Lipara

Liparan kaupungin paikalla on ollut asutusta viimeistään neoliittisella kaudella.[2] Sekä Strabon että Plinius sanovat Liparan saaren alkuperäisen nimen olleen Meligunis (Μελιγουνίς), mikä oli todennäköisesti peräisin kreikkalaista siirtokuntaa edeltäneeltä ajalta. Kreikkalaisessa mytologiassa saari sai nimen Lipara Liparokselta, Ausonin pojalta, joka hallitsi ennen Aiolosta. Aioloksen nimi liittyy saariin hyvin kiinteästi. Tämän asuinpaikkana pidettiin varhaisimmissa myyttiperinteissä Liparan saarta itseään, mutta myöhemmin hänet yhdistettiin ennen kaikkea Strongyleen.[3][7] Antiikin aikana saaren alkuperäistä, kreikkalaisten siirtokuntalaisten tuloa edeltänyttä väestöä pidettiin Aioloksen jälkeläisinä.[1]

Liparan kaupunki perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana arkaaisella kaudella noin vuonna 580–577 eaa. Tämä ajoitus perustuu Diodoros Sisilialaiseen, joka sanoo sen tapahtuneen 50. olympiadin aikaan. Eusebios sijoittaa sen niinkin varhaiseksi kuin vuoteen 630/629 eaa., mutta arkeologia tukee paremmin Diodoroksen ajoitusta. Siirtokunnan perustivat Knidoksesta ja Rhodokselta tulleet doorilaiset. Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan knidoslainen Pentathlos, ja knidoslaiset vaikuttavat olleen asukkaissa enemmistönä, minkä vuoksi sitä pidettiin aina Knidoksen siirtokuntana. Joidenkin tietojen mukaan Pentathlos itse ei ehtinyt eläessään Liparalle, vaan kaatui sodassa Selinuksen puolella Segestaa vastaan, mutta siirtokunnan perustivat tämän pojat.[1][3][8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Liparaīos (Λιπαραῖος), myöhemmin latinaksi Liparensis.[3]

Pieni votiivipatsas Liparasta, 500-luku eaa.

Liparan historiasta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Kaupunki nousi kuitenkin vahvaksi ja vauraaksi, ja kamppaili Tyrrhenanmeren hallinnasta tyrrheenien eli etruskien kanssa. Tarve suojautua etruskimerirosvoilta sai kaupungin hankkimaan itselleen laivaston. Liparalaiset saivatkin etruskeista merivoittoja, ja antoivat kiitokseksi arvokkaita votiivilahjoja Delfoihin, mikä kertoo osaltaan kaupungin vauraudesta. Toisaalta liparalaiset itsekin vaikuttavat harjoittaneen merirosvoutta, ja kerrotaan, että kerran heidän kaapparilaivansa sieppasi roomalaisten Delfoihin lähettämän lahjan. Liparalaisten johtaja Timasitheos kuitenkin palautti lahjan ja antoi sen jatkaa määränpäähänsä.[1][2][3][9]

Lipara löi omaa pronssirahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1] Ateenan läntisille kreikkalaisalueille suuntautuneen, Lakheen johtaman sotaretken aikaan vuonna 427 eaa. Lipara oli liitossa Syrakusan kanssa todennäköisesti yhteisen doorilaistaustan vuoksi, ja torjui Ateenan ja Rhegionin hyökkäyksen. Vuosina 396–394 eaa. Lipara oli edelleen ystävällisissä väleissä Syrakusan ja sen tyrannin Dionysioksen kanssa. Tämän vuoksi karthagolaiset hyökkäsivät sinne Himilkonin johdolla ja saivat kaupungin hallintaansa joksikin aikaa. Sodan jälkeen se oli jälleen liitossa Syrakusan sekä Tyndariin kanssa.[2][3][10]

Agathokles sai kaupungin valtaansa petoksella vuonna 304 eaa. rauhansopimuksen voimassaollessa. Kaupunki ryöstettiin, mutta syrakusalaiset menettivät ryöstösaaliin myrskyssä, mitä pidettiin Aioloksen kostona.[2][3][11]

Ensimmäisessä puunilaissodassa 264–241 eaa. Liparasta tuli karthagolaisten tukikohta, koska siellä oli hyvä satama ja se mahdollisti sijaintinsa puolesta Sisilian pohjoisrannikon hallinnan. Konsuli Gnaeus Cornelius epäonnistui saaren valtaamisessa Roomalle vuonna 260 eaa., ja jäi vangiksi koko laivasto-osastonsa kanssa. Vuonna 257 eaa. Rooman ja Karthagon laivastot ottivat jälleen yhteen saaren lähistöllä. Roomalaiset valtasivat Liparan lopulta Gaius Aureliuksen johdolla vuonna 252/251 eaa.[3][12]

Toisen puunilaissodan 218–202 eaa. alussa Karthagon laivasto koki suuren haaksirikon Liparan ja Hieran rannoilla.[3][13] Myöhemmin saari oli jälleen merkittävänä tukikohtana Sextus Pompeiuksen sodassa vuonna 36 eaa. Siinä Sextus Pompeius linnoitti Liparan, mutta Octavianuksen laivastoa komentanut Agrippa sai vallattua sen. Tämän jälkeen hän uhkasi Hieran saarelta päin Pompeiuksen joukkoja Mylaissa ja Messenessä.[2][3][14]

Lipara kukoisti edelleen Rooman keisarikaudella. Diodoros sanoo kaupungin olleen merkittävä satamapaikka ja vaurastuneen alunan viennin ansiosta. Saari oli kuumien lähteidensä ansiosta kylpyläkaupunki, ja toisaalta myös karkotuspaikka poliittisille vastustajille.[2][3][15]

Liparan kaupunki sijaitsi täsmälleen samalla paikalla kuin nykyinen Liparin kaupunki, ja vaikuttaa myös olleen suurin piirtein saman kokoinen. Tämä on hankaloittanut kaupungin kaivauksia. Liparan ”akropoliina” eli eräänlaisena yläkaupunkina ja linnoituksena toimi sama rannikolla oleva noin 65 metriä korkea niemi tai kukkula, jossa sijaitsee myös Liparin kaupungin myöhempi linna, ja joka nykyisin tunnetaan nimillä Castello ja La Cittade. Sen paikalla arvioidaan olevan arkeologisia kerrostumia noin yhdeksän metrin paksuudelta neoliittiselta kaudelta nykyaikaan.[1][2] Akropoliilla on yksi laajempi arkeologinen alue heti nykyisen Chiesa dell'Addolorata -kirkon itäpuolella.

Alakaupunki levttäytyi akropoliin länsipuolelle. Sen alueella sijaitsee nykyisin nimellä Parco Archeologico di Diana tunnettu arkeologinen puisto. Liparan akropolis ja ainakin osa alakaupungista on ollut ympäröity muurein. Niistä on säilynyt osia, jotka on ajoitettu 300–200-luvuille eaa., mutta niiden koko reittiä ei tunneta. Kaupungilla oli kaksi satamaa, jotka sijaitsivat oletettavasti akropoliin niemen pohjois- ja eteläpuolilla.[1][2]

Kaupungin löytöihin lukeutuvat myös muun muassa prytaneion 300-luvulta eaa. sekä katuverkon osat. Kaupungin laidoilta on löydetty sen hautausmaita. Suurin on kaupungin pohjoispuolinen hautausmaa, josta on löydetty noin 2 000 hautaa. Varsinaisen kaupungin ulkopuolelta on löydetty myös oletettavasti Demeterille ja Persefonelle omistettu pyhäkkö, joka on ollut käytössä ainakin 300- ja 200-luvuilla eaa. Lisäksi kaupungissa vaikuttaisi olleen kultit ainakin Apollonille, Artemiille, Afroditelle, Aiolokselle ja Hefaistokselle.[1][2] Saarelta on löydetty myös kuumia lähteitä hyödyntäneiden kylpylärakennusten jäänteitä.[3]

Antiikin aikaisia löytöjä on tehty myös muilta Liparan kaupunkivaltion haltuun kuuluneilta saarilta. Salinan saarelta on löydetty roomalaisen ajan rakennusten jäänteitä sekä kreikan- ja latinankielisiä piirtokirjoituksia. Myös Basiluzzon saarelta on löydetty roomalaisaikaisia rakennuksia, joissa on ollut mosaiikkilattiat ja seinämaalauksia. Filicudin saarelta on löydetty kreikkalaisen ja roomalaisen kauden hautoja, ja Strombolin saarelta roomalaisen kauden hautoja.[2]

Liparisaarilta tehtyjä esinelöytöjä on Liparin arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale Eoliano), joka sijaitsee Castellossa, sekä muun muassa Palermon arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale Antonino Salinas) ja Syrakusan arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale Paolo Orsi).[2]