Luís Cabral

Luís de Almeida Cabral (11. huhtikuuta 1931 Bissau, Portugalin Guinea – 31. toukokuuta 2009 Torres Vedras, Lissabon, Portugali) oli Guinea-Bissaun ensimmäinen presidentti vuosina 1973–1980.

Luís Cabral vuonna 1973.

Kirjanpitäjän koulutuksen saanut[1] Luís Cabral oli Amílcar Cabralin velipuoli[2] ja yksi Guinean ja Kap Verden afrikkalaisen itsenäisyyspuolueen PAIGC:n kuudesta perustajasta. Portugalilaisten järjestämään verilöylyyn päättyneen Pindjiguitin telakan lakon jälkeen hän siirtyi Guinean pääkaupunkiin Conakryyn, jonne PAIGC perusti päämajansa vuonna 1960. Vuonna 1961 Cabralista tuli perustamansa UNTG-ammattiliiton pääsihteeri ja vuodesta 1963 lähtien hän toimi yhtenä Guinea-Bissaun itsenäisyyssodan johtajista.[1]

Amílcar Cabralin murhan jälkeen vuonna 1973 Luís Cabralista tuli PAIGC:n varapääsihteeri ja itsenäisen Guinea-Bissaun ensimmäinen presidentti[1]. Hänen aikanaan maa kärsi Sahelin kuivuuden aiheuttamasta nälänhädästä, PAIGC:n sisäisistä ristiriidoista sekä afrikkalaisväestön kapverdeläisiä kohtaan tuntemasta vihamielisyydestä. Cabralia syytettiin myös portugalilaisten sodanaikaisten apurien joukkosurmista.[2]

Cabral syrjäytettiin pääministeri João Bernardo Vieiran johtamassa vallankaappauksessa vuonna 1980[1]. Kolmentoista kuukauden ajan[2] kotiarestissa pidetty entinen presidentti karkotettiin Kuubaan, josta hän siirtyi Kap Verdelle ja lopuksi Portugaliin. Guinea-Bissaun sisällissodan jälkeen vuonna 1999 Cabral kävi Ansumane Manén kutsumana Guinea-Bissaussa, mutta kieltäytyi osallistumasta politiikkaan ja palasi Portugaliin. Guinea-Bissaun hallitus tunnusti Cabralin merkityksen hänen kuolemansa jälkeen.[1]