Louis Kuhne

Louis Kuhne (14. maaliskuuta 1835 Lössen, Delitzsch – 4. huhtikuuta 1901 Leipzig) oli saksalainen luontaishoitojen kehittäjä ja alan teoksia julkaissut kirjailija.

Louis Kuhne

Louis Kuhne oli alun perin ammatiltaan puuseppä. Hän oli vegetaari ja hän kehitti erilaisten sairauksien hoitoa varten kaksiosaisen hoitomenetelmän, joka koostui tiukasta kasvisruokavaliosta (Kuhne kielsi potilailtaan myös sokerin ja suolan käytön) sekä eri tyyppisistä vesikylvyistä. Hän uskoi että ihmisruumiiseen kertyi myrkyllisiä kuona-aineita, jotka vahingoittivat sisäelimiä ja hänen ruokavalioon ja vesihoitoihin perustuneella menetelmällään nämä vahingolliset aineet saatiin poistumaan ruumiista. Vesikylpyihin kuuluivat kylmät istumakylvyt ja erityyppiset haudekylvyt. Kylvyt otettiin isokokoisessa ja korkeaselkäisessä kuhneammeeksi tai kuhnepunkaksi kutsutussa ammeessa.[1]

Kuhnen menetelmässä potilas istui ammeessa, joka oli täytetty suhteellisen kylmällä noin 10–14 °C asteen lämpöisellä vedellä ja hieroi samalla ruumiistaan karkealla pellavaliinalla. Kylmän veden ja hieronnan yhteisvaikutus poisti sitten Kuhnen mukaan haitalliset aineet ruumiista. Heti kylvyn jälkeen potilas sijoitettiin vuoteeseen, jotta hänen ruumiinlämpönsä palaisi ennalleen.

Kuhne perusti vuonna 1883 oman luontaishoitolaitoksensa Leipzigiin ja tämän jälkeen Kuhnen menetelmiä käyttäneitä hoitolaitoksia perustettiin useita muitakin Saksaan ja muihin maihin. Suomessa Kuhnen menetelmät saivat suuren suosion 1900-luvun alussa ja kuhnekylpyjen ottamisesta kehittyi oma teonsanansa kuhnia. Kuhnekylpyjä harrastettiin aluksi ruotsinkielisen yläluokan piirissä, mutta ne levisivät pian kansan keskuuteen ja tulivat erityisen suosituiksi Karjalassa. Kuhnen hoitomenetelmiä käytettiin muun muassa Maalin Bergströmin johtamassa Kirvun luonnonparantolassa. Lääkärit pitivät Bergströmin hoitomenetelmiä vahingollisina ja Bergström tuomittiin oikeudessa sakkoihin luvattomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. [1][2]