Ludvig IX (Ranska)

Ludvig IX. Jean Du Tillet'n teoksesta Recueil des rois de France 1500-luvulta.

Ludvigin henkilöhistoriasta on melkoisen tarkat, joskin varmasti hyvin värittyneet tiedot, sillä tärkein lähde on Jean de Joinvillen kronikka, ja Joinville oli kuninkaan läheinen ystävä ja uskottu. Ludvig IX syntyi Poissyn linnassa, joka oli nuoren ruhtinaallisen avioparin, Ranskan tulevan kuninkaan Ludvig VIII Leijonan ja tulevan kuningatar Blankan suosikkiresidenssi. Toinen kapetingikuningatar Arlesin Constance oli perustanut Poissyn alueelle aikanaan luostarin. De Joinvillen mukaan Ludvigilla oli jo lapsena kaikki pyhimykselle tarpeelliset hyvät ominaisuudet: hän oli vilkas, iloinen ja avoin. Ludvig säilytti luonteensa koko elinaikansa ja inhosi sen pohjalta kaikkea tekopyhää.

Ludvigin lapsuus kului pääsääntöisesti hallitsijaksi valmentautumiseen, jossa äidillä oli tuonaikaiseen tapaan hyvin merkittävä rooli. Tämä korostui pojan alaikäisyyden ja äidin valtionhoitajakauden aikana.

Ludvig IX Pyhän valtaistuimella olon aikana sijaishallitsijaa tarvittiin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen hänen täysi-ikäisyyttään ja myöhään tapahtunutta vallanottoaan, muilla kerroilla ristiretkien aikana, jolloin kuningas oli poissa valtakunnasta.

Ludvigista tuli valtaistuimen haltija isänsä Ludvig VIII Leijonan kuoleman johdosta jo 11-vuotiaana vuonna 1226. Kuningatar Blankasta tuli sijaishallitsija Ludvigin alaikäisyyden ajaksi, eli suunnitellusti noin viideksi vuodeksi, sillä 17 vuoden ikää oli yleisesti pidetty kuninkaalle sopivana täysi-ikäisyyden rajana. Olihan Ludvig Pyhän isoisä Filip II Augustus aloittanut oman hallintonsa itsenäisesti jo 15-vuotiaana. Kuningatar Blankan sijaishallituskausi oli ensimmäinen laatuaan Ranskan historiassa, sillä aiemmin eivät nainen ja alaikäinen lapsi olleet maata hallinneet.

Kuningatar Blanka kuitenkin tarttui tarmolla valtakunnan hallintaan ja ensinnäkin huolehti kaikkein tärkeimmästä, uuden kuninkaan vallan virallistamisesta. Reimsin katedraalissa suoritettiin valtakunnan perinteiden mukaisesti kuninkaan voitelu ja siunaus tehtäväänsä 26. marraskuuta 1226. Varsinaiseksi hallitsevaksi monarkiksi Ludvig IX ryhtyi täysi-ikäiseksi julistamisen jälkeen vuonna 1236 eli 22-vuotiaana. Eräänä syynä tähän myöhäiseen vallanottoon pidetään Blankan tiukkaa otetta pojastaan.

Ludvig IX:n osallistuminen kahteen eri ristiretkeen vaati niin ikään sijaishallitsijaa. Seitsemännen ristiretken ja kuninkaan vankeuden aikana sijaishallitsijana toi jälkeen kuningatar Blanka, joka oli koko Ludvig IX:n hallitusajan ollut mukana vallankäytössä. Sijaishallitsijan tehtävää hän jatkoi aina kuolemaansa saakka. Tämän jälkeen Ludvig IX:n veljet hoitivat sijaishallitsijan tehtäviä samoin kuin kahdeksannenkin ristiretken aikana.

Kuningatar Blanka onnistui pitämään valtakunnan suurvasallit rauhallisina ja kurissa Ludvigin alaikäisyyden aikana. Nämä halusivat käyttää hyväkseen kuninkaan alaikäisyyttä ja vähentää siten huippuunsa kasvanutta kapetingien valtaa. Blanka onnistui myös saamaan pysyvän jalansijan Välimerelle Meaux'n sopimuksen myötä. Tämän lisäksi hän käytti taitavasti hyväkseen lastensa avioliittoja.

Perinteiseen tapaan Ranskan kapetingikuninkaiden lasten avioliitot olivat tärkeitä poliittisia ja dynastisia tapahtumia. Eritoten valtaistuimen perijän avioliitot saivat suuren merkityksen. Ludvig avioitui 27. toukokuuta 1234 Provencen Margareetan (1221 – 21. joulukuuta 1295) kanssa. Marguerite oli Provencen ja Forcalquierin kreivin Raumond IV Béreangerin ja Savoien Beatricen tytär. Hänen vanhempi sisarensa Sanchia avioitui Englannin kuninkaan Henrik III:n kanssa ja toinen sisarensa Beatrice puolestaan Ludvig IX:n pikkuveljen Sisilian ja Anjoun Kaarle I:n kanssa.

Nuorella kuningattarella oli vaikeuksia sopeutua elämään avioliittonsa toiseksi tärkeimpänä naisena, sillä Blanka säilytti koko elämänsä ajan keskeisen aseman poikansa elämässä. Eritoten tämä korostui valtakunnan asioissa, joista Ludvig piti vaimonsa mahdollisimman kaukana.[3] Vaimon tärkeimpänä tehtävänä pidettiin kapetingien dynastian mahtavuuden ja jatkumisen takaamista mahdollisimman runsailla synnytyksillä. Avioliitosta parilla oli lapset:

• Blanche (1240–1243), kuoli lapsena
• Jean (1248–1248), kuoli lapsena
• Louis (1243–1260), kuoli lapsena
• Filip III Rohkea (1. toukokuuta 1245 – 5. lokakuuta 1285),
• Isabelle (1242 – toukokuu 1271), avioitui vuonna 1258 Navarran kuninkaan Thibaud de Champagnen kanssa.
• Jean-Tristan (1250 – 3. elokuuta 1270) Valois'n ja Neversin kreivi. Avioitui vuonna 1266 Burgundin Yolandan kanssa,
• Blanche (1252–1320), avioitui vuonna 1269 Kastilian perillisen Ferdinand de La Cerdamin kanssa,
• Pierre (1251–1284) Alençon ja Perchemin kreivi. Avioitui vuonna 1272 Jeanne de Châtillonin (1254–1291) kanssa,
• Marguerite (1254–1271), avioitui vuonna 1270 Brabantin herttuan Jean I:n kanssa,
• Robert (1256–1317) Clermont'n kreivi. Avioitui vuonna 1279 Burgundin Béatricen, Bourbonin herttuattaren kanssa,
• Agnès (1260–1327) avioitui vuonna 1279 Burgundin herttuan Robert II:n kanssa.

Ranskan kuninkaaseen liitettiin keskiajalla voimakkaasti käsitys kaikkein kristillisimmästä kuninkaasta. Käsityksen taustalla oli Pyhän ampullin ihmeellisellä voiteella tehty voitelu, joka teki kuninkaasta pappisviran haltijan sekä antoi tälle kyvyn parantaa koskettamalla erinäisiä sairauksia. Ranskaa kutsuttiin myös "kirkon vanhimmaksi tyttäreksi". Tämä voimakkaasti kristillinen perusta toki järkkyi aina silloin tällöin. Ongelmia aiheuttivat tapahtumat Palestiinassa ja yleensä Välimeren itäisissä osissa, joita yritettiin ratkoa ristiretkien avulla, joiden järjestämisestä puhuttiin ensimmäisenä Ranskassa. Tämän lisäksi maan sisällä oli voimakkaita harhaoppisuuden liikkeitä. Eräs näistä, eli Etelä-Ranskassa asuneet albigenssit, oli ollut Ludvig IX:n edeltäjien toimeenpaneminen sisäisten puhdistusten eli ristiretkien kohteita.^lähde?

Ludvig IX:n onnistui kuitenkin lopettaa albigenssien vihollisuudet vuonna 1229. Tähän nivoutui kuningashuoneen ja Toulousen herttua Raimondin välinen ristiriita. Ludvig ja Raimond solmivat Pariisin sopimuksen, jonka mukaan kuninkaan veli ja herttuan tytär menivät naimisiin, ja heidän kuollessaan Toulouse maat siirtyisivät kruunulle.[1]

Ludvig osallistui seitsemännelle ja kahdeksannelle ristiretkelle. Seitsemäs ristiretki 1248–1254 päättyi egyptiläisten piiritykseen ja Ludvigin joutumiseen vangiksi. Hänet vapautettiin suuria lunnaita vastaan. Ristiretkeläiset olisivat hakunneet palata, mutta Ludvig jäi Egyptiin vielä neljöäksi vuodeksi ja neuvotteli sotilaallisesta tappiosta huolimatta diplomaattisen voiton, hankki uusia liittolaisia ja kristittyjen kaupunkien asemaa vahvistettiin Syyriassa.[1]

Kahdeksas ristiretki 1270 koitui Ludvigille kohtalokkaaksi: hän sairastui ruttoon ja kuoli Tunisiassa.[1]

Ranskan valtaistuimelle Ludvigia seurasi hänen poikansa Filip III Rohkea.

Ludvig käytti arvovaltaansa Ranskan hallinnon uudistamiseen. Hänen poissaollessaan viranomaiset olivat alkaneet toimia itsevaltaisesti. Ludvig antoi vuosina 1254 ja 1256 asetukset, jotka tarkkaan määrittelivät hänen viranhaltijoidensa oikeudet ja velvollisuudet. Lakiin liittyvät kaksintaistelut ja oikeuden jakaminen taistelemalla kiellettiin. Rahan väärentämisestä määrättiin ankarat tuomiot.[1]

Epäonnistuneiden ristiretkien muiston on Ranskan kansallinen historia hyvin helposti korvannut positiivisimmilla seikoilla. Näin on tapahtunut erityisesti Ludvig IX:n kohdalla, sillä hänestä kerrotaan eritoten oikeudenmukaisena ja vähäosaisia suojelevana hallitsijana.^lähde? Kuuluisa on kertomus, jossa kuningas jakaa oikeutta istuen Vincennesin linnan puistossa olevan tammen siimeksessä. Historiallisesti Ludvig IX:tä voidaan kuitenkin pitää Ranskan valtion järjestäytyneen lainsäädännön luojana, sillä hän antoi lakimiehille tehtäväksi oikeuden jakamisen kuninkaan hovin yhteydessä. Tästä syntyi vähitellen tuolloinen parlamentti. Samalla kehitettiin tästä oikeusistuimesta eräänlainen vetoomusoikeus, johon saatettiin vedota vasallien antamista tuomioista.[5]

Ludvig vietti hurskasta elämää: rukoili, paastosi ja harjoitti hyväntekeväisyyttä. Hän suojeli papistoa ylimysten mielivallalta.[5]

Kansa ei odottanut katolisen kirkon siunausta, vaan alkoi rukoilla Ludvigin haudalla. Paavi Bonifacius VIII julisti Ludvigin pyhimykseksi 1297, ainoana Ranskan hallitsijoista.[1]

• Luettelo Ranskan kuninkaista

• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
• Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvig IX (Ranska) Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Ludvig VIII Leijona

Ranskan kuningas

Seuraaja: Filip III Rohkea