Lohikäärmeen hetki

Lohikäärmeen hetken juoni muistuttaa pääpiirteiltään Howardin novellia ”Tulipunainen linnoitus”, joskin romaanin seikkailuosuus, josta suurin osa romaania koostuu, puuttuu täydellisesti ”Tulipunaisesta linnoituksesta”.

Kirjan alussa taikuri Orastes ja kolme aatelismiestä, Amalric, Tarascus ja Valerius, herättävät Ahrimanin sydän -nimisen jalokiven avulla eloon 3 000 vuotta sitten kuolleen pahan velhon, Xaltotunin. Xaltotunin loitsujen avulla he tappavat Nemedian kuninkaan ja Tarascus nousee Nemedian valtaistuimelle. Satumaisen rikkaan Amalricin rahoittamana Tarascus rakentaa valtavan armeijan ja aloittaa sodan Conanin hallitsemaa Aquiloniaa vastaan. Suuressa taistelussa Aquilonian armeijan pääjoukko tuhotaan, pääosin Xaltotunin taikojen avulla, ja Conan vangitaan. Leviää huhu että Conan olisi kuollut ja Valerius asetetaan Aquilonian nukkehallitsijaksi – todellista valtaa pitelevät Amalric ja Xaltotun. Conan itse heitetään synkkään tyrmään, josta hänet auttaa pakoon Zenobia-niminen orjatar.

Asuran palvojat, jotka ovat Hyboriassa vainottuja, muistavat Conanin suojelleen kuninkuusaikoinaan heitä ja auttavat Conania. Asuran ylipappi Hadrathus kertoo että Conan voi tappaa Xaltotunin ja ottaa valtaistuimensa takaisin vain jos hankkii Ahrimanin sydämen itselleen. Hadrathus kertoo myös että Xaltotunin mahtia säikähtäneet Tarascus ja Valerius ovat varastaneet Ahrimanin sydämen ja käskeneet palvelijansa nousta Argoksessa laivaan ja heittää sydän mereen. Conan lähtee seuraamaan palvelijaa. Matkan varrella sydän kuitenkin päätyy eräälle kauppiaalle, joka taas jää Zingarassa asuvien rosvojen vangiksi. Conan saapuu paikalle parahiksi huomatakseen kuinka yksi rosvoista surmaa rosvojen päällikön ja lähtee Ahrimanin sydän mukanaan kohti Argosta.

Argoksessa styygialaiset Setin palvojat tappavat rosvon ja Setin pappi Thutothmes ottaa sydämen itselleen. Conan itse törmää myös neljän khitailaiseen velhoon, jotka hekin ovat Ahrimanin sydämen perässä. Conanin yhden vihamiehen palkkaamat palkkatappajat kuitenkin hakkaavat Conanin, luullen tappaneensa tämän. Kun Conan lopulta palaa tajuihinsa, Thutothmese on jo lähtenyt kohti Styygiaa ja Conan itse on otettu Seikkailija-nimiseen laivaan orjaksi. Conan kuitenkin nostattaa laivan mustat orjat kapinaan. Verilöylyssä laivan isännät kuolevat ja Conan lähtee uuden miehistönsä kanssa ajamaan Thutothmesta takaa. Styygiassa Conan päätyy lopulta maanalaisen pyramidin alle, jossa selviää että Thutothmes hautoo omassa maassaan vallankaappausta Ahrimanin sydämen voiman avulla. Kesken Thutothmesin taikojen khitailaiset velhot kuitenkin törmäävät sisään ja kun taikureiden taistellessa Conan nappaa sydämen ja häipyy.

Nyt Conan lähtee takaisin Aquiloniaan. Siellä selviää että Valeriuksen vallan alla maa on köyhtynyt valtavasti ja summittaiset teloituksen ovat arkipäivää. Maa on kaaoksessa ja Conanin on helppo koota itselleen kapinallisarmeija. Valtavassa taistelussa Conan lyö Nemedian armeijan, osittain asuralaisten taikojen avulla ja Hadrathus tappaa Xaltotunin Ahrimanin sydämen avulla. Lopussa Conan vaatii vangitsemaansa Tarascusta vetäytymään Aqioloniasta ja lupaa päästää Tarascuksen itsensä pakoon, mikäli saa lunnaiksi Zenobian.

Lohikäärmeen hetki on ainoa Howardin kirjoittama täyspitkä Conan-romaani. Alkujaan Lohikäärmeen hetki syntyi, kun Howard tarjosi englantilaiselle kustantajalle Dennis Archerille novellikokoelmaa. Archer kuitenkin valitteli novellikokoelmien heikkoa menekkia ja pyysi Howardia mieluummin kirjoittamaan 70 000 – 75 000 sanaa pitkän romaanin. Howard tarttui työhön ja lähetti romaanin Archerille 22. toukokuuta 1934. Kustantamo kuitenkin teki konkurssin ennen kuin kirja ehdittiin julkaista. Myöhemmin Howard lähetti Lohikäärmeen hetken Weird Talesiin, jossa se julkaistiin viisiosaisena jatkosarjana 1935–1936.

Weird Talesissa julkaistussa versiossa oli luvut 1–23, mutta ei lukua 20. Englanninkielisissä laitoksissa lukujen numerointivirhe on yleensä korjattu, Conan voittajan suomenkielisessä laitoksessa taas noudatetaan alkuperäistä numerointia. Lukujen 19 ja 21 (eli 20) välillä on romaanin sisällä merkittävin harppaus juonessa, mutta juoni ei kuitenkaan katkea. Ei siis ole tiedossa, katosiko luku 20 Weird Talesin toimituksessa, vai onko kyseessä Howardin virhe. Joka tapauksessa Howard mainitsi saatekirjeessään että romaanissa on 75 000 sanaa, Weird Talesissa julkaistussa versiossa taas on 71 000 sanaa.[2]

Ensimmäisen kerran Lohikäärmeen hetki julkaistiin yhtenäisenä laitoksena Gnome Pressin kustantamana 1950 nimellä Conan the Conqueror (Conan valloittaja). Vanha nimi otettiin uusintapainokseen vuonna 1977. Suomen lisäksi romaani on käännetty ainakin japaniksi, italiaksi, ranskaksi, saksaksi ja espanjaksi.

• Romaanin alkuperäinen versio. (englanniksi)