Lovisa (Ruotsin kuningatar)

Lovisa (Vilhelmina Fredrika Alexandra Anne Lovisa, 5. elokuuta 1828 – 30. maaliskuuta 1871) oli Ruotsin ja Norjan kuningatar, kuningas Kaarle XV:n (IV:n) puoliso ja Alankomaiden prinsessa. Hänen isänsä oli Alankomaiden prinssi Fredrik, kuningas Vilhelm I:n nuorempi poika ja kuningas Vilhelm II:n veli, ja äitinsä Preussin prinsessa Louise, kuningas Fredrik Vilhelm III:n tytär.[1]

Lovisa
Lovisa, Ruotsin ja Norjan kuningatar (väritetty valokuva, Mathias Hansen n. 1865).
Ruotsin kuningatar
Valtakausi	8. heinäkuuta 1859 – 30. maaliskuuta 1871
Edeltäjä	Josefina
Seuraaja	Sofia
Norjan kuningatar
Valtakausi	8. heinäkuuta 1859 – 30. maaliskuuta 1871
Edeltäjä	Josefina
Seuraaja	Sofia
Syntynyt	5. elokuuta 1828 Haag, Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta
Kuollut	30. maaliskuuta 1871 (42 vuotta) Tukholma, Ruotsi
Puoliso	Kaarle XV
Lapset	Louise Carl Oscar
Koko nimi Vilhelmina Fredrika Alexandra Anne Lovisa
Suku	Orania-Nassau
Isä	Fredrik
Äiti	Louise
Uskonto	protestantti

Kaarle XV ja Loviisan hauta.

Ennen avioliittoaan prinsessa tunnettiin nimellä Louise, mutta hänen avioiduttuaan 19. kesäkuuta 1850 Ruotsin kruununprinssin Kaarlen kanssa hänet tunnettiin Ruotsissa kruununprinsessa Lovisana. Vuonna 1859 hänen puolisonsa astui Ruotsin valtaistuimelle nimellä Kaarle XV ja Norjan valtaistuimelle nimellä Kaarle IV, ja Lovisasta tuli molempien maiden kuningatar. Pari sai kaksi lasta, prinsessa Louisen (1851–1926), josta tuli Tanskan kuningatar kuningas Fredrik VIII:n puolisona, ja prinssi Carl Oscarin (1852–1854), joka kuoli lapsena.

Kuningatar piti historiasta ja musiikista, mutta oli epäsosiaalinen eikä välittänyt virallisista edustustehtävistä. Silti hän osallistui paljon hyväntekeväisyyteen, mikä oli kuningashuoneen naispuolisille jäsenille lähes pakollista. Hän toimi muun muassa suojelijana itsensä mukaan nimetylle, vuonna 1854 Tukholmaan perustetulle ja vuoteen 1970 asti toimineelle lastensairaalalle Kronprinsessan Lovisas vårdanstalt för sjuka barn.

Kuningatar Lovisa kuoli 42-vuotiaana keuhkokuumeeseen maaliskuun lopussa 1871.