Livius Andronicus

Lucius Livius Andronicus (m.kreik. Λούκιος Λίβιος Ανδρόνικος, Lūkios Livios Andronikos; n. 284–204 eaa.) oli kreikkalais-roomalainen runoilija. Hän syntyi todennäköisesti Taraksen eli latinalaisittain Tarentumin kreikkalaissiirtokunnassa. Hän tuli Roomaan sotavankina tai hänet myytiin orjaksi sen jälkeen, kun Rooma 272 eaa. valloitti Taraksen.[1]

Andronicuksen isäntä vapautti hänet pian, ja hän ryhtyi työskentelemään koulumestarina ja omaksui roomalaisen nimen. Hänen onnistui levittää hellenismiä Rooman varakkaan nuorison keskuuteen. Samalla hän ryhtyi uraauurtavaan työhön roomalaisen runouden perustajana. Caton mukaan ”roomalaiset eivät tunteneet minkäänlaista kunnioitusta runoutta kohtaan”.[1]

Ennen Andronicusta roomalaisilla oli vain joitakin kansanomaisia loruja ja niitäkin melko vähän. Häntä voi pitää roomalaisen kirjallisuuden alkuunpanijana, sillä hän käänsi Odysseian latinaksi saturnista mittaa käyttäen sekä mukailemalla kreikkalaisia näytelmiä. Hänen teoksistaan on säilynyt ainoastaan fragmentteja.[2]

Antiikin aikana Andronicuksen teokset kuuluivat koululaisten pakolliseen lukemistoon. Hänen teoksiaan ei juuri myöhemmin arvostettu ja todettiin, että niitä ei kukaan lue kouluaikojensa jälkeen omasta halustaan.[2]