Lorentz Teodor Konstantin Kuhlström

Lorentz Teodor Konstantin Kuhlström (25. syyskuuta 1825 Viipuri – 23. tammikuuta 1906 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen tykistönkenraali.[1]

Kuhlströmin vanhemmat olivat pankkikomissaari, hovineuvos Lars Fredrik Kuhlström ja Anna Natalia Motti ja puoliso vuodesta 1874 Adelaide Petrovna Nikolajeva, kenraalimajuri Pjotr Nikolajevin tytär. Kontra-amiraali Carl Kuhlström oli Lorentz Teodor Konstantin Kuhlströmin veli.[1]

Lorentz Teodor Konstantin Kuhlström tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1838 ja määrättiin sieltä 1847 valmistuttuaan aliluutnanttina palvelukseen 11. Fanagorian krenatöörirykmenttiin. Hänet siirrettiin 1849 3. krenatööritykistöprikaatiin ja 1851 luutnanttina Venäjän armeijan krenatöörijoukkojen päällikön vanhemmaksi adjutantiksi. Krimin sotaan Kuhlström osallistui vuodesta 1855 20. tykistöprikaatissa, pysytettynä silti adjutantin tehtävässään. Vuonna 1857 hänet ylennettiin alikapteeniksi ja siirrettiin Kaukasian krenatööritykistöprikaatiin. Kapteenina hänet määrättiin 1859 prikaatin 1. patterin päälliköksi, ylennettiin 1860 everstiluutnantiksi ja siirrettiin patterin päälliköksi 18. tykistöprikaatiin. Vuonna 1866 Kuhlströmistä tuli Gorin sotasairaalan päällikkö, everstiksi hän yleni 1867. Seuraavalla vuosikymmenellä hän komensi Kaukasian tykistöprikaatia, jota hän johti myös Turkin sodassa 1877–1878. Kuhlström ylennettiin kenraalimajuriksi 1877. Hän tuli 10. armeijakunnan tykistönkomentajaksi 1884 ja seuraavana vuonna 2. Kaukasian armeijakunnan tykistönkomentajaksi. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1886 ja siirrettiin 1888 16. armeijakunnan tykistönkomentajaksi vuoteen 1893. Tuolloin hänet nimitettiin Venäjän armeijan haavoittuneista huolehtineen Aleksanterin komitean jäseneksi Pietariin, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka. Tykistönkenraaliksi Kuhlström yleni joulukuussa 1898.[1]