Lohi

Lohi (Salmo salar) on lohikalojen heimoon kuuluva kala, jonka alkuperäinen levinneisyysalue on viileissä Pohjois-Atlantin vesissä ja niihin virtaavissa joissa. Se on anadrominen vaelluskala, joka viettää pääosan elämästään merissä, mutta vaeltaa jokiin kutemaan. Lohi on tärkeä ruokakala, ja maailmanlaajuisesti yksi kalanviljelyssä eniten tuotettuja kalalajeja. Se on lisäksi tavoiteltu saaliskala. Lohesta tunnetaan kaksi ekologista muotoa. Meriin vaeltavista lohikannoista käytetään nimitystä merilohi erotukseksi järvilohesta, jolla viitataan koko elämänsä sisävesissä viettäviin lohikantoihin[3].

Lohi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Lohikalat Salmoniformes
Heimo: Lohet Salmonidae
Suku: Salmo
Laji: salar
Kaksiosainen nimi

Salmo salar
Linnaeus, 1758
Lohen levinneisyys
Lohen levinneisyys
Muodot
Katso myös

  Lohi Wikispeciesissä
  Lohi Commonsissa

Tuntomerkit

Lohi muistuttaa paljon taimenta. Helpoimmat erottavat tuntomerkit ovat pyrstössä ja täplissä. Lohella täpläkuvio ulottuu yläruumiissa kylkiviivaan asti, mutta taimenella täplitystä on koko kyljellä. Lohen pyrstössä on lovi, kun taas taimenella pyrstö on tasapäinen. Lohen kyljet ovat hopeanhohtoiset, selkä tummanharmaa ja vatsa vaalea. Koiraslohille eli kojamoille[4] kasvaa kudun aikana alaleukaan koukku. Pyydetty lohi on tavallisesti 70–110 cm pitkä ja painaa 3–27 kg.

Levinneisyys

Euroopassa lohen luontainen levinneisyys kattaa Itämereen, Barentsinmereen, Norjanmereen, Pohjanmereen sekä Euroopan Atlantin rannikolle laskevat joet ja merialueet Espanjaan ja Portugalin pohjoisosassa olevaan Minojokeen asti. Myös Britteinsaarilla ja Islannin joissa elää lohikantoja. Järvilohikantoja esiintyy joissakin Norjan, Ruotsin ja Venäjän sisävesissä ja Suomessa Vuoksen vesistössä sekä Inarijärvessä.

Pohjois-Amerikan puolella lohta tavataan Grönlannin ja Yhdysvaltain pohjoisosien välisellä merialueella. Eteläisin lohien kutujoki Amerikassa on Connecticut-joki.

Jokien valjastaminen vesivoiman käyttöön on tuhonnut lohen lisääntymismahdollisuuksia, ja lohikantoja ylläpidetään monin paikoin poikaskasvatuksen ja -istutusten avulla.

Suomessa lohi on alun perin lisääntynyt yli 20:ssä Itämereen laskevassa joessa.

Nykyään Itämeren lohi lisääntyy Suomessa luonnollisesti enää Tornionjoessa ja Simojoessa [3] ja Ruotsissa Kalixjoessa, Rånejoessa, Pitimenjoessa, Åbyjoessa, Byskejoessa, Rickeån joessa, Sävarån joessa, Vindeljoessa, Örejoessa, Lögdejoessa, Ljunganin joessa, Emåssa ja Mörrumjoessa [5]. Näiden lisäksi Iijoen lohi on tallessa kalanviljelylaitoksissa, mutta ilman kalateitä rakennetut alajuoksun voimalaitokset estävät Iijoen lohen kutuvaelluksen. Joihinkin jokiin, muun muassa Kymijokeen, on luonnonvaraista elinkiertoa pyritty palauttamaan.[6] Myös Saimaan järvilohen luonnonvarainen lisääntyminen on katkennut ja on poikasistutusten varassa. [3]

Rautjärvellä Venäjälle laskevaan Hiitolanjokeen nousee nykyisin jonkin verran Laatokan järvilohia, mutta kilometrin verran rajalta oleva Kangaskosken voimalaitos estää toistaiseksi nousun ylemmäs Suomen puolelle. Kaikki joen kolme voimalaitosta on kuitenkin tarkoitus purkaa ja kosket kunnostaa mahdollisimman luonnontilaisiksi.[7]

Itämeren lisäksi luonnonvaraista lohta on Suomessa Barentsinmereen laskevissa Tenojoessa ja Näätämöjoessa.[3] Venäjällä on ollut suunnitelmia saada Ylä-Tuuloman voimalaitokseen toimiva kalatie suomalaisten 1960-luvulla rakentaman tilalle. Silloin voimalaitoksen alle yhä nousevia lohia pääsisi aina Suomen puolelle mm. Luttoon ja Nuorttiin.

Ravinto ja elintavat

Poikasten ruokavalio koostuu pääasiassa erilaisista selkärangattomista. Tähän ravintoon lisänä 1–2 vuoden jälkeen tulevat mäti ja kalanpoikaset. Mereen saavuttuaan nuori lohi täyttää itseään aluksi pikkukaloilla ja äyriäisillä, mutta pian kalat täyttävät koko ruokavalion. Itämeressä lohen pääasiallista saalista ovat kilohaili ja silakka. Silakan osuus ravinnossa kasvaa pohjoiseen päin mentäessä ja vaihtuu pääasialliseksi ravintokohteeksi Selkämeren korkeudella[8].

Lohi on todellinen vaelluskala. Perämeren joista kotoisin olevat lohet lähtevät kohti merta, jonne ne saapuvat kesäkuussa ja Itämeren pääaltaan ne saavuttavat jo syyskuussa. Itämerestä Pohjanmereen tapahtuva vaellus on hyvin harvinaista, mutta sitäkin tapahtuu. Pisin tunnettu vaellusmatka oli Perämerestä Grönlannin länsirannikolle, jolloin matkaa kertyi yli 5 000 km.

Lisääntyminen ja elinikä
Kutulohi
Lohenpoikasia viljelylaitoksessa

Lohi kutee joissa syksyllä, vietettyään 1–4 vuotta meressä tai järvessä. Kutu tapahtuu yleisesti koskialueilla, sorapohjalla. Naaras etsii sopivan kutupaikan, johon se kaivaa pyrstöllään kuopan. Kun kuoppa on valmis, naaras ilmoittaa olevansa kutuvalmis painamalla peräosansa kuopan pohjalle ja ponkaisemalla sitten äkisti ylös. Koiras ui suu auki ja kutukiihkosta väristen naaraan vierelle ja lohipari laskee sukutuotteensa kuoppaan. Kuteva lohipari kutee aina useisiin kuoppiin. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikoihin.

Monet lohet kuolevat pian kudun jälkeen, mutta jotkin yksilöt saattavat kutea kaksi–kolme kertaa. Vanhimmat tutkitut lohet ovat olleet 13-vuotiaita. Lohet voivat elää joskus parvissa, mutta yleensä ne elävät yksin.

Lohelta on löytynyt yksittäinen geeni joka säätelee sen sukukypsyyttä ja vaellusta. Sama geeni säätelee ihmisen murrosikää.[9]

Ravintona

Lohi tunnetaan arvokkaana ja maukkaana ruokakalana. Lohen punertavan lihan rasvapitoisuus on korkea (10–18 %), minkä ansiosta lohen liha soveltuu hyvin vaikka suolattavaksi, savustettavaksi, keitettäväksi tai paistettavaksi. Lohenkalastus on ollut kenties ensimmäinen virkistyskalastuksen kohde.

Itämeressä vapaana kasvaneen lohen erottaa norjalaisesta kasvatusaltaissa tuotetusta lohesta ja kotimaisesta vastaavasti kasvatetusta kirjolohesta sen lihan vähemmän punaisesta väristä.[10]

Lohen rasva sisältää oleiinihappoa (C18:1 n-9), palmitiinihappoa (C16:0), linolihappoa (C18:2 n-6), DHA:ta (C22:6 n-3), EPA:a (C20:5 n-3), palmitoleiinihappoa (C16:1 n-7), steariinihappoa (C18:0) ja myristiinihappoa (C14:0)[11].

Terveyshyödyt ja -haitat

Ruotsin elintarvikevirasto suosittelee, että lapset ja nuoret naiset söisivät Itämeren lohta, taimenta tai silakkaa enintään 2-3 kertaa vuodessa. Evira sallii 1-2 kertaa kuussa, jos kerta-annos on 100 grammaa. EU on kieltänyt näiden kalojen myynnin korkean dioksiinipitoisuuden vuoksi, mutta Suomella, Ruotsilla ja Liettualla on poikkeuslupa.[12] Poistamalla nahan saa pois kolmanneksen kalan dioksiineista ja PCB:stä. Kasvatetussa kalassa niitä on vain vähän, koska kasvatusrehua valvotaan.[13]

Evira silti suosittelee kalan syömistä suositusten rajoissa, koska kalassa on hyviä rasvahappoja, etenkin omega-3-, sekä D- ja muita vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiinia. Kalan rasvahapot vähentävät sydän- ja verisuonitautiriskiä.[13]

Biologi Sesse Koiviston mukaan norjalainen "merilohi" on vuonoissa kasvatettua "kassilohta". Siihen kertyy ympäristömyrkkyjä, PCB:tä ja dioksiinia. Siksi Norja suosittelee, että raskaana olevat naiset välttäisivät syömästä kassilohta ja Koivisto suosittelee muillekin sen sijaan suomalaista kirjolohta, koska se kasvatetaan maa-altaissa, jolloin vältetään rehevöityminen ja loisten leviäminen villikaloihin eikä tarvita hormoneja tai lääkintää.[14] Kuluttaja-lehden mukaan Itämeren lohessa on kymmenkertainen määrä ympäristömyrkkyjä kasvatettuun loheen verrattuna.[15]

Kasvatetun lohen omega 3 -rasvahappopitoisuus (EPA- ja DHA) on vähentynyt puoleen vuoden 2006 jälkeen. Tämä johtuu siitä, että niiden rehussa on siirrytty kasviperäisiin raaka-aineisiin, jonka rasvahapot tulevat rypsiöljystä ja soijasta. Aiemmin lohia ruokittiin kalajauholla ja -öljyllä.[16]. Muutos rehun koostumuksessa on kuitenkin vähentänyt kasvatetun lohen haitallisia dioksiini- ja PCB-pitoisuuksia. Tuntemattomasta syystä ihminen ei saa kalaöljykapseleista samaa terveyshyötyä kuin kaloista.[15]

Kalakannan hoito

Monia lohikalakantoja rajoittavat esimerkiksi liikakalastus, heikko vedenlaatu, valuma-alueiden hydrologiset muutokset tai sopivien elinalueiden puuttuminen. Itämereen ja Jäämereen laskevien jokien lohikannat luokiteltiin Suomen vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneiksi.[17]

Itämeressä lohen luontainen lisääntyminen on vähentynyt murto-osaan viime vuosista,lähde? joten istutuksilla on keskeinen merkitys yhdessä vaellusesteiden purkamisen ja elinympäristöjen kunnostusten kanssa. Kalastuksen rajua säätelyäkään ei sovi unohtaa. Lohikantojen lisääntymismahdollisuuksia kohennetaan kunnostamalla vesistöjä, joissa lohi elää.

Suomessa on käynnissä lukuisia lohen palauttamiseen liittyviä hankkeita. Hankkeita rahoittavat mm. Ely-keskukset sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkki.

Lohenviljely
Lohenviljelyn verkkoaltaita Färsaarilla.

Lohi on maailmanlaajuisesti kalanviljelyssä eniten tuotettuja kalalajeja, useiden karpin sukuisten makean veden kalalajien ja niilintilapian jälkeen. Vuonna 2012 lohenviljelyn vuosituotanto oli jo 2,1 miljoonan tonnin luokkaa, kun luonnosta pyydetyn lohen saalis on tästä vain noin 0,15 %, 3 000 tonnia.[18] Lohen verkkoallaskasvatus merivesissä alkoi Norjassa 1960-luvulla, ja tuotanto levisi ja lähti jyrkkään lineaariseen kasvuun 1980-luvulla. Kasvu on jatkunut tähän päivään. Noin kolmannes viljellystä lohesta tulee yhä Norjasta, muita tuotantoalueita ovat Chile, Skotlanti, Irlanti, Färsaaret, Pohjois-Amerikan itä- ja länsirannikko ja Tasmania (Australia). Vähäisempiä tuottajia ovat Uusi-Seelanti, Espanja ja Ranska.[19]

Suurimmat viljellyn lohen markkina-alueet ovat Japani, EU ja Yhdysvallat. Kala myydään enimmäkseen tuoreena tai pakastettuna, Euroopassa myös savustettuna. Tuotannon nopean kasvun takia tuottajahintataso on laskenut jyrkästi, mikä on puolestaan hillinnyt tuotannon kasvua lohen alkuperäisillä pohjoisilla esiintymisalueilla. Tuotanto kasvaa nyt nopeimmin halpojen kustannusten Chilessä, joka vastaa jo lähes kolmanneksesta kokonaiskasvatuksesta.[19]

Suomessa lohta ei viljellä verkkoaltaissa. Lohenpoikasia tuotetaan makeassa vedessä kalankasvatuslaitoksissa istutettavaksi Itämereen.

Maailman ensimmäinen elintarvikkeeksi hyväksytty geenimuunneltu eläin oli AquaBounty Technologiesin vuonna 2015 kehittämä AquAdvantage-lohi.[20][21]

Ympäristövaikutukset

Lohenviljely on kauan ollut kiistanalaista ympäristövaikutustensa takia. Vesiin joutuvasta rehusta ja kalan ulosteista tulevat typpi- ja fosforipäästöt aiheuttavat paikallista rehevöitymistä. Lohenviljelyssä käytetään myös vaarallisia kemikaaleja. Lohenkasvattamoilta karkaavat lohet levittävät tauteja luonnonkalojen keskuuteen.[19] Karanneen "kesytetyn" lohen risteytyminen jokivesissä alkuperäisen lohen kanssa nähdään myös uhkana lohikantojen perimälle. Muun muassa Tenojoessa esiintyy viljelystä karannutta lohta, ja risteymiä on todettu. Norjan parlamentti onkin kieltänyt kalankasvatuksen Tenovuonossa.[22] Kalanviljelyä kritisoidaan myös luonnonvarojen kestävän käytön näkökulmasta. Lohenviljely perustuu pelagisten rehukalojen massiiviseen pyyntiin, jolla on maailmanlaajuiset vaikutukset.[19]

Lähteet
  • Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 69–75. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4.
  • Ulla Kokko: Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas, s. 98-99. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27406-2.

Viitteet
  1. World Conservation Monitoring Centre: Salmo salar IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.08.2013. (englanniksi)
  2. Risto Väinölä: Lohi – Salmo salar Suomen Lajitietokeskus. 2000. Viitattu 23.3.2022.
  3. Lohi (Salmo salar), järvilohi (Salmo salar m. sebago). (Arkistoitu – Internet Archive) RKTL Kala-atlas.
  4. Matti Sadeniemi ja toimituskunta: Nykysuomen sanakirja J–K, 14. painos, s. 442. Helsinki: WSOY/SKS, 1996. ISBN 951-0-18261-3.
  5. Puro-Tahvanainen, Annukka & Viitala, Liisa & Lundvall, David & Brännström, Gunnar & Lundstedt, Lisa: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus (Docplayer), Alueelliset ympäristöjulkaisut-95, Lapin ympäristökeskus & Länsstyrelsen i Norrbottens län, ISBN 952-11-0377-9, Rovaniemi, 2001, s. 23–42
  6. Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet
  7. WWF Suomi: Merkittävä suojeluvoitto: Hiitolanjoki vapautuu vaellusesteistä wwf.fi. 23.7.2019. Viitattu 24.7.2021.
  8. Pekka J. Vuorinen, Hannu Kiviranta, Jaana Koistinen, Outi Pöyhönen, Erkki Ikonen, Marja Keinänen: Organohalogen concentrations and feeding status in Atlantic salmon (Salmo salar L.) of the Baltic Sea during the spawning run. Science of The Total Environment, 2014-01, nro 468-469, s. 449–456. doi:10.1016/j.scitotenv.2013.08.075. ISSN 0048-9697. Artikkelin verkkoversio.
  9. Laitinen, Jarkko S.: Tutkijat löysivät lohen kokoa määräävän geenin – se säätelee myös ihmisen murrosikää 5.11.2015. Yle. Viitattu 7.11.2015.
  10. Tietoa kalasta: Lohi. (Arkistoitu – Internet Archive) Pro Kala ry.
  11. José M. Bastías, Pamela Balladares, Sergio Acuña, Roberto Quevedo, Ociel Muñoz: Determining the effect of different cooking methods on the nutritional composition of salmon (Salmo salar) and chilean jack mackerel (Trachurus murphyi) fillets. PLoS ONE, 2017, nro 12. PubMed:28686742. doi:10.1371/journal.pone.0180993. Artikkelin verkkoversio. en
  12. Ruotsi varoittaa lohen, taimenen ja silakan syönnistä Yle Uutiset. 12.6.2013.
  13. KALAN SYÖNTISUOSITUKSET 27.9.2017. Evira.fi.
  14. Norjalaisiin kassilohiin kertyy ympäristömyrkkyjä Helsingin Sanomat. 7.2.2018.
  15. Lohen terveellisyys romahti – Kuluttaja: Hyviä rasvahappoja enää puolet entisestä Iltasanomat. 7.12.2016.
  16. Lohen terveellisyys romahti – Kuluttaja: Hyviä rasvahappoja enää puolet entisestä Ilta-Sanomat. 7.12.2016. Viitattu 10.11.2020.
  17. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 (s. 338) 1.12.2010. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 17.10.2016. Viitattu 6.6.2014.
  18. Salmo salar (Linnaeus, 1758) FAO Fisheries and Aquaqulture Department. Species Fact Sheets. (luettu 7/2014)
  19. Salmo salar (Linnaeus, 1758) FAO Cultured Aquatic Species Information Programme.
  20. FDA Has Determined That the AquAdvantage Salmon is as Safe to Eat as Non-GE Salmon FDA Consumer Updates. 19.11.2015. U.S. Food and Drug Administration. Viitattu 23.11.2015. (englanniksi)
  21. Sampo Kyyrö: GMO-eläintä saa nyt kasvattaa elintarvikkeeksi – Munat pidettävä tarkasti suojassa Tekniikka & Talous. 20.11.2015. Viitattu 23.11.2015.
  22. Väitös: Kassilohi jo juurtunut Tenojokeen. (Arkistoitu – Internet Archive) YLE Uutiset. 24.11.2007.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.