Lohjan Pyhän Laurin kirkko

Kivikirkkoa on edeltänyt puukirkkoja, joista ensimmäinen rakennettiin seurakunnan perustamisen jälkeen 1230- tai 1240-luvulla. Puukirkoista tai niiden tarkasta sijaintipaikasta ei ole olemassa tietoja. Rahalöytöjen ajoituksen perusteella on kuitenkin pidetty mahdollisena, että puukirkko olisi ollut ennen 1300-lukua toisaalla.[9] On myös oletettu, että kivikirkko olisi rakennettu puukirkon ympärille, kuten eräissä kirkoissa tiedetään tehdyn.[10]

Sisäänkäynti kirkkomaalle ja asehuoneen kautta kirkkoon. Vinosti oven yläpuolella näkyy ulkosaarnastuoli.

Kirkko on säilynyt kohtalaisen hyvin alkuperäisenä, mutta erityisesti 1800-luvulla tehtyjä korjauksia on pyritty entistämään oletettuun aiempaan asuun, ja yleisilmeen perusteella kirkko on ajoitettavissa myöhäiskeskiaikaan. Dendrologinen tutkimus vuodelta 2003 vahvistaa rakennusajankohdan suunnilleen vuosiin 1470–1490.[3][4]

Kirkko on ulkomitoiltaan 40,3 × 22,3 metriä, ja kirkkosalin pinta-ala on noin 670 neliömetriä. Se on siten Suomen keskiaikaisista pitäjänkirkoista suurin. Seinien korkeus, 11,0–12,5 metriä, ja sivulaivoja korkeampi keskilaiva korostavat sisätilan avaruutta. Kirkon katonharjan korkeus on 34 metriä. Kaikista Suomen keskiaikaisista kivikirkoista Lohjan Pyhän Laurin kirkko on kolmanneksi suurin Naantalin kirkon ja Turun tuomiokirkon jälkeen.[3][11] Kolmilaivaisessa runkohuoneessa on vain neljä pilariparia, mikä lisää tilan tuntua, sillä kaksi ensimmäistä pilariväliä ovat merkittävästi pitempiä kuin kolmas.[3]

1800-luvun alussa kirkossa pidettiin katselmus, ja siinä edellytettyjä korjaustöitä toteutettiin vuonna 1805. Korjausten yhteydessä ikkunoiden muoto muutettiin ja papinovi muurattiin umpeen. Kirkossa tehtiin merkittävät restaurointityöt 1966–1968, jolloin muun muassa papinovi avattiin ja ikkunat palautettiin papinoven perusteella arvioituun keskiajan muotoon. Kirkon päädyissä olevat kivipinnalle tehdyt tiilikoristeet edustavat samaa tyyppiä.[3][11]

Sisätilat

Lohjan kirkon sisätiloja.

Intendentinkonttorin arkkitehdin Jean Wiikin suunnittelema saarnastuoli vuodelta 1845.

Seinämaalaus Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Kuvassa näkyvät kirkon penkit, jotka edelsivät Pirkko Stenrosin 1960-luvulla suunnittelemia nykyisiä penkkejä. Oikealla keskellä vihkiristi.

Keskiaikaisia sivualttareiden paikkoja on löydetty useita, mutta pääalttarin etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Sakaristossa on ollut alttari vielä 1600-luvulla, samoin asehuoneesta on löytynyt viitteitä alttarista. Keskiajan veistoksista ja alttarikaapeista ei ole kovin paljon säilynyt. Yksi niistä on Pyhää Laurentiusta esittävä veistos noin vuodelta 1400. Suuren krusifiksin valmistumisajankohdaksi arvioidaan 1400-luvun loppu, ja todennäköisesti se on tehty Turussa. Sakaristoon on talletettu kaivauksista löytynyt pahoin vahingoittunut osa Pyhää Martinusta esittävästä puuveistoksesta. Ikkunoissa on keskiajalla ollut sittemmin hävinneitä lasimaalauksia.[12] Kirkkoon saatiin uusi saarnastuoli noin 1650, jolloin kuoriin tehtiin muutoksia ja samalla vanha, mahdollisesti keskiaikainen, saarnastuoli siirrettiin sakastiin. Nykyinen saarnastuoli on vuodelta 1845, ja sen on suunnitellut Jean Wiik intendenttikonttorista. Keskiaikainen alttarikaappi on poistettu uuden alttarilaitteen tieltä 1662, jolloin rakennettiin uusi alttari. Nykyinen alttari kaiteineen on Pirkko Stenrosin suunnittelema ja vuodelta 1987. Runsaasti esineitä on kadonnut todennäköisesti erityisesti 1800-luvun alun siivousinnossa.[12][13][14]

Kirkon pohjoisseinällä on Margareta Capsian maalaama alttaritaulu, jonka lahjoitti vuonna 1738 kirkkoherra Gregorius Arctopolitanus. Kruunut ovat kaikki lahjoituksia, kaksi Laakspohjan kartanon omistajalta ja tämän tyttäreltä, yksi Liivinmaan kuvernööriltä Claes Tottilta.[13]

Kirkossa on ollut käytössä ehtoolliskalustoa Viipurin maaseurakunnan kirkosta, josta tuotiin myös silkkinen messukasukka vuodelta 1735.[15]

Urut on rakentanut 1985 Urkurakentamo Veikko Virtanen, samoin kuoriurut vuodelta 1986. Urkujen arkkitehtoninen muotoilu ja urkulehteri ovat arkkitehti Ola Laihon käsialaa.[13][16]

Seinämaalaukset

Lohjan kirkon asehuoneen holviin maalattu kuva, jossa noita lypsää paran avustamana lehmää. Vieressä toinen nainen kirnuaa voiksi vierellään olleen paran varastamaa maitoa.[12]

Kirkon kaikilla seinillä sakaristoa ja asehuonetta myöten on maalauksia, ja ne kuuluvat kansallisiin kulttuuriaarteisiin.[4] Kirkon maalaukset on mahdollisesti lahjoittanut Raaseporin käskynhaltijana 1490–1513 toiminut Tönne Erikinpoika Tott, jonka vaakuna on ollut kirkossa aiemmin olleessa lasimaalauksessa.[8][17] Seinien maalaukset peitettiin kalkkimaalilla 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa valoisuuden lisäämiseksi[11]. Runkohuoneen holvienkin maalauksia kirkkoherra vaati peitettäväksi, kun "joku kurja tuhertaja [on] muinaisina aikoina – – liannut kirkon korkeat holvit". Niitä ei kuitenkaan peitetty. Suhtautuminen muuttui, ja 1886 kaikki maalaukset otettiin esiin. Työtä johti Emil Nervander, ja työn aikana maalaukset voitiin ajoittaa 1510-luvulle kuori-ikkunan vieressä olevan piispa Arvid Kurkeen viittaavan vaakunan perusteella. Vanhat maalaukset vahvistettiin voimakkain värein. Ne kuitenkin entistettiin 1950-luvulla, jolloin työtä johti konservaattori Oskari Niemi. Nämä työt rahoitettiin myyntikampanjoin ja lahjoituksin.[4][11]

Maalaukset esittävät erityisesti ihmishahmoja ja tapahtumia. Kirkossa on säilynyt kaikki 12 vihkiristiä,[4] jollaiset oli tapana maalata keskiajan kirkkoihin.[18]

Sakasti ja asehuone

Kirkon kellotapuli. Vieressä Laakspohjan kartanon hautakappeli, jonka Magnus Ehrnrooth rakennutti 1824. Hänen lisäkseen siihen on haudattu hänen puolisonsa Christina von Morian sekä kihlakunnan kirjuri Gustaf Bohm.[19]

Yrjö Rosvallin 1934 suunnittelema unohdettujen vainajien muistomerkki kirkon eteläseinustalla asehuoneen vieressä.

Kivisakasti on rakennettu samaan aikaan kuin nykyinen kirkko, mutta se valmistui kuitenkin ensin. Se on suhteellisen kookas, sillä se on suhteutettu runkohuoneen kokoon. 1490-luvulla valmistunut ulkoisesti vaatimaton asehuone on myös kookas, mutta siinä ei ole päätykoristetta. Viistosti oven yläpuolella on ulkosaarnastuolin aukko, jollainen on monissa Varsinais-Suomen ja Hämeen kirkoissa mutta Uudellamaalla vain Lohjalla ja Sipoon kirkossa. Ulkosaarnastuoliin on käynti sisältä asehuoneen lounaisnurkan portaista.[3][20]

Kellotapulin kivinen alaosa on peräisin keskiajalta. Yläosa on rakennettu saksalaisen rakennusmestarin Johann Friedrich Schultzin johdolla noin vuonna 1740. Tapulin kolmesta kellosta vanhin, keskikokoinen, on valettu Tallinnassa 1594, suurin vuonna 1624 Lohjalla ja pienin 1740 Tukholmassa. Suurin arvellaan valetun vanhemmasta haljenneesta kellosta saadusta materiaalista ja kruunun avustuksena saadusta 400 kilon rautaerästä.[11]

Lohjan kirkko, sankarihaudat.
Kunnia kaikkensa antaneille uhrinsa kalleimman antaneille, kunnia heille uskollisille kuoloon asti!

Kun hautausmaan todettiin vähitellen käyneen ahtaaksi sen jälkeen, kun kirkon alle hautaaminen 1783 kiellettiin, sitä on laajennettu useita kertoja vuodesta 1825 lähtien, viimeksi 1945.[21] Sen jälkeen on perustettu uudet hautausmaat Virkkalaan sekä Metsolaan, jossa on arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema siunauskappeli.[22][23]

Hautausmaalla on ollut 1700-luvun alkupuolella tehty hautakappeli, jonka rakennuttajana pidetään Veijolan tilan omistajaa, lääninsihteeri Johan Henriksson Arckenholtzia. Kappeli jäi hoitamattomaksi, ja nykyisin sen paikalla on muistomerkiksi 1923 pystytetty luonnonkivi. Kivi pystytettiin erityisesti historioitsija Johan Arckenholtzin muiston kunnioittamiseksi. Tapulin viereen rakennutti Laakspohjan kartanon omistaja Magnus Erik Ehrnrooth keltaisen uusklassisen hautakappelin. Sen oven yläpuolella on kivilaatassa teksti "Laxpojo Graf 1824" ja seinään on myöhemmin kiinnitetty kivitaulu, jossa on kappeliin haudattujen nimet.[21] Kirkon länsipuolella on Sedolan hautakappeli, jonka rakennutti 1825 Sedolan rusthollin omistaja Henrik Sederström. Kappelin päädyssä on kivitaulu "Sedola Graf Byggnad af H: S: 1825". Hautakappeliin on haudattu Sederström ja hänen vaimonsa Anna Kajsa Wessman. Kappeleissa on hautaholvit, jotka vuoden 1903 määräysten mukaan on täytetty hiekalla. Molemmat kappelit on maalattu ja kunnostettu 1980-luvulla. Kirkon itäpuolella on kumpareessa 1840 tiilestä muurattu Outamon ratsutilan hautakammio, jonka ovena on valurautakansi.[19]

Unohdettujen vainajien muistomerkki paljastettiin 1934 kirkon eteläseinustalla[19]. Hautausmaan pohjoispäässä on Ilmari Wirkkalan suunnittelema sankarihauta-alue.[24] Sen taustana on kotkakuvioinen metallirakennelma, jossa kiipeilee villiviini, ja keskellä on sankaripatsas. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki on kirkon pohjoisseinustalla.[25]

Hautausmaalle on haudattu muun muassa kirkon maalaukset entisöinyt Oskari Niemi[25]. Kellotapulin vieressä on Johannes ja Kyllikki Virolaisen hauta. Kirkosta itään on vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki. Hautausmaan koillislaidassa on arkkitehti Bey Hengin 1990 suunnittelema uurnalehto, ja uusi uurnahauta-alue on kirkon pohjoispuolella länsiaidan vieressä. Hautausmaan itäpuolen vuonna 1830 tehdyllä mäntykankaisella laajennusalueella on yhä jäljellä siellä silloin kasvaneita mäntyjä.[26]

• Luettelo Suomen keskiaikaisista kivikirkoista

• Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
• C. J. Gardberg: Kivestä ja puusta – Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja, Otava, 2002, ISBN 951-1-17423-1
• Lohjan kirkko: rakennushistoria, maalaukset ja sisustus. Sarja: Lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen, ISSN 0359-0127; 58 A. Lohja: Lohjan seurakunta; kustantaja: Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät, 1990. ISBN 951-9188-05-3.

• Nervander, Emil, Lohjan kirkko ja sen keskiaikaiset maalaukset. WSOY 1923.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lohjan Pyhän Laurin kirkko Wikimedia Commonsissa

• Lohjan Pyhän Laurin kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
• Lohjan Pyhän Laurin kirkko Lohjan seurakunnan sivustolla