Lolo Krusius-Ahrenberg
Helene Charlotte Johanna (Lolo) Krusius-Ahrenberg (21. kesäkuuta 1909 Marburg, Saksa – 13. heinäkuuta 2003 Helsinki[1]) oli saksalaissyntyinen suomalainen historioitsija, Helsingin yliopiston dosentti 1945–1954, Helsingin ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun valtio-opin ja historian professori 1948[2]–1972[3] Hänestä tuli Helsingin yliopiston valtiotieteen kunniatohtori 1981.[4]

Krusius-Ahrenberg väitteli filosofian tohtoriksi 1934 tutkimuksellaan Der Durcbruch des Nationalismus und Liberalismus im politischen Leben Finnlands 1856–1863[3]. Hän kuului Suomen eduskunnan historiatoimikuntaan ja kirjoitti suurimman osan teosta Suomen kansanedustuslaitoksen historia 2. osa (1981).[1]
Hän kuului Etelä-Saksasta kotoisin olevaan sukuun[3], ja hänen veljensä oli professori Franz-Eduard Krusius[1].
Lähteet
- Uppslagsverket Finland[vanhentunut linkki]
- Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 4, p. 1525
- Tiedenaisia
- Marie-Louise von Bergmann-Winberg: Lolo Krusius-Ahrenbergin muistokirjoitus Helsingin Sanomat. Viitattu 18.2.2013.