Lovonjärvi

Lovonjärven pinta-ala on 4,5 hehtaaria, ja se on 600 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Se sijaitsee pohjoisesta Kuohijärveltä tulevan harjujakson suuressa supassa. Järveä reunustaa luoteessa Hiidenhoilo ja etelässä kaakkoon suuntautuva Onnenvuori.[4] Kumpikin mäki kohoaa yli 150 metrin korkeuteen. Suppamaisesta rakenteesta johtuu järvellä on suuri syvyys, joka on mittauksen mukaan 17 metriä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,4 kilometriä ja sen rannat ovat metsien peitossa lukuun ottamatta koillisrannoilla, jossa rantaan ulottuvat talojen pihat ja niitä ympäröivät peltomaat. Järven luoteisrannassa kulkee seututie 317, josta on järvelle hyvä näkyvyys.[3][2][5]

Lovonjärvi on Suomessa harvinainen järvi siitä, että se on pysyvästi kerrostunut. Pysyvyyttä edesauttaa suojaisa sijainti metsäisten mäkien välissä ja järven suuri syvyys. Kesällä, kun suojaiset ja syvät järvet ovat yleisesti lämpötilakerrostuneita, syntyy Lovonjärveen päällysveteen kesälämmin vesikerros, sen alle väliveteen viileä vesikerros, ja syvemmällä noin 10–13 metrin syvyydessä, alkaa alusveden vesikerros. Tämä vesikerros on pysyvä erotuksena kahdelle ylemmälle vesikerrokselle, jotka voivat sekoittua syksyn ja kevään täyskierroissa. Veden pysyvä neljää lämpöastetta oleva lämpötila muuttaa veden tiheäksi, jolloin päällysveden aallokko ei jaksa sekoittua alusveden kanssa. Alusvesi on vanhaa ja siksi se on muuttunut hapettomaksi. Lisäksi veteen on liuennut esimerkiksi rautaa, fosforia ja metaania, joista raudan pitoisuus on korkea myös alueen pohjavesissä [4]. Fosforin pitoisuudet ovat päällysveteen verrattuina yli 20-kertaiset ja metaanin pitoisuudet ovat jopa tuhatkertaiset, jolloin metaanipitoisuudet ovat maailman korkeimpia mitattuja arvoja. Välivedessä elävät bakteerit, jotka käyttävät alusvedestä nousevaa metaania ja fosforia ravinnokseen, lisääntyvät voimakkaasti ja ruokkivat näin eläinplanktonia ja tätä syöviä sulkasääskiä ja kaloja.[1]

Järven tila on ilmeisesti ihmisen aiheuttama. Kylien ja maatalojen läheisiä pikkujärviä käytettiin pellavan liotukseen (nimitys Likolampi tulee tästä), josta liukeni veteen runsaasti ravinteita. Ravinteet rehevöittivät järvet, jolloin kuollut plankton vajosi järven pohjalle paksuksi sedimenttikerrokseksi. Veden ravinteet kuluttivat talvisin veden hapen ja hapettomissa olosuhteissa pohjasta alkoi kummuta veteen lisää ravinteita aiheuttaen sisäisen kuormituksen. Järven alusveden hapettomuus jäi syvissä pikkujärvissä pysyväksi ominaisuudeksi ja muutti ne hypertrofisiksi järviksi. Lopulta järvien täyskierto jäi epätäydelliseksi ja järvet alkoivat kerrostua pysyvästi.[1]

Lampea on tutkinut läheinen Lammin biologinen asema.[6]

Lovonjärvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Ormajoen valuma-alueella (35.79), jonka Ormajärven valuma-alueeseen (35.792) se kuuluu. Järven kaakkoispäähän laskee viereiseltä suolta oja, joka tuo sekä Lamminjärven että kauempana sijaitsevan Lampellonjärven vesiä. Samaan päähän purkautuu pintaa pohjavettä Onnenharjusta [4]. Lovojärven lounaisrantaan ja rannanläheiselle suolle laskee Ylänäisten peltoalueen kuivatusojia. Järven laskuoja Lovonoja lähtee sen luoteispäästä ja se virtaa kohti luodetta ja laskee Ormajärven kaakoisrantaan. Lovonjärven vedenpinnan korkeus on 108,3 metriä mpy, ja Ormajärvellä se on 94,1 metriä, niin Lovonojan pudotukseksi tulee 14,2 metriä.[3][2]