Louis Andriessen

Louis Joseph Andriessen (6. kesäkuuta 1939 Utrecht – 1. heinäkuuta 2021 Weesp[1]) oli hollantilainen säveltäjä. Hän oli sukupolvensa arvostetuin alankomaalainen säveltäjä, ja hänet tunnettiin eklektisistä sävellyksistään. Hän sai vaikutteita muun muassa Philip Glassilta ja Steve Reichilta mutta myös Igor Stravinskylta sekä big band -jazzista ja populaarimusiikista.[2]

Louis Andriessen vuonna 1983.

Louis Andriessen Vancouverissa.

Louis Andriessen syntyi Utrechtissä. Hän opiskeli sävellystä isänsä Hendrik Andriessenin, Kees van Baarenin sekä Luciano Berion johdolla.

1970-luvulla Andriessen kirjoitti poliittisia teoksia, kuten Volkslied ("kansanlaulu") ja Workers Union ("työläisten unioni").

Vuonna 1972 Andriessen perusti De Volharding -puhallinorkesterin. Tälle hän kirjoitti samannimisen teoksen. Hoketus-teos vuodelta 1977 antoi aiheen perustaa yhtye, jonka nimeksi tuli myös Hoketus. Andriessen soitti yhtyeessä itse pianoa. Tätä seurasivat kappaleet suuremmille kokoonpanoille: Mausoleum, Il Principe, De Staat ja De Tijd. Näitten kappaleiden kokoonpanoon kuuluu tyypillisesti saksofoneja, vaskipuhaltimia, sähköbassoja ja lyömäsoittimia.

Andriessenin musiikissa on paljon vaikutteita minimalistisilta säveltäjiltä kuten Terry Riley ja Steve Reich, erityisesti tämä näkyy 1970-luvun teoksissa. Säveltäjä on kuitenkin itse toistuvasti todennut, että hän on saanut paljon vaikutteita Igor Stravinskyn musiikista. Andriessen onkin omistanut yhdessä musiikkitieteilijä Elmer Schoenbergerin kanssa kirjoittamansa kirjan Het Apollonisch Uurwerk juuri Stravinskylle.

1980-luvun puolestavälistä lähtien Andriessen alkoi keskittyä yhä enemmän näyttämömusiikkiin, elokuvamusiikkiin ja musiikkiteatteriin. Hänen oopperansa De Stijl (1985), De Materie (1989) ja Writing to Vermeer (1997) ovat keränneet mainetta.

Louis Andriessen on todennäköisesti tunnetuin 1900-luvun alankomaalainen säveltäjä.