Ludvig XV:n rakastajattaret

Ludvig XV:n rakastajattarista neljä ensimmäistä olivat keskenään sisaruksia, Neslen ja Maillyn markiisin Louis III:n tyttäriä. Tämäkin kuninkaallinen tapahtumakokonaisuus lienee saavutus omassa sarjassaan.

Louis de Vintimilleä lukuun ottamatta kaikki Ludvig XV:n lapset syntyivät nuorille ja naimattomille naisille, joita kutsuttiin usein nimellä "Petites maîtresses" ("pienet rakastajattaret"). Ludvig XV kieltäytyi tunnustamasta aviottomia lapsiaan, sillä hänellä oli vielä muistissaan kaikki ne ongelmat, joita hänen edeltäjänsä Ludvig XIV:n aviottomien lasten tunnustaminen oli aiheuttanut. Hän tosin varmisti kaikille lapsilleen hyvän kasvatuksen ja järjesti heille kunniallisen paikan yhteiskunnassa, mutta ei halunnut tavata heitä koskaan hovin piirissä. Ainoan poikkeuksen tästä muodostivat Louis de Vintimille ja abbé de Bourbon.

• Louise-Julie de Mailly-Nesle, Maillyn kreivitär (1710–1751), avioitui vuonna 1726 serkkunsa Maillyn kreivin Louis-Alexandren kanssa. Hänestä tuli kuninkaan rakastajatar 1733 ja suosikki kolme vuotta myöhemmin. Hänet sivuutti vuonna 1739 hänen sisarensa Pauline. Hän palasi suosioon uudelleen vuonna 1741, mutta joutui lähtemään uudelleen pois hovista 1742, tällä kertaa sisarensa Marie-Annen toivomuksesta.

• Pauline Félicité de Mailly-Nesle, Vintimillen kreivitär (1712–1741), meni naimisiin vuonna 1739 Vintimillen kreivin Jean-Baptisten (1720–1777) kanssa ollessaan vielä kuninkaan rakastajatar. Hän sai kuninkaan kanssa lapsen:
  • Charles de Vintimille (1741–1814), jota kutsuttiin "puoli-Ludvigiksi" (Demi-Louis), sillä hän muistutti suuresti isäänsä Ludvig XV:tä.

• Diane Adélaïde de Mailly-Nesle, Lauraguais'n herttuatar (1713–1760).

• Marie-Anne de Mailly-Nesle, la Tournellen markiisitar ja Châteauroux'n herttuatar (1717–1744).

Pompadourin markiisittaren muotokuva. François Boucher'n maalaus vuodelta 1750.

Pompadourin markiisitar (Jeanne Antoinette Poisson 1721–1764), maineensa tahranneen ja maanpakoon 1725 joutuneen liikemiehen tytär. Meni naimisiin 1741 Charles-Guillaume Le Normant d’Étiollesin kanssa.[1]

Kuningas järjesti poikansa naimisiinmenon kunniaksi juhlat, jossa Jeanne Antoinette esitti paimentolaistyttöä. Hän saikin kiinnitettyä kuninkaan huomion, jota oli tavoitellut jo monta vuotta. Ludvig XV hämmästyi hänen kauneudestaan ja otti hänet Versaillesiin asumaan. Näyttelijän eloisuudella ja viehätysvoimallaan Jeanne Antoinette saavutti kuninkaan päärakastajattaren aseman.[2]

Jeanne Antoinette Poisson ei ollut aatelinen, minkä vuoksi koko muu hovi halveksi häntä eikä hyväksynyt häntä kuninkaan rakastajattareksi. Etenkin Versaillesin naisväki inhosi häntä ja yritti tehdä hänet naurunalaiseksi. Kuningas kuitenkin rakasti häntä ja halusi tehdä hänestä virallisen rakastajattarensa. Jeanne Antoinette omaksui nopeasti hovietiketin ja Ludvig XV teki hänestä markiisittaren ja hankki hänelle kamarineidon viran.[3]

Pompadourilla oli suuri vaikutusvalta kuninkaaseen, ja kuningas pyrki täyttämään kaikki hänen toiveensa. Lopulta Pompadour halusi myös poliittista valtaa, ja hänestä tuli kuninkaan neuvonantaja. Pompadourin unelmana oli tulla yhtä vaikutusvaltaiseksi hovielämässä ja politiikassa kuin Ludvig XIV:n rakastajatar, Maintenonin markiisitar.

Ludvig XV ei ollut innostunut työvelvollisuuksistaan, joten Pompadour hoiti hänen työasioitaan. Vaikka Pompadour ei ollutkaan enää vuoden 1750 jälkeen kuninkaan rakastajatar, hänellä oli silti suuri vaikutusvalta kuninkaaseen. Lopulta hän sai aina tahtonsa läpi. Hän aloitti Seitsenvuotisen sodan, jolla oli kohtalokkaat seuraukset Ranskalle. Suuttuneena tappioista hän erotti monia väenjohtajia ja korvasi heidät vielä huonommilla. Sodan ja huonojen olojen suututtamana kansa syytti Pompadouria, joka ainoana kuninkaan rakastajattarista omasi riittävästi poliittista vaikutusvaltaa.[4]

Madame du Barry Elisabeth Vigée-Lebrunin maalaamana 1781.

Barryn kreivitär (Jeanne Bécu, s. 1743 – k. giljotiinissa 1793), oli ompelijatar Anne Bécun ja Jean-Baptiste Gomard de Vaubernier'n tunnustettu lapsi. Hän eli aluksi vaatimatonta elämää Pariissa, mutta nousi Pariisin hienostopiireihin kurtisaanina, joka tunnettiin nimellä mademoiselle Lange.[5] Vuonna 1768 hänestä tuli kuninkaan rakastajatar. Kuninkaalle hänet esitteli Barryn herttua Jean, jonka rakastajatar Jeanne oli sitä ennen. Kuningas naitti Jeannen herttuan veljelle Guillaumelle vuonna 1769 Hääseremonioiden yhteydessä Jeanne sai uuden syntymätodistuksen, jonka mukaan hän oli du Barryn kreivitär.[6]

Jeanne vetäytyi hovista 1774 ja muutti Englantiin 1792 kätkeäkseen sinne timanttinsa. Paluumatkalla hänet pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan valtion omaisuuden hävittämisestä, vehkeilystä tasavaltaa vastaan ja Ludvig XVI:n surunauhan kantamisesta. Ennen giljotiinin putoamista Pariisissa hänen kerrotaan todenneen: "Hetki vielä, herrat pyöveli!""Hetki vielä, herrat pyöveli!"[7]

• Marie-Louise O'Murphy (1737–1815), mademoiselle de Morphise, oli irlantilaista alkuperää ja Daniel O'Murphyn tytär. Hän aviomiehiään olivat: 1) Jacques Pelet de Beaufranchet 1755, 2) François Nicolas Le Normand 1759 sekä 3) Louis-Philippe Dumont 1798, Calvadosin edustaja kansalliskokouksessa. Viimeisestä aviomiehistään Marie-Louise erosi jo avioliiton solmimisvuonna. Hänellä oli kuninkaan kanssa lapsi:[8]
  • Agathe Louise de Saint-Antoine de Saint-André (1754–1774), joka avioitui la Charcen markiisin René-Jean-Mans de La Tour du Pinin (1750–1781) kanssa.

• Françoise de Châlus (1734–1821), Narbonne-Laran herttuatar ja Sansacin herran Gabriel de Châlusin tytär. Hän meni naimisiin 1749 Narbonne-Laran herttuan Jean-François'n kanssa. Hän sai kuninkaan kanssa lapset:
  • Philippe, Narbonne-Laran herttua (1750–1834), joka avioitui 1771 Antoinette Françoise Claudine de La Roche-Aymonin kanssa.
  • Louis, Narbonne-Laran kreivi (1755–1813), joka avioitui 1782 Marie Adélaïde de Montholon kanssa. Heidän jälkeläisiään elää yhä.

• Marguerite-Catherine Haynault (1736–1823), tupakkatehtailijan tytär, joka avioitui 1766 Montmélas'n markiisin Blaise d'Arod'n kanssa. Hän sai kuninkaan kanssa lapset:
  • Agnès Louise de Montreuil (1760–1837), joka avioitui 1877 Montmélas'n kreivin Gaspard d'Arod'n (1747–1815) kanssa. Heidän jälkeläisiään elää yhä.
  • Anne Louise de La Réale (1763–1831), joka avioitui 1780 Geslinin kreivin kanssa.

• Lucie-Madeleine d'Estaing (1743–1826) amiraali d'Estaingin sisar, joka avioitui 1768 Boysseulhin kreivin François'n kanssa. Hän sai kuninkaan kanssa lapset:
  • Agnès Lucie Auguste (1761–1822), joka avioitui 1777 Boysseulhin varakreivin Charlesin kanssa.
  • Aphrodite Lucie Auguste (1763–1819), joka avioitui Boysseulhin kreivin Louis Julesin kanssa 1792.

• Anne Couppier de Romans (1737–1808) Meilly-Coulongen paronitar. Hän oli porvari Jean Joseph Roman Coppier'n tytär. Hänellä oli suhde kuninkaaseen 1754–1765, ja hän avioitui vuonna 1772 Cavanacin markiisin Gabriel Guillaume de Siranin kanssa.[8] Hän sai kuninkaan kanssa lapsen:
  • Louis Aimé de Bourbon (1762–1787), jota kutsutaan abbé de Bourboniksi. Hän oli ainoa kuninkaan tunnustama (1762) avioton lapsi.

• Louise-Jeanne Tiercelin de La Colleterie (1746–1779), tunnettu myös nimellä madame de Bonneval. Hän sai kuninkaan kanssa lapsen:
  • Benoît Louis Le Duc (1764–1837), abbé.

• Irène du Buisson de Longpré (k. 1767), Longprén herran Jacques Buissonin tytär. Hän avioitui 1747 kuninkaan neuvonantajan Charles François Filleulin kanssa. Hän sai kuninkaan kanssa lapsen:
  • Julie Filleul (1761–1822), joka avioitui: 1) Abel François Poissonin, Pompadourin markiisittaren veljen kanssa 1767, 2) Bourzacin markiisin François de La Cropten kanssa 1784. Jälkimmäisestä avioliitosta Irène erosi vuonna 1793.

• Catherine Éléonore Bénard (1740–1769), kuninkaan esimaistajan Pierre Bénardin tyrär. Hän avioitui 1768 kuninkaan ylitilanhoitajan Joseph Starot de Saint-Germainin kanssa. Hän sai kuninkaan kanssa lapsen:
  • Adélaïde de Saint-Germain (1769–1850), Montalivet'n kreivitär, joka avioitui 1797 Montalivet'n kreivin Jean-Pierre Bachassonin kanssa. Heidän jälkeläisiään elää yhä.

• Marie Thérése Françoise Boisselet (1731–1800), joka avioitui 1771 Louis-Claude Cadet de Gassicourtin kanssa. Hän sai kuninkaan kanssa lapsen:
  • Charles Louis Cadet de Gassicourt (1769–1821), joka avioitui 1780 Madeleine Félicité Baudet'n kanssa. Heidän jälkeläisiään elää yhä.

Ludvig XV sai 13 aviotonta lasta. Tämä luku on huomattavasti pienempi kuin hänen edeltäjällään Ludvig XIV:llä.

• Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous II. Werner Söderström Oy, 1964.
• Haslip, Joan: Madame Du Barry: The Wages of Beauty. Tauris Parke, 2005. ISBN 978-1850437536. (englanniksi)
• Pevitt, Christine: Madame De Pompadour. Grove Press, 2002. ISBN 978-0802117267. (englanniksi)