Lyndanisen taistelu

Kun 1215 alkaneet sotatoimet virolaisia vastaan olivat kääntyneet tappiollisiksi, piispa Albert von Buxhövden ja Teoderik lähtivät vuonna 1218 Slesvigiin tapaamaan Tanskan kuningas Valdemar II Sejriä. Tapaamisen yksityiskohdat eivät ole tiedossa, mutta Henrikin Liivinmaan kronikan mukaan Albert pyysi nöyrästi Valdemaria tulemaan laivastollaan virolaisia ja heidän kanssaan liittoutuneita venäläisiä vastaan.[3] Tanska olikin jo tehnyt alueelle sotaretkiä vuosina 1196, 1197 ja 1206. Lisäksi paavi oli vuodenvaihteessa 1215–1216 määritellyt ristiretket Liivinmaalle saman arvoisiksi kuin varsinaiselle Pyhälle maalle tehdyt. Valdemar suhtautuikin avunpyyntöön suopeasti.[4] Paavi antoi vielä Valdemarille oikeuden liittää kaikki pakanoilta valtaamansa alueet Tanskan kirkon hallintaan[2].

Arkkipiispa Anders Sunesen taistelun aikana. Piirros teoksesta Nordens Historie vuodelta 1885.

Tanskan kuningas ilmestyi Tallinnanlahdelle alkukesällä vuonna 1219. Hänellä oli mukanaan 2 000–4 000 miestä ja ehkä sata laivaa. Vanhemmissa lähteissä esiintyy myös väitteitä 30 000–40 000 sotilaan ja 1 500 laivan sotavoimista, mutta näitä tietoja täytyy pitää liioiteltuina. Tanskalaisten joukot rantautuivat lahden länsireunan vanhalle luonnonsatamalle ja tuhosivat sitten Toompean mäellä Lyndanise-nimisen tukikohdan tai pakolinnan. Sen paikalle tanskalaiset alkoivat rakentaa varuskuntaa, josta Henrikin kronikka käyttää nimeä Castro Dannorum eli tanskalaisten linna, viroksi Taani-linn. Tällä välin virolaiset kokosivat voimiaan ja lopulta he hyökkäsivät Rävälästä ja Harjumaasta kootun 4 000–5 000 miehen sotajoukoin tanskalaisten varustuksia vastaan.[2] Tunnetuksi tulleen legendan mukaan taistelun tiimellyksessä tanskalaiset joukot kadottivat lipun, jota heidän piti taistelukentällä seurata. Tällöin taivaasta laskeutui punainen, valkoristinen lippu, jota seuraamalla tanskalaiset joukot saavuttivat voiton virolaisista. Tarina on kuitenkin Arild Huitsfieldin keksintö vuodelta 1600. Hän oli tosin saanut vaikutteita aiemmista legendoista, mutta ne eivät liittyneet Lyndanisen taisteluun.[5]

Vuotta 1219 on pidetty Tallinnan perustamisvuotena. Todellisuudessa Tallinna ei liene kehittynyt kaupungiksi ennen kuin vasta 1230-luvulla. Taistelun päätyttyä Valdemar palasi Tanskaan ja jätti hänen mukanaan olleen arkkipiispa Anders Sunesenin hallitsemaan valloitettuja alueita. Taistelun jälkeen räväläiset oli voitosta huolimatta kastettava kylä kylältä.[2] Valloituksen jälkeen tanskalaisten ja saksalaisten väliin jääneet Saarenmaan ja Harjumaan kastamattomat alueet joutuivat tanskalaisten ja saksalaisten välisen kilpailun kohteeksi. Tanska käytti hyväksi merimahtiaan ja muun muassa sulki Lyypekin sataman estääkseen uusien ristiretkeläisten tulon alueelle. Tanskalaisten ja saksalaisten kiistat ratkaistiin lopulta alistamalla Viru-, Järva- ja Läänemaa suoraan paaville puskurivyöhykkeeksi osapuolten väliin.[6]

• Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203.