Lila Lee

Augusta Wilhelmena Fredericka Appel[1] syntyi 25. heinäkuuta 1901 New Jerseyn Union Hillissä (nykyisin kuuluu Jersey Cityn kaupunkiin)[1] saksalaismaahanmuuttajien keskiluokkaiseen perheeseen.[2][3] Lilalla oli muutaman vuoden vanhempi sisar, joka tuli vanhempien mukana Saksasta.[1] Lilan ravintola- ja hotellialalla työskentelevällä isällä oli Union Hillissä oma hotelli, Hudson Hotel.[1] Perhe muutti New York Cityyn Lilan ollessa vielä nuori.[2][3] Vanhemmat etsivät tyttärelleen harrastusta ja ilmoittivat 6-vuotiaan Lilan Gus Edwardsin ”kiddie show’hun”, missä hän sai lempinimen ”Cuddles”;[2][4][3] nimen, josta hänet tunnettiin lopun hänen näyttelijänuransa.[3] Nuoren Lilan lavatöistä tuli hyvin suosittuja,[2] ja hän sai opiskeluissaan yksityisopetusta.[3] Lilasta tuli myös alkuperäinen ”Look Out For Jimmy Valentine” -tyttö, kun hän lauloi tämän laulun ensimmäistä kertaa yleisölle.[3] Edwardsista tuli Leen pitkäaikainen manageri.[2] 13-vuotiaana Lila alkoi esiintyä Broadwaylla.[5]

Gloria Swanson, Thomas Meighan ja Lila Lee elokuvassa Male and Female (1919).

Vuonna 1918 Lee sai elokuvasopimuksen Hollywoodin elokuvamoguli Jesse L. Laskylta Famous Players-Lasky Corporationiin, josta myöhemmin tuli Paramount Pictures.[2] Perhe muutti New Yorkista Los Angelesiin, Kaliforniaan.[1] Leen elokuva- ja samalla myös pääosadebyytti The Cruise of the Make-Believes (1918) keräsi 17-vuotiaalle tähdelle paljon julkisuutta ja suosiota, ja Lasky lähetti nopeasti Leen promootiokiertueelle.[2][6] Kriitikot ylistivät Lilaa hänen terveellisestä persoonastaan ja sympaattisista rooleista.[2][6] Lee nousi nopeasti isoihin naispäärooleihin ja näytteli useamman kerran suurien mykkäelokuvatähtien kanssa, joita olivat Conrad Nagel, Gloria Swanson, Wallace Reid, Roscoe ”Fatty” Arbuckle ja Rudolph Valentino.[2]

Lee näytteli tällöin draamassa Salainen puutarha (1919), Cecil B. DeMillen Male and Female (1919), Harry Houdinin kanssa mysteerielokuvassa Vaarojen saari (1920), Arbuckle-elokuvissa Paksunen salapoliisina (1921) ja Fatty öljykuninkaana (1921) sekä elokuvassa Vallankumous Costa Bananassa (1922).

Vuonna 1922 Lee näytteli naispääosassa Carmenia suositussa elokuvassa Verta ja hiekkaa, jossa hänen vastanäyttelijänään olivat Rudolph Valentino ja Nita Naldi.[2] Samana vuonna Lee voitti kolmentoista naisen kanssa ensimmäisen WAMPAS Baby Stars -palkinnon.[2][7] Leen suuri suosio pysyi yllä koko 1920-luvun, ja hän sai edelleen hyviä arvosteluita.[2][6]

Lila Lee ja Thomas Meighan elokuvassa Köyhä miljonääri (1922).

Leen suosio alkoi hiljalleen hiipua 1920-luvun lähestyessä loppuaan, ja hän siirtyi äänielokuviin. Hän on yksi niistä harvoista mykkäelokuvan suurista naistähdistä, jonka suosio ei romahtanut äänielokuvien tullessa. Lee palasi työskentelemään suurten studioiden kanssa. Leen tunnetuimpia äänielokuvia on vuoden 1930 The Unholy Three, jossa hänen vastanäyttelijänään oli Lon Chaney vanhempi. The Unholy Three oli Chaneyn viimeinen elokuva ja ainoa äänielokuva. The Unholy Three antoi Leelle mahdollisuuden nousta uudestaan huipulle ja tulla yksi äänielokuvan ensimmäisistä suurimmista naistähdistä,[5][8] mutta kuitenkin huonot uravalinnat, tuberkuloosin sairastaminen[5] ja akuutti alkoholismi[5][8] estivät tätä mahdollisuutta ja uusia projekteja. Lee joutui ottamaan sivurooleja useimmiten B-luokan elokuvista[8] ja hänen uransa meni alamäkeen. Näitä elokuvia olivat muun muassa Unholy Love (1932), Perjantaina kesäkuun 13. päivänä (1932), Face in the Sky (1933), Stand Up and Cheer! (1934) ja The People's Enemy (1935).

Lila Lee Stars of the Photoplayssa.

Hän näytteli neiti Prentissen roolia mysteerisessä komediaelokuvassa Rouva Sherlock Holmes William Powellin ja Jean Arthurin kanssa vuonna 1936. Hän päätti 19 vuotta kestäneen elokuvauransa vuonna 1937, ja hänen viimeiseksi elokuvarooliksi jäi draamaelokuva Nation Aflame. Hän palasi takaisin Broadwaylle, jossa Lee näytteli muun muassa näytelmissä Blind Alley (1940) ja The Milky Way (1943). Draamanäytelmä Blind Alley sai ensi-iltansa 15. lokakuuta 1940, jossa Leen roolina oli Doris Shelby.[9] Näytelmä suljettiin 63 näytöksen jälkeen joulukuussa 1940.[10] The Milky Way oli lyhytikäiseksi jäänyt näytelmä 16 esityksellään. Se avattiin ja suljettiin kesäkuussa 1943.[11] Lila Leen viimeiseksi näytelmäksi jäi Kiss and Tell vuonna 1943, jota esitettiin Chicagossa, Illinoisissa.

Lee palasi vielä näyttelemään 1950-luvulla muutamiin televisiosarjoihin, kuten vuonna 1951 Lux Video Theatren "Long Distance" -jaksoon ja vuonna 1957 Gale Stormin juontamaan The Gale Storm Show'n "A Hit in Tahiti" -jaksoon. Samana vuonna Lee vieraili This Is Your Life -sarjassa.

Lila Lee vuonna 1923.

Vuonna 1967 Lee palasi valkokankaalle vielä viimeisen kerran kymmenen vuoden tauon jälkeen näyttelemisestä ja 30 vuoden tauon jälkeen elokuvista komediaelokuvaan Cottonpickin' Chickenpickers, joka jäi 66-vuotiaan tähden viimeiseksi roolityöksi Viola Zickafoosena.[12]

Lee sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, Hollywoodiin osoitteeseen 1716 Vine Street.[2]

Lila oli naimisissa kolme kertaa; kaikki avioliitot päättyivät eroon.[3] Lee meni vihille ensimmäisen kerran 22-vuotissyntymäpäivänään 25. heinäkuuta 1923 näyttelijä James Kirkwoodin (1875–1963) kanssa. Tuore aviopari sai pojan, James Kirkwood Juniorin 22. elokuuta 1924 Los Angelesin Hollywoodissa, Kaliforniassa.[13] Avioliitto päättyi eroon elokuussa 1931.[8] Eron yhteydessä James-pojan huoltajuus myönnettiin Kirkwoodille. Kirkwood nuoremmasta tuli arvostettu näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja, jonka töitä ovat muun muassa A Chorus Line and P.S. Your Cat Is Dead.[13][6] Hän kuoli syöpään 64-vuotiaana 21. huhtikuuta 1989 New Yorkissa.[13]

Lee meni toisen kerran vihille välittäjä Jack R. Peinen kanssa vuonna 1934.[6] Liitto kuitenkin päättyi eroon seuraavana vuonna 1935.[6] Kolmannen ja viimeisen kerran Lee meni vihille välittäjä John E. Murphyn kanssa vuonna 1944.[6] Viisi vuotta kestänyt avioliitto päättyi eroon vuonna 1949.[6]

Lila Lee kuoli 72-vuotiaana aivohalvaukseen 13. marraskuuta vuonna 1973 Saranac Laken kylässä, New Yorkissa.[3][8][5] Hänet haudattiin Brookdalen hautausmaalle Elyrian kaupunkiin, Ohioon.[5][14]