Loppu (Frendit)

Phoebe Buffay (Lisa Kudrow) ja Joey Tribbiani (Matt LeBlanc) pakkaavat Monican ja Chandlerin tavaroita, sillä nämä ovat lähteneet Erican (Anna Faris) mukaan synnytyssairaalaan. Erica aikoo luovuttaa lapsensa heille, mutta Monican ja Chandlerin yllätykseksi hän synnyttääkin kaksoset. Asunnossaan Joey näyttää Phoebelle tupaantuliaislahjan, jonka hän on suunnitellut Monicalle ja Chandlerille: tipun ja ankanpoikasen, jotka korvaavat ne, jotka kuolivat aiemmin. Ross saapuu ja tunnustaa, että vietti edellisen yön Rachelin kanssa. Rachel tulee makuuhuoneesta ja Rossin pettymykseksi kertoo hänelle rakastelun olleen "täydellinen tapa hyvästellä".

Myöhemmin Central Perk -kahvilassa Phoebe suostuttelee Rossia kertomaan Rachelille tunteistaan, ennen kuin Rachel lähtisi uuden työnsä perässä Pariisiin. Ross on kertomaisillaan Rachelille asiasta, kun kahvilan työntekijä Gunther (James Michael Tyler) tunnustaa Rachelille rakastavansa tätä. Myöhemmin, kun he ovat jälleen Monican ja Chandlerin asunnossa, Ross päättää olla kertomatta tunteistaan, koska pelkää tulevansa torjutuksi. Rachel päättää lähteä lennolle mutta ehtii näkemään Monican ja Chandlerin kaksoset, jotka ovat saaneet nimekseen Erica (biologisen äidin mukaan) ja Jack (Monican isän mukaan). Kun Rachel on lähtenyt, Ross muuttaa mielensä ja lähtee Phoeben kanssa taksilla lentokentälle.

Joey palaa asunnolleen hakeakseen tipun ja ankanpojan, mutta huomaa niiden jääneen loukkuun pöytäjalkapallopelin sisälle. Chandler ja Joey päättävät rikkoa pöydän, koska eivät saa muuten lintuja ulos. Phoeben holtittoman ajamisen johdosta hän ja Ross saapuvat lentokentälle ajoissa ja ostavat liput päästäkseen turvatarkastuksen läpi Rachelin luo. He etsivät ilmoitustaululta Rachelin lentoa mutta eivät löydä sitä. Ross tarkistaa lennon numeron Monicalta ja saa selville, että Rachelin lento lähteekin Newarkin lentoasemalta, kun he itse ovat tulleet John F. Kennedyn lentoasemalle. Phoebe soittaa Rachelille, joka on jo noussut koneeseen, saadakseen lisäaikaa. Eräs matkustaja käsittää Rachelin puhelun väärin ja luulee koneen ”vasemmassa filangissa” olevan vikaa. Hän lähtee hätääntyneenä pois koneesta ja kehottaa kaikkia muita seuraamaan perässä. Chandler ja Joey ovat niin kiintyneitä pöytään, etteivät pysty rikkomaan sitä, joten Monica tarjoutuu tehtävään. Kun he saavat linnut ulos, Chandler ehdottaa, että Joey pitäisi ne.

Phoebe ja Ross saapuvat lentokentälle, juuri kun Rachel on nousemassa uudestaan koneeseen. Ross kertoo Rachelille rakastavansa tätä, mutta tämä ei pysty käsittelemään yllättävää tunnustusta ja nousee kuitenkin koneeseen. Hylätty Ross palaa kotiinsa ja kuuntelee Rachelin jättämän viestin vastaajastaan. Viestissä Rachel selittää toimintaansa ja yrittää päästä ulos koneesta, mutta puhelu katkeaa. Ross kääntyy, näkee Rachelin seisovan oviaukossa ja he suutelevat. Seuraavana päivänä ystävykset kokoontuvat Monican ja Chandlerin tyhjään asuntoon. He jättävät asunnon avaimet pöydälle ja menevät Central Perk -kahvilaan juomaan viimeiset kahvikupilliset.

Sarjan tekijät luonnostelivat tunnin mittaisen päätösjakson tammikuussa 2004, neljä kuukautta ennen sen esitystä 6. toukokuuta. Ennen jakson kirjoittamista David Crane, Marta Kauffman ja Kevin S. Bright katsoivat muiden tilannekomedioiden päätösjaksoja ja kiinnittivät huomiota siihen mikä toimi ja mikä ei. He huomasivat pitävänsä niistä jaksoista, jotka pysyivät uskollisena sarjalle. Käsikirjoittajilla oli ongelmia jakson kirjoittamisessa ja he viettivät useita päiviä miettien päätöskohtausta kirjoittamatta sanaakaan. Crane kertoi, että he eivät halunneet tehdä "mitään korkeakonseptista tai sarjasta poikkeavaa".[1]

Jakson lopussa soiva musiikki, kun kamera vaeltaa tyhjän asunnon läpi, on rockyhtye Jefferson Airplanen kappale ”Embryonic Journey”. Pearl Jamin kappale ”Yellow Ledbetter” on myös esillä jaksossa, kun Rachel nousee ensimmäistä kertaa koneeseen. Kyseessä on ensimmäinen Pearl Jamin kappale televisio-ohjelmassa.[2]

Sarjan päätösjakson jälkeen Warner Bros Studiosin Stage 24, jossa Frendejä oli kuvattu toisesta tuotantokaudesta lähtien, nimettiin ”The Friends Stageksi”.

Jakso kuvattiin Los Angelesissa Warner Bros. -studioilla Stage 24:llä, jossa Frendejä on kuvattu toisesta tuotantokaudesta lähtien.[3] Päätösjakson ensimmäinen osa kuvattiin 16. tammikuuta[4] ja toinen 23. tammikuuta 2004.[5][6] Päätösjakson jälkeen Stage 24 uudelleennimettiin ”The Friends Stageksi”.[7]

Kuukausi ennen päätösjakson kuvaamista Aniston kertoi vuorosanojen lukemisen olevan jakso jaksolta vaikeampaa. Hän kertoi kaikkien olevan hermona ja tunteellisia.[8] Tuottajat lupasivat kyyneleisen lopun ja näyttelijät myönsivät, etteivät itkukohtaukset olleet näyteltyjä.[5] LeBlanc kertoi päätösjakson kuvaamisen olleen liikaa hänelle ja muille näyttelijöille; hänen mukaansa Kudrow alkoi itkeä, jonka jälkeen Aniston ja Cox ryhtyivät myös tunteellisiksi.[9] Schwimmer, jonka LeBlanc oli luullut olevan ”huippuammattilainen” oli myös kuohuksissa, joten LeBlanc ”vain hajosi”.[9] Maggie Wheeler, joka oli Chandlerin ”osa-aikainen” tyttöystävä Janice, kertoi People-lehdelle koko näyttelijäkaartin joutuneen menevän meikattavaksi uudelleen ja Perryn rikkoneen jännityksen chandlermaisesti sanomalla ”joku tulee samaan potkut.”[6]

Aluksi suunniteltiin, että eräät keskeiset kohtaukset kuvattaisiin ilman yleisöä juonipaljastusten estämiseksi[10][11], mutta tuottajat päättivät olla huolestumatta asiasta ja kuvasivat kaikki kohtaukset elävän studioyleisön edessä.[12] Tuottajat laittoivat liikkeelle myös huhun, että sarjalle olisi kuvattu useita loppuja; itse asiassa vain yksi suunniteltiin ja kuvattiin.[12]

Jokaisen Frendit-jakson alussa näyttelijät astuivat yleensä studioyleisön eteen yksi kerrallaan, mutta tällä kertaa he tulivat kaikki yhdessä.[10] Yleisön keskuudessa oli myös joitain kutsuvieraita, kuten Hank Azaria, joka näytteli Phoeben tieteilijäpoikaystävää useassa jaksossa; mukana oli myös David Arquette, joka kuvasi kulisseissa vaimoaan Coxia ja muita henkilöitä videokamerallaan. Anistonin tuolloinen mies, Brad Pitt, ei ollut paikalla; Pitt kertoi syyksi halunsa yllättyä, kun jakso esitetään televisiossa.[6] Vaikka yleisössä oli joitain kutsuvieraita, niin noin 75 % studioyleisöstä olivat tavallisia ihmisiä, jotta yleisön reaktio olisi yhtäpitävä sarjan muiden jaksojen kanssa.[12]

NBC mainosti mittavasti sarjan päätösjaksoa, jota edelsi useiden viikkojen hehkutus.[14] NBC:n paikalliset tytäryhtiöt järjestivät katselujuhlia eri puolilla Yhdysvaltoja mukaan lukien tapahtuma Universal CityWalkilla.[15] New Yorkin puistoihin kerääntyi arviolta 3 000 ihmistä katsomaan jaksoa isoilta ruuduilta.[16] Päätösjakson jälkeen keskusteluohjelma The Tonight Show with Jay Leno kuvattiin Frendien Central Perk -kahvilassa, jossa sarjan näyttelijät olivat vieraana.[17][18] Hinta 30-sekuntiselle mainospätkälle päätösjakson aikana oli keskimäärin kaksi miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Tämä oli suurin mainoshinta tilannekomediasarjalle, aiempaa ennätystä piti hallussaan Seinfeld, jonka päätösjakson aikana esitetty mainos maksoi 1,7 miljoonaa dollaria.[15][16]

Päätösjaksoa katsoi 52,5 miljoonaa yhdysvaltalaiskatsojaa.[19][20] Se ei ollut kuitenkaan katsotuin jakso Frendien historiassa, sillä välittömästi Super Bowlin jälkeen 28. tammikuuta 1996 esitetty Joeyn fani (engl. The One After the Superbowl) keräsi 52,9 miljoonaa katsojaa.[21] Frendien päätösjakso oli neljänneksi katsotuin televisiosarjan päätösjakso Yhdysvaltojen televisiohistoriassa edellään sarjojen M*A*S*H, Cheers ja Seinfeld päätösjaksot, joita katsoi 123, 102,4 ja 85,9 miljoonaa katsojaa. Frendien päätösjakso oli vuoden 2004 toiseksi katsotuin televisiojakso Super Bowlin jälkeen.[17]

Suomessa jakso esitettiin MTV3:lla samana päivänä kuin Sinkkuelämää-televisiosarjan päätösjakso eli 23. marraskuuta 2004. Frendien päätösjaksoa katsoi 840 000 katsojaa ja Sinkkuelämän 795 000 katsojaa.[22]

Jakso oli ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi parhaasta monikamera-sarjan tai -erikoisjakson äänityksestä[23] ja parhaasta monikamera-sarjan leikkauksesta,[24] mutta hävisi molemmat palkinnot Frasierille.[25]

Arvostelut sarjan päätösjaksosta olivat pääosin myönteisiä. USA Today -lehden Robert Bianco kuvaili päätösjaksoa viihdyttäväksi ja tyydyttäväksi, ja ylisti sitä tunteiden ja huumorin sekoittamisesta.[13] Boston Heraldin Sarah Rodman ylisti Anistonia ja Schwimmeria näyttelijäntyöstään, mutta piti hahmojen yhteenpaluuta liian puhtaana, vaikka lopputulos olikin se, mitä fanit toivoivat.[26] Newsdayn Noel Holston kutsui jaksoa suloiseksi ja tyydyttäväksi.[27]

Päätösjakso oli "juuri sellainen", mitä David Schwimmer oli toivonut.

USA Today kiinnitti huomiota asiaan, jota monet kriitikot pitivät ongelmallisena, eli sarjan ikääntymiseen. Vaikka sarja pysyi suosittuna, oli siitä katoamassa into.[28] Salon.com -sivuston Heather Havrilesky kirjoitti, että huolimatta jakson ympärillä pyörineestä kuvottavasta hypestä, pettymyksen täyteisestä tuotantokaudesta ja latteasta päätösjaksosta, on tärkeää muistaa, kuinka mahtava sarja oli pitkän aikaan.[29] Fort Worth Star-Telegramin Ken Parish Perkins antoi päätösjaksolle hyvän arvosanan ja luonnehti sitä enemmän koskettavaksi kuin koomiseksi.[30]

Sarjan tekijät kerääntyivät Los Angelesiin katsomaan päätösjaksoa.[16] Se sai hyvän vastaanoton päänäyttelijöiltä, jotka olivat varmoja fanien tuntevan samoin. David Schwimmer kertoi päätösjakson olevan juuri sellainen, mitä hän oli toivonut. ”Me kaikki päädymme uuteen alkuun. Se on uusi luku hahmojen elämässä.”[1]

Kuvattaessa jaksoa näyttelijät ja henkilökunta kierrättivät vuosikirjoja ja allekirjoittivat niitä toisillaan.[6] Kun lavasteet oli purettu, näyttelijät ja muut tekijät saivat osan Central Perk -kahvilaa muistoksi.[5]

Jakson tiimoilta järjestettiin kolme juhlaa – illallinen Anistonin ja Pittin asunnolla 19. tammikuuta 2004, illanistujaiset West Hollywoodissa 22. tammikuuta ja isot tuhannen vieraan juhlat 24. tammikuuta Los Angelesin Park Plaza Hotelissa.[6] Juhlissa esiintyi The Rembrandts, joka esitti Frendien tunnuskappaleen ”I’ll Be There for You”.[6]