Limp Bizkit

Limp Bizkit
	; Limp Bizkit esiintymässä Baltimoressa vuonna 2013.
Tiedot
Toiminnassa	1994–
Tyylilaji	rap-rock, nu metal, rap metal
Kotipaikka	Jacksonville, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Fred Durst, laulu, kitara ; John Otto, rummut ; Sam Rivers, basso ; Wes Borland, kitara ;
Entiset jäsenet	Mike Smith, kitara (2003–2004); Rob Waters, kitara (1994); Scott Borland, koskettimet (1996–2001);
Levy-yhtiö	Interscope Records 1997–2011 ;
Aiheesta muualla
	Kotisivut
	Infobox OKNimi-testi OK

Limp Bizkit on yhdysvaltalainen vuonna 1994 perustettu rap rock -yhtye. Yhtye tuli suuremman yleisön tietoisuuteen albumien Significant Other (1999) ja Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water (2000) myötä, jolloin yhtye oli suosituimmillaan. Suosittuja kappaleita ovat mm. "Counterfeit", "Faith", "Nookie", "Break Stuff", "Take A Look Around", "Rollin'" , "Eat You Alive" ja "Behind Blue Eyes". Yhtyeen albumeja on myyty maailmanlaajuisesti 40 miljoonaa kappaletta.[1]

Tietoa

Limp Bizkitin perustivat vuonna 1994 laulaja Fred Durst ja basisti Sam Rivers pääasiassa Korn-yhtyeen innoittamana.

Sam Rivers kutsui mukaan serkkunsa, rumpali John Otton ja pian joukkoon liittyi myös kitaristi Rob Waters.[2] Aluksi he esiintyivät vain kotikaupungissaan Floridan Jacksonvillessä. Suuren suosion innoittamana Limp Bizkit päätti lähteä valloittamaan maailmaa. Se ei käynyt kitaristi Rob Watersille joka erosi bändistä ja tilalle tuli Wes Borland. Vuonna 1996 House of Pain -yhtyeen entinen jäsen DJ Lethal siirtyi Limp Bizkitiin.[2] Samana vuonna julkaistiin Limp Bizkitin ensimmäiset kappaleet.

1997 oli vuosi jolloin julkaistiin Limp Bizkitin ensimmäinen täysimittainen albumi, Three Dollar Bill, Y'All$. Julkaisuaikanaan albumi ei säväyttänyt paljoakaan kotimaassaan, mutta George Michael -cover "Faith", joka julkaistiin singlenä 1998 toi yhtyeelle ensimmäisen hitin.

Vuonna 1999 ilmestyi Limp Bizkitin toinen albumi Significant Other. Albumi sisälsi suuret hitit "Nookie" ja "Break Stuff". Levyn julkaisuaikoihin yhtye keikkaili odotetussa Woodstock '99 -festivaaleilla, joista media syytti Fred Durstia suurien mellakoiden yllyttämisestä.[3] Yhtye vastasi syytöksiin "Re-Arranged" musiikkivideon voimin, jossa yhtye tuomitaan vankilaan kaltereiden taakse ja myöhemmin hukutetaan maitoon.

Vuonna 2000 julkaistiin Limp Bizkitin seuraava albumi Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water. Kolmannelta albumilta nousivat hiteiksi sellaiset kappaleet kuin "My Way", "My Generation", "Rollin'" ja myös Mission Impossible 2 -elokuvan soundtrackiltä löytyvä "Take A Look Around". Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water myi todella hyvin ja teki Limp Bizkitistä maailmankuulun. Samoihin aikoihin yhtye esitti kappaleen "Rollin'" WWE:n Wrestlemaniassa, koska kyseinen kappale oli silloin The Undertakerin tunnusmusiikki.

Syksyllä 2001 Wes Borland erosi yhtyeestä perustaen oman bändin Big Dumb Face. Durst kirjoitti myöhemmin Borlandista kertovan bonuskappaleen "Let It Go" Results May Vary -levylle, joka kertoo Borlandin lähdöstä, tämän "isosta egosta" ja Durstin luottamuksen pettämisestä. Saman vuoden aikana julkaistiin remixalbumi New Old Songs, joka sisälsi remiksauksia yhtyeen suosituimmista kappaleista. Albumilla oli monia tunnettuja ja arvostettuja tuottajia kuten P. Diddy, Timbaland ja DJ Premier. Limp Bizkit etsi kuumeisesti uutta kitaristia faneista Put Your Guitar Where Your Mouth Is -kiertueella, mutta yhtye ei löytänyt mieluisinta kitaristia.[4]

2003 Mike Smithistä tuli yhtyeen uusi kitaristi ja syksyllä Limp Bizkitiltä ilmestyi uusi albumi, Results May Vary, joka oli tyyliltään enemmän melodiseen sekä rapcoreen painottuvaa musiikkia. Hiteiksi nousivat "Eat You Alive" ja The Who -cover "Behind Blue Eyes". Kitaristi Mike Smith lähti Limp Bizkitistä vuonna 2004.

2005 yhtye julkaisi EP:n The Unquestionable Truth (Part 1), Wes Borlandin avustuksella, mutta se ei myynyt kotimaassaan kovinkaan hyvin, mutta maailmalla se myi hieman yli miljoona kappaletta. Samana vuonna julkaistiin kokoelma Greatest Hitz, joka sisälsi yhtyeen klassikko/hitti kappaleita plus kolme uutta, jotka olivat "Lean on Me", "Why" ja "Bitter Sweet Symphony – Home Sweet Home".

2006–2008 oli hiljaista aikaa ja kitaristi Wes Borland kyllästyi Fred Durstiin jälleen kerran, koska Durstilla ei ollut aikaa keskittyä The Unquestionable Truth (Part 2) -sanoitukseen vaan filmasi ja ohjasi kaksi elokuvaa: The Education of Charlie Banks ja The Longshots, ja näytteli kahdessa elokuvassa: Population 436 ja Play Dead. Syksyllä bändi julkaisi kuitenkin Rock Im Park 2001 -levyn näyttääkseen kitaristi Wes Borlandille, kuinka kivaa heillä on ollut yhdessä soittaa.

2009 Wes Borland palasi virallisesti bändiin ja yhtye aloitti Euroopan kiertueen nimeltään "Unicorns N' Rainbows Tour". Suomessa Limp Bizkit nähtiin 25. toukokuuta 2009 Kaapelitehtaalla.

Kesäkuussa 2011 Limp Bizkit julkaisi Gold Cobra -nimisen albumin.[5] Levyn myyntimäärän jäätyä alhaiseksi päätti levy-yhtiö Interscope jättää Limp Bizkitin.[6]

Maaliskuussa 2013 yhtye julkaisi singlen ”Ready to Go”.

Syyskuussa 2021 yhtye julkaisi uuden kappaleen ”Dad Vibes”.[7]

Jäsenet

Nykyiset

Fred Durst – laulu
John Otto – rummut
Sam Rivers – basso
Wes Borland – kitara

Kiertuemuusikot

DJ Skeletor – levysoitin, koskettimet, taustalaulu

Entiset

Mike Smith – kitara 2003–2004
Rob Waters – kitara 1994
Terry Balsamo - kitara 1995
Scott Borland – koskettimet 1996–2001
DJ Lethal – levysoitin 1994-2012

Aikajana

Diskografia

Pääartikkeli: Limp Bizkitin diskografia

Albumit

Three Dollar Bill, Y’All$ (1997)
Significant Other (1999)
Chocolate Starfish and the Hot Dog Flavored Water (2000)
New Old Songs (remix-albumi, 2001)
Results May Vary (2003)
The Unquestionable Truth Part 1 (2005)
Greatest Hitz (kokoelma-albumi, 2005)
Rock Im Park 2001 (livealbumi, 2008)
Gold Cobra (2011)
Limp Bizkit Still Sucks (2021)[8]

Lähteet

Limp Bizkit Ready First Album In Over 5 Years ultimate-guitar.com. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
Limp Bizkit - Biography allmusic.com. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
Alona Wartofsky: Police Investigate Reports of Rapes at Woodstock Washington Post. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
Limp Bizkit Scouring 22 Cities For New Guitarist mtv.com. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
Lil' Wayne raps on Limp Bizkit's new 'Gold Cobra' album nme.com. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
Levy-yhtiö hylkäsi epäonnistuneen comebackin tehneen Limp Bizkitin ylex.yle.fi. Viitattu 4.12.2011.
Ehrlich, Brenna: Limp Bizkit Premiere New Song ‘Dad Vibes,’ Force Us to Address Our Own Mortality Rolling Stone. 30.9.2021. Viitattu 11.12.2021. (englanniksi)
Samuel Järvinen: Limp Bizkit julkaisee odotetun uuden albuminsa “Limp Bizkit Still Sucks” 31. lokakuuta kaaoszine.fi. 29.10.2021. Viitattu 29.10.2021.

Aiheesta muualla

Limp Bizkitin virallinen sivusto
Limp Bizkit Myspacessa (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Limp Bizkit Ready First Album In Over 5 Years ultimate-guitar.com. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)

[lb-2] Limp Bizkit - Biography allmusic.com. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)

[3] Alona Wartofsky: Police Investigate Reports of Rapes at Woodstock Washington Post. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)

[4] Limp Bizkit Scouring 22 Cities For New Guitarist mtv.com. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)

[5] Lil' Wayne raps on Limp Bizkit's new 'Gold Cobra' album nme.com. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)

[6] Levy-yhtiö hylkäsi epäonnistuneen comebackin tehneen Limp Bizkitin ylex.yle.fi. Viitattu 4.12.2011.

[7] Ehrlich, Brenna: Limp Bizkit Premiere New Song ‘Dad Vibes,’ Force Us to Address Our Own Mortality Rolling Stone. 30.9.2021. Viitattu 11.12.2021. (englanniksi)

[8] Samuel Järvinen: Limp Bizkit julkaisee odotetun uuden albuminsa “Limp Bizkit Still Sucks” 31. lokakuuta kaaoszine.fi. 29.10.2021. Viitattu 29.10.2021.