Vik (Kemiö)

Vik on entinen kylä Kemiössä, Varsinais-Suomessa. Kylä sijaitsi Kemiön pohjoisosassa meren rannalla Lappdalin ja Måsan kylien välissä. Vik jaettiin 1600-luvulla kahdeksi uudeksi kyläksi: Viksgård ja Lillvik.

Vikin alue rajoittuu kolmeen järveen. Mustajärveen lännessä, Pitkäjärveen etelässä ja Kuupylyjärveen idässä. Kuupylyjärvestä mereen laskeva oja on muodostanut merenlahden vielä 1700-luvun kartoissa. Nykyään ojan reunat ovat vesijättömaata. Vikin maat ovat pitkälti Viikin kartanon omistuksessa muutamia pientiloja lukuun ottamatta. Kuupylyjärven rannalla on Salon kaupungin omistama Leirisalon leirikeskus.[1]

Vik eli Wiik mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1378.[2] Kylässä on ollut vuoden 1566 veroluettelon mukaan viisi tilaa, jotka olivat vanhaa rälssimaata. Tilat ovat menettäneet rälssioikeutensa 1600-luvulla, mutta Storgård tai Storvik on ylenetty samalla säteriksi. Storvikistä kehittyi säterioikeuden myötä Viikin kartano ja siihen yhdistettiin kaksi tilaa. Tämä kokonaisuus erotettiin omaksi kyläkseen kahden muun talon muodostaessa Lillvikin kylän.[1]

Lillvikin molemmat talot ovat päätyneet Viikin kartanon omistukseen 1800-luvulla ja ovat sittemmin purettu. Kuin myös läheinen Skobölen yksinäistalo vuonna 1900. Viikin kartano työllisti satoja ihmisiä, joista osa asui kartanon mailla. Kylässä toimi 1900-luvun alussa tiilitehdas ja graniittilouhimo. Perimätiedon mukaan kyläläisillä oli oma rukoushuone. 1930-luvulla kolme torppaa itsenäistyi. Sotien jälkeen kartanosta lohkottiin kaksi pientilaa siirtoväelle. Uudempaa asutusta kylään ei ole syntynyt.[1]