Lohjan vaakuna
Lohjan vaakuna on Lohjan kaupungin tunnus, ja sen on suunnitellut Olof Eriksson. Vaakunan selitys on ”sinisessä kentässä hopeinen halstari paaluittain; sen varren kummallakin puolella saatteena kultainen pähkinäterttu”, ja se on alun perin vahvistettu Lohjan maalaiskunnan kunnanvaakunaksi 31. joulukuuta 1951. Vaakunan halstari on Pyhän Laurentiuksen tunnus, joka on pitäjän keskiaikaisen harmaakivikirkon suojeluspyhimys – kirkon seinämaalauksissa Pyhä Lauri esitetään halstarin kanssa. Pähkinätertut symboloivat seudun runsasta kasvillisuutta. Lohjan kaupunki otti vaakunan käyttöönsä Lohjan kunnan kanssa tehdyn kuntaliitoksen yhteydessä vuonna 1997.
Vain yhdessä muussa Suomen kunnanvaakunassa, Lappeen vaakunassa, on ollut halstari.
Vanha vaakuna
Alkuperäinen Lohjan kauppalalle 12. joulukuuta 1951 vahvistettu vaakuna oli Ahti Hammarin suunnittelema. Sen vaakunaselitys on ”sinisessä kentässä kolme hopeista, hopeapunaliekkistä masuunia vieretysten, tyvessä hopeinen punavaruksinen lohi”. Vaakunan masuunit viittaavat seudun vanhaan rautateollisuuteen – kunnassa sijaitsee Suomen vanhin rautakaivos, ja sen yhteyteen perustettiin myöhemmin masuuni. Lohi viittaa puolestaan paikkakunnan nimeen, jonka uskotaan juontavan juurensa sanasta ”lohijoki”.
Lähteet
- Suomen kunnallisvaakunat, s. 118, 144. Suomen Kunnallisliitto, 1982. ISBN 951-773-085-3.
- Ojamon kartano Lohjan kaupunki. Arkistoitu 29.5.2008. Viitattu 15.3.2009.