Load

Vuoden 1994 kesän Metallica vietti Yhdysvaltain-kiertueella Live Shit: Binge & Purge -livealbuminsa tukemiseksi.[7] Lokakuussa yhtye aloitti uuden kappalemateriaalin työstämisen.[7] Uuden albumin varsinainen äänittäminen käynnistyi vuoden 1995 toukokuussa tuottaja Bob Rockin ja äänittäjä Randy Staubin kanssa Kalifornian Sausalitossa Record Plant -studiossa.[8] Record Plant sijaitsi lähellä yhtyeen jäsenten koteja, millä on sanottu olleen positiivinen vaikutus äänittämisen aikana vallinneeseen rennompaan ilmapiiriin.[8] Yhtye oli myös innostunut albumin tekemisestä, koska monia uusia kappaleita oli kirjoitettu valmiiksi jo ennen studioon siirtymistä.[8] Runsas uuden materiaalin määrä kuitenkin nosti esiin kysymyksen siitä, mitä kaikkien uusien kappaleiden kanssa pitäisi tehdä.[8]

Metallica pysytteli vuoden 1995 enimmäkseen poissa julkisuudesta lukuun ottamatta muutamia konsertteja. Elokuussa yhtye aloitti lyhyen Escape from the Studio -kiertueen Lontoon Astoria-klubilta, jossa paikalla ollut yleisö koostui yhtyeen faniklubin jäsenistä. Yhtye soitti tuona iltana ensimmäisen kerran uudet kappaleensa ”2 X 4” ja ”Devil’s Dance” antaakseen esimakua tulevasta albumistaan.[8] Kiertueen jälkeen jatkunut hiljaiselo vallitsi yhtyeen ympärillä vielä kesään 1996. Rumpali Lars Ulrich paljasti faneille muutamia yksityiskohtia tulevasta albumista huhtikuussa;[4] eräs Ulrichin julki tuomista asioista liittyi muun muassa albumin kappaleiden sanoituksiin, joiden hän kertoi olevan aiempaa syvällisempää itsetutkiskelua.[4] Keskeinen tekijä kappaleiden sanoitusten taustalla oli ollut esimerkiksi laulaja-kitaristi James Hetfieldin isä Virgil Hetfieldin kuolema syöpään aiemmin samana vuonna.[4] Isän sairaus oli pakottanut Hetfieldin miettimään lapsuuttaan perinpohjaisesti ja nostanut esiin vanhoja ristiriitoja ja tuntemuksia.[9] Hetfield paljasti kirjoittaneensa kaksi uuden albumin kappaletta, ”Bleeding Me” ja ”Until It Sleeps” isänsä sairaudesta.[9]

Toukokuussa 1996 Metallica paljasti uuden albumin olevan nimeltään Load.[9] Albumin ilmoitettiin ilmestyvän jo kesäkuussa. Uutinen herätti lehdistön ja yhtyeen fanien keskuudessa paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan. Esiin nousi myös ilmeinen kysymys siitä, myisikö Load enemmän kuin edeltäjänsä, vuoden 1991 menestysalbumi Metallica.[9] Lisäksi arvuuteltiin, sisältäisikö albumi ”Nothing Else Mattersin” kaltaista balladia, olisiko se tyyliltään raskaampi kuin Metallica, ja lähtisikö yhtye albumin myötä jälleen kolmen vuoden massiiviselle kiertueelle.[9] Thrash metalin aikakauden sanottiin tuolloin olevan jo ohitse, joten myös Metallican ajankohtaisuus yhtyeenä kyseenalaistettiin.[9]

Loadia on pidetty laulaja-kitaristi James Hetfieldille merkittävänä albumina. Hetfield kirjoitti albumille aiempaa henkilökohtaisempia sanoituksia, joissa hän käsitteli muun muassa vanhempiensa kuolemaa.[4]

Spekulaatioista välittämättä Metallica aloitti Loadin markkinoimisen toukokuun puolivälissä lehdistökiertueella.[10] Ensimmäinen yleisön ja lehdistön kokema, järkyttäväksikin koettu uudistus liittyi yhtyeen ulkonäköön: kaikki yhtyeen neljä jäsentä olivat leikanneet hiuksensa lyhyeksi.[10] Metallica sai vastata kysymyksiin hiustensa pituudesta käytännössä jokaisessa antamassaan haastattelussa, mikä kävi yhtyeelle pitkästyttäväksi.[10] Eräässä haastattelutilaisuudessa James Hetfield tiettävästi ohitti jokaisen kysymyksen, joka koski yhtyeen ulkonäössä tapahtuneita muutoksia.[10] Keskustelu asian tiimoilta kiihtyi entisestään uusien, muotikuvaaja Anton Corbijnin yhtyeestä ikuistamien promokuvien tullessa julki.[10] Kuvissa alahuulilävistyksen hankkinut kitaristi Kirk Hammett esiintyi 1930-luvun sutenöörin puvussa ja huopahatussa, James Hetfield oli pukeutunut liituraitapuvun housuihin ja henkseleihin ja basisti Jason Newsted lyhyine kiharahiuksineen poseerasi puolestaan lenkkareissa ja silmälaseissa, kun taas Lars Ulrich oli värjännyt silmänalusensa tummiksi.[10]

»Tajusin vasta äskettäin, miten kova bändi The Who on, ja diggailen niitä tosi paljon, kuten myös kantria. Lisäksi olen kuunnellut näitä runoilijajätkiä, Tom Waitsia, Leonard Cohenia ja jopa Nick Cavea, ja tuollainen synkempi, vähän sairas matsku on oikeastaan aika siistiä. Toivon tosi paljon, että fanit pysyvät kärryillä ja ymmärtävät, mitä levyllä on haettu. Toivon mukaan fanit sanovat rehellisesti, mitä mieltä he ovat levystä, aivan niin kuin mekin ollaan rehellisiä musiikkimme kanssa. On ihan selvää, että Metallica on monille tosi henkilökohtainen juttu. Ihmiset pitävät Metallican musiikista hyvin erilaisista syistä. Jotkut diggaavat nopeita biisejä, toiset syvällisempiä ja melodisempia juttuja. Ja sitten löytyy myös niitä, joiden mielestä pääasia on pitkä letti.»
(James Hetfield albumiin vaikuttaneista tekijöistä ja yhtyeen uudesta imagosta vuonna 1996.)

Musiikillinen ensikosketus uuteen Metallicaan välittyi maailmalle 20. toukokuuta julkaistulla ”Until It Sleeps” -singlellä, joka teki selväksi, että muutoksia oli tapahtunut myös musiikissa.[10] Hard rock -tyylinen ”Until It Sleeps” oli melodisen kertosäkeensä ja Kirk Hammettin soittaman pedal steel -kitaran johdolla uudenlainen poikkeama yhtyeen tuotannossa.[10] Itse kappaletta oudommaksi koettiin kuitenkin se, että EDM-artisti Mobya oli pyydetty tekemään kappaleesta klubeille sopiva versio.[10]

Load sai ensisoittonsa Hollannin Eindhovenissa järjestetyn Dynamo-festivaalin toisena päivänä, jolloin albumia soitettiin PA-laitteista 60 000 hengen yleisölle.[11] Albumi julkaistiin maailmanlaajuisesti viikkoa myöhemmin.[11] Albumi sisälsi neljätoista kappaletta ja oli lähes 79 minuuttia pitkä, mikä teki siitä historian toistaiseksi pisimmän CD-julkaisun.[11] Syyskuussa Euroopasta käynnistyneen Poor Touring Me -kiertueen tarkoitus oli esitellä Load yleisöille mahdollisimman tehokkaasti, ja marraskuun 27. päivään mennessä yhtye oli soittanut Euroopassa jo 50 konserttia.[12] Poor Touring Me -kiertue päättyi vuoden 1997 toukokuussa.[13] Kiertueen kaksi Texasin Fort Worthissa soitettua konserttia taltioitiin konserttivideoksi Cunning Stunts, joka julkaistiin vuonna 1998.

Loadin kansikuvan on luonut kiistelty ja ristiriitaisia tunteita töillään herättänyt taiteilija Andres Serrano. Kansikuvana esiintyvä taideteos on nimeltään ”Blood And Semen III”.[11] Serrano käytti sen luomiseen naudan verta ja omaa siemennestettään,[11] jotka hän puristi kahden pleksilasin väliin.[5] James Hetfield on jälkikäteen ilmaissut tyytymättömyytensä kansikuvaan, ja sanonut myös pitävänsä kantta ”taidehomoiluna”:[5][14]

»Kansikuvajuttu meni myös vastoin minun toiveitani. Kirk [Hammett] ja Lars [Ulrich] olivat tuolloin todella ”kiinni toisissaan”, varsinkin huumeiden johdosta. Meikäläinen jäi syrjään. Lars ja Kirk olivat todella kiinnostuneita taiteesta, erityisesti abstraktista taiteesta. Jannut esittivät niin homoa ja he tiesivät meikäläisellä olevan kestämistä. Niinpä albumin kansikuva ilmentää hyvin tuota kaikkea. Rakastan taidetta mutta sillä ei tarvitse järkyttää. Menin mukaan heidän naamioleikkeihinsä, kaikkeen typerään mikä heidän piti saada tehtyä.»

Kirk Hammett hankki alkuperäisen kansitaideteoksen sittemmin omaan taidekokoelmaansa.[5]