Longyu

Longyu (myös Xiaodingjing; 1868 – 22. helmikuuta 1913)[1][2] oli Kiinan keisarinna ja myöhemmin leskikeisarinna, joka toimi Kiinan keisarikunnan viimeisenä sijaishallitsijana lapsikeisari Pu Yin valtakauden lopussa vuosina 1911–1912.

Keisarinna Longyu.

Longyu kuului mantšuylimystön Yehenara-klaaniin ja oli leskikeisarinna Cixin veljentytär. Longyu oli vuodesta 1889 keisari Guangxun puoliso. He olivat myös serkkuja. Avioliitto oli Cixin järjestämä, mutta Longyu ja Guangxu eivät pitäneet toisistaan eivätkä saaneet lapsia.[3][1] Guangxun kuoltua vuonna 1908 keisariksi tuli tämän veljenpoika Pu Yi, jonka sijaishallitsijana oli hänen isänsä prinssi Chun. Xinhai-vallankumouksen puhjettua Chun kuitenkin luopui sijaishallitsijan tehtävästä joulukuussa 1911.[4] Valta jäi Longyulle ja pääministeriksi nimitetylle kenraali Yuan Shikaille.[1] Yuan kuitenkin liittoutui kapinallisten kanssa ja sopi tasavallan perustamisesta.[5] Longyu allekirjoitti 1. helmikuuta 1912 Pu Yin nimissä annetun julistuksen keisarin kruunustaluopumisesta. Tasavallan johdon suostumuksella sekä Pu Yi että Longyu saivat kuitenkin pitää keisarilliset arvonimensä ja jäädä hoveineen asumaan Pekingin keisarilliseen palatsiin eli Kiellettyyn kaupunkiin.[1][3] Longyu kuoli vuotta myöhemmin, jolloin Kiinaan julistettiin kolmen päivän valtakunnallinen suruaika. Presidentti Yuan Shikai ja pääministeri Zhao Bingjun osallistuivat hänen hautajaisiinsa.[1]