Hyperlinkki

Useat verkkosivut ovat hyperlinkeillä linkitettyinä toisiinsa.

Linkki on tekstissä (mediassa) etenemisen tai siihen pääsyn erityinen keino. Ennen kuin hypertekstin tietystä muodosta tuli World Wide Webin myötä laajasti tunnettu ja käytetty tekstin muoto, haluttiin toisinaan korostaa hyvinkin yksioikoisesti hyperlinkin eroa muihin tekstin rakenteisiin ja muotoihin. Esitettiin, että ”perinteinen” ilman linkkejä oleva teksti rajoittaisi etenemisen sivulta toiselle tapahtuvaksi eli lineaariseksi. [1] Kirjallisuustieteessä näitä ilmiöitä tarkastellaan laajemmin esimerkiksi osana intertekstuaalisuutta.

Linkki myös määriteltiin yhdessä solmun käsitteen kanssa siten, että hypertekstin kokonaisuus muodostuu lyhyiden tekstien tai muun median rakenteista eli solmuista, joita linkit yhdistävät.[1]

Hyperlinkkiä verrattiin teksteissä perinteisesti käytettyihin alaviitteisiin.[2] Näin verrattaessa määritellään yksinkertainen, yksisuuntaisesti viittaava linkki.[3] Linkin ajatusta voidaan kuitenkin muunnella ja ilmentää useilla eri tavoilla. Ne riippuvat hypertekstin toteutuksesta, hypertekstijärjestelmästä (engl. hypertext system).

Hyperlinkin idean keskeisenä historiallisena esittäjänä pidetään Vannevar Bushia, joka vuonna 1945 julkaistussa artikkelissa As We May Think kirjoitti mm. seuraavasti: ”[H]e finds another pertinent item, and ties the two together. Thus he goes, building a trail of many items. Occasionally he inserts a comment of his own, either linking it into the main trail or joining it by a side trail to a particular item.”[4] Lainauksessa kuvattu Bushin ideoiman, mutta toteuttamatta jääneen, analogisen Memex-laitteen käyttäjä siis etsii laitteen tallenteista kiinnostuksensa kohteisiin liittyviä aineistoja, kommentoi niitä ja linkittää niitä toisiinsa. Bushin käyttämä termi trail on eräänlainen useista linkeistä muodostuva polku.

Vuonna 1968 Douglas Engelbart esitteli hyperlinkkejä On-Line Systemillä monen muun asian kanssa.[5]

Erityisesti ennen World Wide Webin yleistymistä kehiteltiin erillisiä järjestelmiä ja demoja useista lähtökohdista 1960-luvun loppupuolelta lähtien. Niissä oli tarjolla viittaavan linkin ohella useita muita linkitysmalleja. Esimerkiksi yhdessä ensimmäisistä kaupallisista hypertekstin toteutuksista, 1987 esitellyssä Guidessa voitiin käyttää viittaavan linkin (jump) ohella erilliseen ikkunaan avautuvaa linkkiä (popup) sekä korvaavaa linkkiä (replacement link), joka aktivoituna korvasi linkin tekstin toisella, yleensä laajemmalla tekstillä aiheuttamatta hyppyä solmusta toiseen.[6]

Linkit voivat olla kaksisuuntaisia, jolloin hypertekstin kiinnityskohdat eli ankkurit kummassakin päässä linkkiä toimivat samalla tavalla. Tätä ominaisuutta korostettiin esimerkiksi Intermedia-järjestelmässä.[7]

Linkkien tulkinnat ja käyttötavat riippuvat myös siitä, miten hypertekstin solmut määritellään. Tarkastelussa voidaan käsitellä hienojakoisia rakenteita yhden ”tekstin” (”dokumentin” tai ”teoksen”) sisällä tai keskittyä isompien kokonaisuuksien välisiin linkkeihin. Jälkimmäisessä lähestytään linkkien määrittelyssä tiedonhaun ja sisällönkuvailun kysymyksiä.[8]

Linkit voidaan tyypitellä niiden merkityksen (semantiikan) eli käytännössä niiden yhdistämien solmujen tai tekstikohtien välisen suhteen mukaan.[9] Tällaisen tyypittelyn esitti esimerkiksi Randall H. Trigg kehittämäänsä, tieteellisen julkaisemisen rakenteisiin liittyvään Textnet-järjestelmään.[10] Eräissä hypertekstinäkemyksissä korostetaan käyttäjän linkeille antamia merkityksiä.

HTML-koodissa hyperlinkkejä merkitään a-elementillä. Esimerkiksi linkki Wikipediaan tehtäisiin koodilla: <a href="http://fi.wikipedia.org/">Wikipedia, vapaa tietosanakirja</a>.

HTML-kielessä hyperlinkki voi kätkeä alleen myös sähköpostiosoitteen, jolloin se avaa käyttäjän sähköpostiohjeman valmiiksi sekä tarjoaa sähköpostilomakkeen, jolloin käyttäjä voi vaivatta lähettää sähköpostia vastaanottajalle.

Webin kehittäjä Tim Berners-Lee pitää linkittämisen vapautta keskeisenä osana sananvapautta.[11][12][13]

Joulukuussa 2018 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti, että hyperlinkit ovat suojeltu osa vapaata ilmaisua. Oikeustapaus sai alkunsa Unkarissa, jossa eräs poliittinen puolue nosti paikallisen uutissivuston syytteeseen poliittisesta loukkaamisesta, kun se linkitti erään henkilön Youtube-haastattelun sivulleen. Haastattelu ei ollut uutissivuston itsensä tekemä. Unkarilaiset oikeudet tuomitsivat uutissivuston herjauksesta, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti kannan, jonka mukaan pelkästään hyperlinkin julkiseminen ei aiheuta sitä, että linkin julkaiseva henkilö olisi vastuussa linkin sisällöstä.[14]

Kuitenkin Euroopan unionin maaliskuussa 2019 hyväksymän tekijänoikeusdirektiivin 11 artikla rajoittaa internetin isojen alustapalveluiden kuten Facebookin ja Googlen oikeutta esittää otteita lehtiartikkeleista palveluissaan. Hyväksyttyjä ovat vain yksittäiset sanat tai hyvin lyhyet lauseet, ja näin ollen uutisen otsikon sisältö voi jäädä todella pintapuoliseksi ja lisäksi ingressi täysin pimentoon. Laajempi artikkeleiden esittäminen vaatii alustat ostamaan uutistarjoajilta lisenssin ja tätä on kutsuttu ns. "linkkiveroksi".[15]

Hyperlinkkien vaikutusta tekstin lukemiseen on arvioitu kokeellisesti. Kokeellisesti arvioitiin tekstin väritystä, mutta ei löydetty haittaa useamman sanan värittämisessä. Kokeellisesti on kuitenkin todettu, että jos lauseessa on vain yksi väritetty sana niin tekstin ohittaminen vähenee. Lisäksi koehenkilöillä oli taipumus lukea uudelleen lauseita, joissa oli hyperlinkitetty epätavallisia sanoja verrattuna hyperlinkitettyihin tavanomaisiin sanoihin. Hyperlinkki korostaa tärkeää tietoa ja vihjaa lisätietoon, joka vaikeammissa aiheissa lisää edeltävän tekstin lukemista uudelleen.[16]

J. Nielsenin mukaan sininen väri oli mahdollisesti virhe johtuen silmän tavasta havaita sinistä väriä, mutta käytäntö pitäisi säilyä koska käyttäjät tietävät sinisen tarkoittavan hyperlinkkiä, jolloin ihmiset tunnistavat sen nopeammin.[16]

• Berners-Lee, Tim Links and Law: Myths
• Effi Linkittäminen on laillista
• Korpela, Jukka Tarvitaanko linkittämiseen lupa?
• Nielsen, Jakob: Hypertext and hypermedia. San Diego: Academic Press, 1990. ISBN 0-12-518410-7. (englanniksi)
• Rada, Roy: Hypertext: from text to expertext. London: McGraw-Hill, 1991. ISBN 0-07-707401-7. (englanniksi)