Linford Christie

Linford Christie (s. 2. huhtikuuta 1960 Saint Andrew, Jamaika) on brittiläinen entinen pikajuoksija, olympiavoittaja, Euroopan mestari ja Kansainyhteisön mestari. Vaikka hän on syntynyt Jamaikalla, hän edusti urheilijana Isoa-Britanniaa.[1]

Mitalit
Linford Christie
Maa:  Yhdistynyt kuningaskunta
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Barcelona 1992	100 m
Hopeaa	Soul 1988	100 m
Hopeaa	Soul 1988	4 × 100 m
MM-kilpailut
Kultaa	Stuttgart 1993	100 m
Hopeaa	Stuttgart 1993	4 × 100 m
Pronssia	Rooma 1987	100 m
Pronssia	Tokio 1991	4 × 100 m
Sisäratojen MM-kilpailut
Hopeaa	Sevilla 1991	60 m
Hopeaa	Sevilla 1991	200 m
EM-kilpailut
Kultaa	Stuttgart 1986	100 m
Kultaa	Split 1990	100 m
Kultaa	Helsinki 1994	100 m
Hopeaa	Split 1990	4 × 100 m
Pronssia	Stuttgart 1986	4 × 100 m
Pronssia	Split 1990	200 m
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa	Madrid 1986	200 m
Kultaa	Budapest 1988	60 m
Kultaa	Glasgow 1990	60 m
Pronssia	Budapest 1988	200 m
Maa:  Englanti
Kansainyhteisön kisat
Kultaa	Auckland 1990	100 m
Kultaa	Auckland 1990	4 × 100 m
Kultaa	Victoria 1994	100 m
Hopeaa	Edinburgh 1986	100 m

Christie voitti yllättäen 100 metrin juoksussa kultaa Stuttgartin EM-kisoissa 1986. Saman vuoden Kansainyhteisön kisoissa hän oli toinen. Rooman MM-kisoissa 1987 hän oli pronssilla. Soulin 1988 olympialaisissa Christie nousi 100 metrin tuloslistassa hopealle, kun alkuperäinen voittaja Ben Johnson jäi kiinni dopingin käytöstä. Myös Christien näytteestä löytyi kiellettyä ainetta, pseudoefedriiniä, mutta sen selitettiin liittyneen flunssalääkkeeseen.[2]

Splitin EM-kisoissa 1990 Christie voitti toisen peräkkäisen 100 metrin Euroopan mestaruutensa. Vuoden 1991 sisäratojen MM-kisoissa hän saavutti hopeaa sekä 60:llä että 200 metrillä. Barcelonan 1992 olympialaisissa hän voitti 100 metrillä olympiakultaa ensimmäisenä britannialaisena sitten Allan Wellsin (Moskova 1980). Hän voitti 100 metrin kultaa myös Stuttgartin MM-kisoissa 1993 omalla ennätysajallaan 9,87 ja Helsingin EM-kisoissa 1994 kolmannen peräkkäisen EM-kultansa. Göteborgin MM-kisoissa 1995 hän oli kuudes. Atlantan 1996 olympialaisten finaalissa hän otti kaksi varaslähtöä, mikä johti hänen sulkemiseensa pois kilpailusta. Vuonna 1999 Christie jäi kiinni nandrolonin käytöstä, minkä jälkeen hän lopetti uransa.[3]