Louise Abbéma

Louise Abbéma (30. lokakuuta 1853[1] Etampes Ranska – 1927 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän teki sisustusmaalauksia useisiin rakennuksiin.

Louise Abbéma ateljeessaan.

Abbéma aloitti maalaamisen jo teini-ikäisenä, ja hänen opettajiaan olivat ajan maineikkaat nimet, kuten Charles Joshua Chaplin, Jean-Jacques Henner ja Carolus-Duran. Hän sai huomiota työnsä ansiosta ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, jolloin hän maalasi muotokuvan Sarah Bernhardtista, elinikäisestä ystävästään ja kuten monet uskovat, rakastetustaan.[2][3]

Sarah Bernhardtin muotokuva, 1875.

Hän maalasi muotokuvia muistakin ajan merkkihenkilöistä ja maalasi myös paneeleja ja muraaleja Pariisin kaupungintaloon, joka on nykyisin Pariisin ooppera, moniin teattereihin, kuten "Theatre Sarah Bernhardt", ja kuvernöörin palatsiin Dakariin Senegaliin.[3]

Hän piti säännöllisesti näyttelyjä Pariisin salongissa, jossa hän 1881 sai paneeleista kunnianmaininnan. Abbéma oli niitä naistaiteilijoita, joiden töitä oli näytteillä Naisten talossa Chicagon maailmannäyttelyssä 1893. Näyttelyssä oli esillä myös Abbéman veistämä Sarah Bernhardtin rintakuva.

Abbéma erikoistui öljyvärein maalattuihin muotokuviin ja akvarelleihin, ja monissa hän töissään oli vaikutteita kiinalaisilta ja japanilaisilta taiteilijoilta, samoin aikalaistaiteilijoilta, kuten Édouard Manet. Hän maalasi teoksiinsa usein kukkia. Hänen parhainaan pidetään maalauksia Vuodenajat, Huhtikuun aamu, Kukkien keskellä, Talvi ja Brasilian keisari Don Pedron, Ferdinand de Lesseps'n ja Charles Garnierin muotokuvia.

Abbéma oli myös taitava graafikko, kuvanveistäjä ja muotoilija, ja hän myös kirjoitti. Hän avusti säännöllisesti taidelehtiä Gazette des Beaux-Arts ja L’Art.[4]

Abbémalle myönnettiin monia kunnianosoituksia, kuten Ranskan kolmannen tasavallan virallinen taiteilija. Hän sai pronssimitalin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä, ja 1906 hänet kutsuttiin Kunnialegioonan jäseneksi.

Hänen työnsä ovat nousseet uudelleen suosioon 1900-luvun lopulla, kun viime vuosisatojen naistaiteilijat ovat alkaneet saada kriitikoiden ja taidehistorioitsijoiden huomiota.