Lucia Berlin

Lucia Berlin syntyi Alaskassa. Hänen isänsä työskenteli kaivoksilla ja perhe muutti usein. Toisen maailmansodan jälkeen he muuttivat Santiago de Chileen. Vuonna 1955 Berlin aloitti opinnot New Mexicon yliopistossa ja suoritti loppututkinnon 1960-luvun lopulla. Berlin työskenteli elämänsä aikana lukion opettajana, siivoojana, puhelinvaihteen hoitajana, sairaanhoitajana ja lääkärin apulaisena. Asuinpaikka vaihtui usein myös Berlinin aikuisiällä. Vuonna 1994 runoilija Edward Dorn kutsui Berlinin Coloradon yliopistoon Boulderiin, jossa Berlin toimi ensin vierailevana kirjailijana ja sittemmin professorina. Hän oli hyvin suosittu opettaja.

Berlin oli kolmesti naimisissa, ja hän oli neljän pojan äiti. Berlinillä todettiin 10-vuotiaana skolioosi, jonka vuoksi hän joutui käyttämään usein metallista korsettia. Skolioosikorsetti puhkaisi hänen toisen keuhkonsa, ja 1990-luvun puolivälin jälkeen hän kulki aina happisäiliö mukanaan. Ison osan elämästään Berlin oli alkoholisti. Hän kuoli syöpään 68-vuotiaana.

Berlin sai 24-vuotiaana ensimmäisen kerran tekstejään kirjallisiin aikakauslehtiin Noble Savage ja The New Strand. Myöhemmin novelleja ilmestyi myös muissa lehdissä, kuten Atlantic Monthlyssa ja New American Writingissa. Useimmat Berlinin novelleista on julkaistu kolmessa kokoelmassa Homesick (1991), So Long (1993) ja Where I Live Now (1999). Kokoelma Homesick voitti American Book Award -palkinnon.

Monet Berlinin novelleista perustuvat jollain tavalla hänen omaan elämäänsä. Kirjoitukset eivät ole omaelämäkerrallisia, mutta Berlin luonnollisesti sai aineistoa kirjoituksiinsa värikkäästä elämästään; lukuisista asuinpaikoista eri puolilla Yhdysvaltoja ja Etelä-Amerikkaa, vaihtelevista työpaikoistaan, puolisoistaan ja lapsistaan.

• Berlin, Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, s. 7–21, 289–293. Alkusanat Lydia Davis: "Tärkeintä on hyvä tarina". Suomentanut Drews, Kristiina. Aula & Co, 2017. ISBN 978-952-7190-69-2.