Liktori

Liktori (lat. lictor) oli Rooman valtakunnassa korkean virkamiehen palveluksessa oleva henkilö, jonka pääasiallisena tehtävänä oli suojella päämiestään sekä toimeenpanna näiden antamia määräyksiä. Liktorit olivat usein vapautettuja orjia, jotka oli myös vapautettu asepalveluksesta. Roomassa liktorit käyttivät toogaa, kaupungin ulkopuolella punaista viittaa (lat. sagum).[1] Hautajaisissa liktoreilla oli musta asu. Liktorit kantoivat punaisilla nauhoilla kiedottua vitsakimppua (lat. fascis), johon oli Rooman kaupungin ulkopuolella kiinnitetty lisäksi imperiumin eli käskyvallan merkiksi kirves (lat. securis).[2]

Rooman valtakunta
Osa historian artikkelisarjaa Rooman valtakunnan hallinto
Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta 753 eaa. – 510 eaa. Rooman tasavalta 510 eaa. – 27 eaa. Rooman keisarikunta 27 eaa. – 476 jaa.
Länsi-Rooma 330–476	Itä-Rooma 330–1453 Trebizond 1204–1461 Theodoro 1204–1475
Virkamiehet
Konsuli Preettori Prokonsuli Propreettori	Ediili Kvestori Tribuuni Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori Magister equitum Sotatribuuni-konsuli	Kuningas Triumviraatti Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti Dux Officium Prefekti Vicarius Vigintisexviri	Liktori Magister militum Imperaattori Princeps senatus Pontifex maximus Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti Cursus honorum Rooman kansankokoukset	Rooman laki Rooman kansalaisuus Imperium

Liktoreita oli jo Rooman kuningasvallan aikana, ja virka on mahdollisesti omaksuttu etruskeilta. Keisareilla oli alun perin 12 liktoria, Domitianuksesta lähtien 24. Diktaattoreilla oli myös 24 liktoria, konsuleilla 12, preettoreilla 6, legaateilla 5 ja papeilla yksi.[1]