Luciano Berio
Luciano Berio (24. lokakuuta 1925 – 27. toukokuuta 2003) oli italialainen säveltäjä. Lapsena hän opiskeli pianonsoittoa isänsä ja isoisänsä johdolla, jotka olivat molemmat urkureita. Toisen maailmansodan jälkeen hän muutti Milanoon ja opiskeli oikeustiedettä ja musiikkia. Hän aloitti säveltäjänuransa uusklassistina.[1]
| Luciano Berio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1925 |
| Kuollut | 27. toukokuuta 2003 (77 vuotta) |
| Ammatti | säveltäjä |
| Muusikko | |
| Tyylilajit |
klassinen avant-garde pop rock jazz |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Deutsche Grammophon |
| Aiheesta muualla | |
| www.lucianoberio.org | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Berio matkusti häämatkallaan Yhdysvaltoihin ja tapasi siellä italialaisen Luigi Dallapiccolan, joka tutustutti hänet 12-säveljärjestelmään. Eurooppaan palattuaan Berio tutustui avant-garden kärkinimiin kuten Bruno Maderna, Henri Pousseur ja Karlheinz Stockhausen. Nämä olivat kiinnostuneita elektronisesta musiikista. Berio perusti Madernan kanssa Italian ensimmäisen elektronisen musiikin studion.[1]
Berion sävellyksiin kuuluu muun muassa Sinfonia orkesterille ja kahdeksalle lauluäänelle (1968-1969). Hän kuoli Roomassa vuonna 2003.