Lina Kostenko

Lina Kostenko, ukr. Ліна Костенко, (s. 19. maaliskuuta 1930 Ržyštšiv, Kiovan alue, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen runoilija. Hän on ensimmäisiä ja merkittävimpiä Stalinin jälkeisen suojasään ajan 60-lukulaisia neuvostoukrainalaisia kirjailijoita ja myös merkittävimpiä ukrainalaisia nykyrunoilijoita.[1]

Lina Kostenko
Ліна Костенко
Lina Kostenko maaliskuussa vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt	19. maaliskuuta 1930 Ržyštšiv, Kiovan alue, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Ammatti	runoilija
Kirjailija
Tuotannon kieli	ukraina
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kostenko opiskeli Kiovan opettajaseminaarissa ja Moskovassa Gorkin kirjallisuusinstituutissa, josta hän valmistui 1956. Ensimmäiset runot hän julkaisi 1950-luvun alkupuolella. Hän ehti julkaista 1950-luvulla kolme kokoelmaa. Neljäs, Zorianyi integral, oli valmiina julkaistavaksi 1962, mutta sensuuri piti sitä aatteellisesti haitallisena, eikä se ollut sosialistisen realismin mukainen, joten sen julkaiseminen kiellettiin. Kokoelmasta ilmestyi kaksitoista runoa vuonna 1972 ulkomailla samizdat-antologiassa Šyroke more Ukrainy (”Ukrainan aava meri”), ja vuonna 1969 ilmestyi kokoelma siihenastisia runoja nimellä Poezi (”Runoja”). Hän allekirjoitti 1965 ja 1968 avoimia kirjeitä, joissa vastustettiin Ukrainan älymystön pidätyksiä ja salaisia oikeudenkäyntejä.[1] Hän vaikeni kirjailijana 16 vuodeksi ja julkaisi uutta tuotantoa vasta 1977. Runoromaani Marusja Tšurai ja kokoelma Nepovtornist (1980, ”Ainutlaatuinen”) toivat Kostenkolle vuonna 1987 Taras Ševtšenkon palkinnon. Hän kirjoitti myös lastenrunoja.[2][1]

Kostenkon runotuotanto koostuu lähinnä intiimeistä, lyyrisistä runoista sekä yhteiskunnallisista runoista, jotka käsittelevät runoilijan tehtävää ja vastuuta erityisesti totalitaristisessa yhteiskunnassa.[1]

Kostenkon tuotannon keskeinen teos on 1979 ilmestynyt historiallinen runoromaani Marusja Tšurai 1600-luvun ukrainalaisesta laulajasta, lauluntekijästä Marusja Tšuraista.[2][3] Ivan Dzjuba on sanonut teoksesta, että se on ”Ukrainan runouden arvokkaimpia helmiä”[2]. D. H. Struk korostaa artikkelissaan, että teos on paitsi kaunokirjallinen, myös historiallinen. Tarinan taustalla on laaja historiallinen kaari. Siksi hän haluaa pohtia kirjoituksensa otsikon sanaa ”miksi” eli miksi Kostenko kirjoitti juuri runomuotoisen teoksen. Tärkeimpiä syitä on, että Leonid Brežnevin kaudella historiankirjoitus lakkasi Ukrainassa lähes kokonaan lukuun ottamatta puolueen historiaa. Taškentissa järjestetyssä kokouksessa päätettiin, että venäjän kieli tulee pakolliseksi päiväkodeissa. Struk sanoo, että kirjoittamalla historiallisen runoromaanin Kostenko peilasi samalla omaa nykyaikaansa mutta loi myös muotokuvan itsestään. Kirjoittamalla historiasta hän kiersi rajoitukset.[4]

Nepovtornist-kokoelman runossa ”Tsyhanska Muza” Kostenko kuvaa romanitytön kamppailua. Runoilijana lahjakas tyttö halusi vastoin sukunsa toiveita saada koulutusta ja tulla runoilijaksi. Vain siten hän säästyisi unohdukselta. Struk tulkitsee tämän Ukrainan kansan vertauskuvaksi: jos oma historia ja kulttuuri unohtuu, kansa menettää identiteettinsä. Kostenko on Strukin mukaan todennäköisesti kirjoittanut runon ennen Marusja Tšuraista kertovaa runoromaania.[4]