Ludvig Wennervirta
Ludvig Wennervirta (vuoteen 1926 Wennerström; 6. syyskuuta 1882 Porvoo – 18. toukokuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija ja kriitikko. Hänet tunnetaan modernin taiteen vastustajana.
| Ludvig Wennervirta | |
|---|---|
 1937 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. syyskuuta 1882 Porvoo |
| Kuollut | 18. toukokuuta 1959 (76 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Instituutti | Teknillinen korkeakoulu |
| Tutkimusalue |
Suomen taiteen kultakausi keskiajan kirkkotaide |
Ludvig Wennervirran vanhemmat olivat rovasti Ludvig Alexander Wennerström ja Naimi Gustava Hedberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 ja opiskeli taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1908 ja lisensiaatiksi 1931. Vuonna 1930 hän väitteli filosofian tohtoriksi aiheenaan goottilainen monumentaalimaalaus Länsi-Suomen ja Ahvenanmaan kirkoissa. Wennervirta oli taidearvostelijana useissa helsinkiläisissä sanomalehdissä vuosina 1909–1944, ja hän oli Teknillisen korkeakoulun taidehistorian ylimääräisenä opettajana 1930–1945. Hän toimi Helsingin yliopistossa taidehistorian dosenttina 1932–1948. Wennervirta oli Suomen taiteilijaseuran puheenjohtajana 1922–1932 ja seuran kunniajäsenenä vuodesta 1952. Hän oli myös Suomen taidejärjestöjen liiton puheenjohtajana 1948–1953 ja liiton kunniajäsenenä vuodesta 1952. Vuonna 1952 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.
Wennervirta oli erityisesti suuntautunut kristillisiin aiheisiin, mutta myös mystiikka ja jopa tolstoilaisuus kuuluivat hänen kiinnostuksensa kohteisiin. Erityisen läheistä hänelle oli espanjalaisen El Grecon taide. 1930- ja 1940-luvulla Wennervirta suhtautui myönteisesti Saksan kansallissosialistiseen ideologiaan.
Wennervirta oli naimisissa 1909–1935 Siiri Laila Gummeruksen kanssa. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1935 hammaslääkäri Erna Viola (Aija) Forsellin (1897–1969) kanssa. Ludvig ja Aija Wennervirran keräämä taidekokoelma on lahjoitettu Hämeenlinnan taidemuseoon.
Teoksia
- Akseli Gallen-Kallela. WSOY 1914.
- Düsseldorfin kausi Suomen maalaustaiteessa. Porvoo 1921.
- Eero Järnefelt: Kuusi värikuvaa. Atenaion, Helsinki 1921.
- Gunnar Berndtson: Kuusi värikuvaa. Atenaion, Helsinki 1922.
- Rooman katakombien maalaus. Otava 1922.
- Mikko Oinosen etsaukset. Helsinki 1924.
- Marcus Collin: Katsaus maalaustaiteemme vaiheisiin vuosina 1900–1920. Otava 1925.
- Suomen taide: esihistoriallisesta ajasta meidän päiviimme, toim. L. Wennervirta. Otava 1927.
- Goottilaista monumentaalimaalausta Länsi-Suomen ja Ahvenanmaan kirkoissa. Diss. 1930.
- Suomen taidetta 1800-luvulla. Toimite. WSOY 1934. (2., laaj. painos 1950; 3., värikuvin laajennettu painos 1964.)
- Suomen keskiaikainen kirkkomaalaus. WSOY 1937.
- Porthanin suhde kuvataiteisiin, ulkonäkö ja muotokuvat. Helsinki 1939.
- Suomen taiteen uranuurtajia eli uusklassillisuudesta romantiikkaan. WSOY 1943.
- Aino Ackté – Albert Edelfelt: Eräs taiteemme episodi. WSOY 1944.
- Mestaripiirtäjä Ilmari Kaijala. Otava 1947.
- Eero Järnefelt ja hänen aikansa 1863–1937. Otava 1950.
- Kalle Carlstedt 1891–1952. Otava 1955.
- Kalle Carlstedt, metsien ja rantojen kulkija. Otava 1956.
- Hannes Autereen taidetta. WSOY 1958.
Kirjallisuutta
- Levanto, Yrjänä: Kirjoitetut kuvat: Ludvig Wennervirran taidekäsitys. Diss. (Helsingin yliopisto). Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja, A:10. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISSN 0782-1832. ISBN 951-9384-41-3.
- Levanto, Yrjänä: ”Wennervirta, Ludvig (1882–1959)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 431–432. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. / Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
- Hämeenlinnan taidemuseon artikkeli.
- Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961.
- Wennervirta, Ludvig hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)