London Bridge
London Bridge on Thames-joen ylittävä silta Lontoon Cityn ja Southwarkin välillä Lontoossa. Se sijaitsee Cannon Streetin rautatiesillan ja Tower Bridgen välissä. Paikalla on sijainnut silta jo roomalaisajalta lähtien, joskin se on rakennettu uudelleen useita kertoja. Nykyinen silta valmistui vuonna 1973; sitä edellinen myytiin ja siirrettiin osissa Arizonaan Yhdysvaltoihin vuonna 1967.
London Bridge | |
---|---|
London Bridge valaistuna |
|
Ajokaistoja | 5 |
Ylittää | Thames |
Sijainti | Lontoo, Iso-Britannia |
Ylläpitäjä | The Bridge House Estates |
Pituus | 269 m |
Leveys | 32 m |
Korkeus | 8,9 m |
Avattu liikenteelle | 17.3.1973 |
Koordinaatit | |
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
London Bridgeä ei tule sekoittaa idempänä sijaitsevaan Tower Bridgeen, josta ulkomaalaiset saattavat virheellisesti käyttää samaa nimeä.
Sillasta kertoo tunnettu englantilainen lastenlaulu ”Lontoon silta romahtaa” (”London Bridge is Falling Down”), jonka alkuperästä on erilaisia teorioita.
Historia
Roomalaiset valloittivat Britannian keisari Claudiuksen johdolla vuonna 50. He rakensivat ensimmäisen sillan Thamesin yli lähelle nykyisen London Bridgen paikkaa noin vuonna 80.[1] Aikojen kuluessa suunnilleen samalle paikalle on useita kertoja rakennettu uusi silta aikaisemman tuhouduttua tai tultua huonokuntoiseksi, ja keskiajalta lähtien sillasta on käytetty nimeä London Bridge. Perimätiedon mukaan erään paikalla olleista silloista olisi hävittänyt Norjan kruununprinssi Olavi, sittemmin Pyhä Olavi, vuonna 1014.[2] On arveltu, että lastenlaulu ”London Bridge is Falling Down” viittaisi alkujaan tähän tapahtumaan[2], mutta todennäköisemmin se on peräisin paljon myöhemmältä ajalta.
Ennen Westminsterin sillan valmistumista vuonna 1750[3] London Bridge oli ainoa Thamesin yli Kingstonin itäpuolella johtanut silta. Tower Bridgen valmistumiseen vuonna 1893 saakka London Bridge oli Thamesin ylittäneistä silloista itäisin ja lähimpänä joen suuta.
”Vanha” (keskiaikainen) London Bridge
Vuonna 1136 silloinen silta tuhoutui tulipalossa. Paikalle rakennettiin pian uusi silta, joka valmistui vuonna 1209.[4] Silta oli 26 jalan eli noin kahdeksan metrin levyinen, mutta sen molemmilla reunoilla oli seitsemän jalan eli kahden metrin levyisiä rakennuksia. Näin ollen sillan keskellä ollut varsinainen kulkuväylä oli vain neljän metrin levyinen. Tämä silta oli käytössä yli 600 vuotta.[3] Monine kauppakojuineen se oli vuosisatojen ajan paitsi kulkuväylä, myös tärkeä kauppapaikka[4], kunnes rakennukset sen reunoilta vuoteen 1763 mennessä purettiin.[5] Vielä tämän jälkeenkin sitä pidettiin kuitenkin aivan liian kapeana.
”Uusi” (1800-luvun) London Bridge
Vuonna 1799 pidettiin kilpailu uuden sillan suunnittelemiseksi. Uutta insinööri John Rennien suunnittelemaa siltaa päästiin kuitenkin rakentamaan vasta vuonna 1824. Rakennustyöt kestivät seitsemän vuotta, rakennuskustannukset olivat noin 2 000 000 puntaa[6], ja uusi silta otettiin käyttöön 1. elokuuta 1831. Se sijaitsi 180 jalkaa (noin 60 metriä) lännempänä kuin vanha silta, joka purettiin uuden valmistuttua.[7]
Silta oli alkujaan 49 jalan (15 metrin) levyinen[7], mutta 1900-luvun alussa se levennettiin 65 jalan (20 metrin) levyiseksi.[8] Levennystöiden yhteydessä tehtiin kuitenkin suunnitteluvirheitä, ja pian todettiin, että sillan itäinen reuna oli noin 10 senttiä alempana kuin läntinen. Tästä aiheutuneiden vaurioiden vuoksi silta oli lopulta korvattava uudella sillalla.[9]
Vuonna 1967 Lontoon kaupunki päättikin rakentaa paikalle uuden sillan. Rennien suunnittelema vanha silta tarjottiin myytäväksi. Sen osti amerikkalainen öljyalan yrittäjä Robert P. McCulloch. Hänen toimeksiannostaan sillan kivet siirrettiin Arizonaan, Lake Havasu Cityyn, jossa niistä rakennettiin entisen London Bridgen näköinen silta.[10][9] Uudessa paikassaan se valmistui vuonna 1971. Se johtaa paikalle rakennetun kanavan yli, ja sen ympärille on perustettu brittiläisaiheinen teemapuisto.[11]
Nykyinen silta
Nykyisen sillan rakentaminen aloitettiin edellisen paikalle vuonna 1967. Se on aikaisempaa leveämpi. Rakennustöiden aikana liikenneyhteys joen yli oli käytössä koko ajan.[12] Sen vuoksi uudesta sillasta rakennettiin ensin kaksi reunimmaista kaistaa ja vasta sitten purettiin vanha silta niiden välistä ja rakennettiin uuden sillan keskikaistat. Kuningatar Elisabet II avasi sillan lopullisesti 17. maaliskuuta 1973.[6]
Kuvia
- London Bridge 12.7.2008.
- London Bridgen kyltti 12.7.2008.
- London Bridgen teksti sillan alkupäässä 12.7.2008.
Lähteet
- The Roman Bridges London Bridge Museum & Educational Trust. Arkistoitu 3.10.2011. Viitattu 16.8.2011.
- The Saxon and Norman Bridges London Bridge Museum & Educational Trust. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 16.8.2011.
- Michael Leapman: Kaupunkikirjat: Lontoo, s. 18. Helsinki Media, 1998. ISBN 951-32-0466-9.
- The Peter de Colechurch Bridge: Early Medieval London Bridge Museum. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 16.8.2011.
- The Peter de Colechurch Bridge: Georgian London Bridge Museum & Educational Trust. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 16.8.2011.
- London Bridge London On Line. Viitattu 16.8.2011.
- The Rennie Bridge London Bridge Museum. Arkistoitu 22.3.2012. Viitattu 16.8.2011.
- The Rennie Bridge: Victorian London Bridge Museum & Educational Trust. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 16.8.2011.
- The Rennie Bridge: America London Bridge Museum & Educational Trust. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 16.8.2011.
- Kaupunkikirjat: Lontoo, s. 175
- Roadside America: London Bridge roadsideamerica.com. Viitattu 16.8.2011.
- The Present Day Bridge London Bridge Museum & Educational Trust. Arkistoitu 4.10.2011. Viitattu 16.8.2011.