1939 Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen Svobodasta tuli maanalaisen Obrana národa -järjestön jäsen ja hän solmi suhteet Neuvostoliiton tiedusteluun. Hän pakeni kesäkuussa 1939 Puolaan perustamaan tšekkoslovakialaisen sotilasyksikön saksalaisia vastaan Krakovassa, mutta Neuvostoliiton miehitettyä Itä-Puolan hän jäi vangiksi. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Svoboda toimi tšekkoslovakialaisten joukkojen komentajana itärintamalla. Yksikkö taisteli ensimmäisen kerran saksalaisia vastaan maaliskuussa 1943. Svoboda nautti Klement Gottwaldin pakolaishallituksen luottamusta ja hänestä tuli armeijan kenraali elokuussa 1945.

Puna-armeija ja Ludvík Svobodan komentaman ensimmäisen tšekkoslovakialaisen armeijakunnan osastot vapauttivat suuren osan Tšekkoslovakiaa. Sodan jälkeisissä vuoden 1946 vaaleissa Tšekkoslovakian kommunistipuolue sai 38 prosentin kannatuksen ja puolue sai pääministeriyden lisäksi 8 paikkaa Tšekkoslovakian hallituksen 26 ministerin paikasta. Puolueen asema oli vahva, sillä se kontrolloi sekä poliisivoimia että armeijaa ja sillä oli useita avainministeripaikkoja, Svoboda oli puolustusministeri. Kommunistit menettivät kuitenkin nopeasti kannatustaan, sillä talouspolitiikka ei miellyttänyt monia työläisiä ja maataloudessa he pyrkivät kollektivisointiin. [2] Lisäksi maa ajautui kriisiin talvella 1947-1948 demokraattisten puolueiden protestoidessa kommunistien laittomuuksia heidän puhdistaessaan turvallisuuskoneistoa ei-kommunistisista aineksista, hallituksen demokraattiset voimat erosivat. Kommunistit valmistelivat vallankaappausta, joka sujui lopulta verettömästi.

Maan ollessa ilman hallitusta Svoboda komensi armeijan kommunistiset yksiköt täyteen hälytysvalmiuteen ja vastaavasti ei-kommunistiset yksiköt parakkeihin. Kommunisteja tukevat aseistetut työläiset ja kansanmiliisi kokoontuivat kaduilla. Suuressa mielenosoituksessa vaadittiin kommunisteille hallituksen muodostamistehtävää. Svoboda sanoi "Armeija ei tule marssimaan kansaa vastaan". Neuvostoliiton asevoimien sekaantumista ja sisällissotaa pelkäävä presidentti Edvard Beneš taipui painostuksen edessä. Pian hän erosi ja kommunistien valta oli täydellinen. Kommunistien vallan taannut Svoboda liittyi nyt puolueeseen.

Svoboda jatkoi puolustusministerinä, armeija-arvoltaan hän oli kenraali. Vuonna 1950 Tshekkoslovakiassa alkoi stalinististen puhdistusten uusi aalto. Svoboda pakotettiin eroamaan näistä tehtävistä 25. huhtikuuta 1950, jonka jälkeen hän toimi Tšekkoslovakian hallituksen varapääministerinä[3]. Siitä tehtävästä hänet erotettiin 1951. Vuonna 1952 Svoboda vangittiin ja vapautettiin vasta Nikita Hruštšovin kaudella. Svoboda toimi tällöin Klement Gottwaldin sotilasakatemian johtajana.

Svoboda valittiin Tšekkoslovakian presidentiksi 30. maaliskuuta 1968 kommunistipuolueen pääsihteeri Alexander Dubčekin suosituksesta. Svoboda oli hyväksymässä Prahan kevään uudistuksia Varsovan liiton miehitykseen 20. elokuuta 1968 saakka. Svobodan toiminnan ansiosta Dubček ja muut kommunistipuolueen jäsenet myös vapautuivat Neuvostoliiton vangittua heidät miehityksen aikana elokuun lopulla. Varsovan liiton joukot jäivät Tshekkoslovakiaan ja kommunistipuolue puolue puhdistettiin pian uudistusmielisistä. Svoboda seurasi passiivisena kansalaisvapauksien tukehduttamista niin kutsutun "normalisoinnin" aikana. Moskovalle uskolliset kovan linjan kommunistit pakottivat lopulta hänetkin eroamaan. Syyksi ilmoitettiin terveydelliset syyt.

Svoboda on palkittu Jugoslavian kansan sankarin arvonimellä 1946, marraskuussa 1965 Neuvostoliiton sankarin arvonimellä ja Tšekkoslovakian sankarin arvonimellä 1970 ja 1975 ja Leninin rauhanpalkinnolla 1970.