Lionel Richie

Richie aloitti uransa 1960-luvun lopussa The Commodores -yhtyeessä. 1970-luvun loppupuolella yhtye levytti monia listoilla menestyneitä kappaleita, joista useimmat, muun muassa ”Easy”, ”Three Times a Lady” ja ”Still”, olivat Richien kirjoittamia. Hän lähti soolouralle vuonna 1982.[1][3]

Vuonna 1981 Richien duetto Diana Rossin kanssa, ”Endless Love”, oli Billboard Hot 100 -listan kärjessä yhdeksän viikkoa. Franco Zeffirellin ohjaaman elokuvan Mieletön rakkaus (Endless Love) tunnuskappale oli Richien kirjoittama ja tuottama ja se oli vuonna 1982 ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi kategoriassa paras laulu (Best Original Song).[3][4]

Richie on julkaissut soolourallaan kymmenen studioalbumia, joista parhaiten ovat menestyneet kolme ensimmäistä, Lionel Richie, Can’t Slow Down ja Dancing on the Ceiling. Hänen myydyin albuminsa on vuonna 1983 ilmestynyt Can’t Slow Down, jota on myyty maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta. Albumi oli Billboardin albumilistalla yhteensä 160 viikkoa, joista kolme listan kärkisijalla, ja se palkittiin vuoden albumin Grammy-palkinnolla.[1][3] ”Endless Loven” jälkeen neljä Richien singleä on noussut Billboard Hot 100 -listan kärkeen, hänen debyyttialbumiltaan julkaistu ”Truly”, hänen toiselta albumiltaan julkaistut ”All Night Long (All Night)” ja ”Hello” sekä ”Say You, Say Me”, joka julkaistiin singlenä vuoden 1985 lopulla ja joka julkaistiin myöhemmin albumilla Dancing on the Ceiling.[5]

Vuonna 1984 Richie esitti Los Angelesin olympialaisten päättäjäisissä kappaleen ”All Night Long (All Night)” ja vuonna 1985 hän kirjoitti yhdessä Michael Jacksonin kanssa menestyksekkään hyväntekeväisyyskappaleen ”We Are the World”, jolla kerättiin varoja nälänhädästä kärsiville etiopialaisille. Kappaleella esiintyi useita maailmanluokan tähtiä, Jacksonin ja Richien lisäksi muun muassa Ray Charles, Bob Dylan, Bruce Springsteen ja Tina Turner.[1][3]

Kolmannen albuminsa julkaisun jälkeen Richie piti kymmenen vuoden tauon ennen neljättä studioalbumiaan, joka oli vuonna 1996 ilmestynyt Louder Than Words. Kolmannen ja neljännen studioalbumin julkaisujen välillä julkaistiin vuonna 1992 kokoelmalevy Back to Front, joka sisälsi kolme uutta kappaletta, kappaleet ”Do It to Me”, ”My Destiny” ja ”Love, Oh Love”.[1][6]

Richie konsertoi 14. lokakuuta 2012 Helsingin Hartwall Areenalla, mikä oli hänen ensimmäinen esiintymisensä Suomessa.[7]

Richie on saanut uransa aikana monia palkintoja. Vuonna 1983 hänet palkittiin Grammyllä kategoriassa paras mieslaulajan popesitys (Best Male Pop Vocal Performance) kappaleestaan ”Truly”.[8] Vuonna 1985 hänet palkittiin kahdella Grammyllä, vuoden tuottajana (Grammy Award for Producer of the Year, Non-Classical, jakoi palkinnon James Anthony Carmichaelin ja David Fosterin kanssa) ja vuoden albumista (Can't Slow Down).[9][10] Vuonna 1986 Richien ja Michael Jacksonin kirjoittama ”We Are the World” sai neljä Grammy-palkintoa, muun muassa kategorioissa vuoden äänite (Record of the Year), vuoden kappale (Song of the Year) ja paras popesitys duolta tai yhtyeeltä (Best Pop Performance by a Duo or Group With Vocal).[11]

Vuonna 1986 Richie palkittiin sekä Golden Globella että Oscarilla elokuvassa Taylor Hackfordin Valkeat yöt (White Nights) soineesta kappaleesta ”Say You, Say Me”. Hän on ollut ehdolla parhaan laulun Oscarin saajaksi myös kappaleilla ”Endless Love” (elokuvasta Mieletön rakkaus) ja ”Miss Celie’s Blue” (elokuvasta Häivähdys purppuraa).[12]

Vuonna 1994 Richie nimettiin Songwriters Hall of Fameen ja vuonna 2003 hän sai tähden Hollywood Walk of Famelle.[3][13]

• 1982 Lionel Richie
• 1983 Can’t Slow Down
• 1986 Dancing on the Ceiling
• 1996 Louder Than Words
• 1998 Time
• 2000 Renaissance
• 2004 Just For You
• 2006 Coming Home
• 2009 Just Go
• 2012 Tuskegee

• 1992 Back to Front
• 1997 Truly: The Love Songs
• 2002 Encore (live)
• 2003 The Definitive Collection
• 2007 Live In Paris (live)
• 2008 Symphonica in Rosso (live)