Louis Mathieu Molé

Louis Mathieu Molé (24. tammikuuta 1781 Pariisi – 23. marraskuuta 1855 Champlâtreux)[1] oli ranskalainen kreivi ja monarkistinen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1836–1839.

Louis Mathieu Molé
Louis Mathie Molé, Jean-Auguste-Dominique Ingresin maalaama muotokuva vuodelta 1834.
Ranskan pääministeri
6. syyskuuta 1836–31. maaliskuuta 1839
Monarkki	Ludvig Filip I
Edeltäjä	Adolphe Thiers
Seuraaja	Jean-de-Dieu Soult
Henkilötiedot
Syntynyt	24. tammikuuta 1781 Pariisi, Ranska
Kuollut	23. marraskuuta 1855 (74 vuotta) Champlâtreux, Ranska
Tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Louis Mathieu Molé oli 1600-luvulla eläneen valtiomies Mathieu Molén jälkeläinen. Hänen isänsä Molé de Champlatreux oli Pariisin parlamentin puheenjohtaja, joka teloitettiin giljotiinissa Ranskan suuren vallankumouksen aikana.[2] Molé itse pakeni vallankumouksen aikana maasta, mutta palasi takaisin vuonna 1796. Hän julkaisi 1806 poliittisen kirjoituksen Essais de morale et de politique, jossa puolustettiin monarkistista valtiomuotoa. Julkaisu sai itsensä Napoleonin hyväksynnän, ja Molé nimitettiin samana vuonna Ranskan valtioneuvoston jäseneksi, minkä jälkeen hänen virkauransa eteni nopeasti.[1] Hänestä tuli 1807 Côte-d'Orin departementin prefekti, 1809 tie- ja siltarakennushallinnon pääjohtaja (directeur les ponts et chaussées) ja 1813 oikeusministeri. Hänet myös korotettiin kreiviksi 1809. Napoleonin kukistuttua Molé vetäytyi vähäksi aikaa politiikasta, mutta hänet kutsuttiin takaisin tie- ja siltahallinnon johtoon satapäiväisen keisarikunnan aikana vuonna 1815 ja hän sai pitää tämän viran myös restauraation alettua. Hänestä tuli elokuussa 1815 parlamentin ylähuoneen eli päärien kamarin jäsen ja hän toimi 1817–1818 laivastoministerinä, mutta menetti virkansa Richeliun hallituksen kaaduttua.[2]

Molé liittyi tämän jälkeen hän opposition riveihin[1] ja hänen katsottiin kuuluvan päärien kamarissa niin sanottuun perustuslaillis-monarkistiseen puolueeseen, joka saavutti vallan vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen. Molésta tuli yksi Ranskan johtavista poliitikoista heinäkuun monarkian aikana. Hän toimi ulkoministerinä elokuusta marraskuuhun 1830 sekä samanaikaisesti pää- ja ulkoministerinä huhtikuusta 1836 maaliskuuhun 1839.[2] Hänen hallituksensa vahvisti Ranskan valtaa Algeriassa ja normalisoi suhteet Belgiaan, mutta joutui kotimaassa arvostelun kohteeksi. Erottuaan pääministerin tehtävistä Molé jatkoi edustajainkamarin jäsenenä.[1] Hänet valittiin vuonna 1840 Ranskan akatemian jäseneksi.[2] Helmikuun vallankumouksen puhjettua vuonna 1848 kukistumassa ollut Ludvig Filip I pyysi Moléta muodostamaan uuden hallituksen 23. helmikuuta, mutta yritys osoittautui mahdottomaksi. Toisen tasavallan aikana Molé oli lakiasäätävän kansalliskokouksen jäsenenä 1848–1851, mutta vetäytyi lopullisesti politiikasta Louis-Napoleon Bonaparten joulukuussa 1851 toteuttaman vallankaappauksen jälkeen.[1]