Lotfi Nasib
Lotfi Nasib (ent. Nasibullen; 13. toukokuuta 1926 Kotka – 28. maaliskuuta 2011[1]) oli suomalainen jääkiekkoilija, joka edusti Ilvestä SM-sarjassa hyökkääjän pelipaikalla vuosina 1943-1954 ja voitti kuusi Suomen mestaruutta sekä kaksi hopeaa. Nasib toimi myös yhden kauden kapteenina ja pelasi 24 maaottelua sekä esiintyi kahdesti MM-kisoissa. Hänet on nimitetty jääkiekkoleijonaksi.
Lotfi Nasib | |
---|---|
Лотфи Насыйбулла لوتفى ناسيبوللا |
|
Henkilötiedot | |
Muut nimet | Lotfi Nasibullen |
Syntynyt | 13. toukokuuta 1926 Kotka, Suomi |
Kuollut | 28. maaliskuuta 2011 (84 vuotta) |
Ammatti | johtaja |
Sukulaiset |
|
Muut tiedot | |
Lempinimet | Napi |
Aktiivisena | 1943-1954 |
Nasib kuului Suomen tataariyhteisöön. Myös hänen veljensä Naim ja veljenpoika Erkan pelasivat Ilveksessä.
Ura
Lotfi ”Napi” Nasib eli silloinen Lotfi Nasibullen edusti hyökkääjän pelipaikalla Tampereen Ilvestä aikana 1943-1954 ja voitti kuusi Suomen-mestaruutta sekä kaksi SM-hopeaa. Nasib pelasi 60 ottelua joissa hänen tehopisteensä olivat 55 + 25 = 80 ja jäähymääränsä 12 minuuttia. Nasib toimi kapteenina kauden 1950-1951. Maaotteluita Nasibille kertyi 24, tehden niissä 10 maalia.[1][2][3]
Nasib pelasi kahdesti MM-kisoissa (1949 Tukholma, 1951 Pariisi). Oslon vuoden 1952 olympiajoukkueeseen Nasib ei päässyt opintojen vuoksi. [1] Päivätyön viedessä Nasibin Saksaan hän kuitenkin saman vuoden syksyllä liittyi paikalliseen seuraan Harvestehuder THC (Hamburg). Nasib sai seuralta muiden etujen ohella myös rahallista korvausta, ja täten hän on yksi Suomen ensimmäisiä ulkomailla tienanneita kiekkoilijoita.[4] Nasibille oltiin aikaisemmin tarjottu myös puoliammattilaissopimusta Krefelder EF -seurasta, mutta hän keskittyi opiskeluihinsa Suomessa ja jatkoi Ilveksen paidassa.[1]
Jääkiekon ohella Nasib voitti 1940-luvun lopulla vesipallossa SAUL:n mestaruuden Kauppakorkeakoulun joukkueessa.[2]
Pentti Isotalo muisteli Nasibia seuraavasti; ”Napi oli erinomainen luistelija, kepeä ja kevyt hyppiä, jonka irtonaiseen vartaloharhautukseen moni sekosi. Yrjö Hakalan ja Eero Saaren kanssa hän muodosti kolmikon, joka osasi pitää hauskaa”.[5]
Nasib valittiin Suomen Jääkiekkoleijonaksi vuonna 1985, aatelointinumerolla 15.[6]
Ilves Takkuturkit -nimisen perinneyhdistyksen nimen keksi aikoinaan Nasib, joka mielsi sen parhaiten kuvaavan arvokkaasti vanhenevaa ilvestä.[7]
SM-Tilastot
Pelipaikka | Hyökkääjä |
Maila | Right |
Pelinumerot | #5 / #6 / #10 / #11 |
Pelikaudet | 1943/54 |
Kapteeni | 1950-51 |
Kulta - hopea - pronssi | 6 - 2 - 0 |
Jääkiekkoleijona | #15 |
Kausi | Sarja | O | M | S | P | R |
---|---|---|---|---|---|---|
1943-44 | SM-sarja | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 |
1944-45 | SM-sarja | 7 | 3 | 3 | 6 | 0 |
1945-46 | SM-sarja | 8 | 10 | 1 | 11 | 0 |
1946-47 | SM-sarja | 8 | 6 | 4 | 10 | 0 |
1947-48 | SM-sarja | 6 | 7 | 3 | 10 | 0 |
1948-49 | SM-sarja | 7 | 16 | 2 | 18 | 0 |
1949-50 | SM-sarja | 7 | 8 | 9 | 17 | 4 |
1950-51 | SM-sarja | 6 | 2 | 2 | 4 | 2 |
1951-52 | SM-sarja | 5 | 2 | 1 | 3 | 4 |
1953-54 | SM-sarja | 3 | 1 | 0 | 1 | 2 |
YHT. | 60 | 55 | 25 | 80 | 12 |
Palkinnot ja saavutukset
- 6 Suomen mestaruutta (1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1952)
- 2 SM-hopeaa
- 7 hattutemppua SM-sarjassa
- Jääkiekkoleijona #15
Yksityiselämä
Lotfi Nasib (ent. Nasibullen) kuului Suomen tataariyhteisöön. Hän syntyi Kotkassa, veljensä Naim Terijoella ja sisko Zekiye Hairedin, o.s. Nasib(ullen) oli syntynyt Pietarissa. Naim Nasib ja Naimin poika Erkan edustivat myös Ilvestä jääkiekossa. Veljekset lyhensivät sukunimensä.[8][9][10][11][12]
Sisarukset palvelivat toisessa maailmansodassa; Lotfi kersanttina, Naim (1917–1998) ylikersanttina ja Zekiye (1919–2001) lottana.[12]
Nasib valmistui ekonomiksi vuonna 1952. Hän työskenteli kuljetusliikkeessä Hampurissa, Merihuolto Oy:n osastopäällikkönä, Sadolin Painovärit Oy:n toimitusjohtajana ja sen idänkaupan konsulttina sekä Grankulla IFK Hockey:n puheenjohtajana.[5]
Nasib asui Kauniaisissa.[5][2]
Lähteet
- Nasibin tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
- Nasibin kausitilastot Ilveksen kotisivulla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
- Leinonen, Kimmo: Koulukadun Sankarit, Tampereen jääkiekkoilun historia 1928-1965. APALI, 2014. ISBN 978-952-5877-38-0.
Viitteet
- Jääkiekkoleijonat - Suomen jääkiekkomuseo Suomen Jääkiekkomuseo ry. Viitattu 12.2.2021.
- Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu, s. 434. Keuruu: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
- Ilves-Historia, pelaaja ilveshistoria.com. Viitattu 18.1.2022.
- Kimmo Leinonen, Dan Diamond, Eric Zweig: Jääkiekon ennätyskirja. s. 59
- Antero Karapalo: Kiekkomestaruus oli ennenkin kahden kauppa. (s. 4) Helsingin Sanomat, 12.5.1996. HS Aikakone (tilaajille).
- Jääkiekkoleijona numero 15 haudan lepoon MTV3.fi. 2.4.2011. Helsinki: MTV3. Viitattu 2.4.2011.
- Takkuturkit - Tampereen Ilves Ilves Hockey Oy. Viitattu 21.3.2021.
- Baibulat 2004, s. 257
- Naim Nasib pelaajakortti Ilveshistoria.com. Ilves Hockey Oy. Viitattu 1.5.2020.
- Erkan Nasib pelaajakortti Ilveshistoria.com. Ilves Hockey Oy. Viitattu 1.5.2020.
- ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ (ТАТАРСКИЕ) magarif-uku.ru. Viitattu 1.8.2022.
- Suomen Islam-seurakunnan veteraaniteos:vastaava toimittaja Tuomo Hirvonen. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 2006. ISBN 952-99306-1-5 (s. 67, 68)
- Tatar: Table of Correspondences, Cyrillic - Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 22.12.2022.
- ”Arabic alphabet". Tatar Encyclopaedia (in Tatar). Kazan: The Republic of Tatarstan Academy of Sciences. Institution of the Tatar Encyclopaedia. 2002.