Liisi Huhtala

Liisi Helvi Maria Huhtala (o.s. Putto; s. 16. marraskuuta 1944 Joutseno) on Oulun yliopiston kirjallisuuden emeritaprofessori.[1][2]

Huhtalan vanhemmat ovat reviisori Pentti Putto ja Helvi Bertta Mattinen. Hän tuli ylioppilaaksi Rovaniemen yhteiskoulusta 1963, opiskeli Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1968, lisensiaatiksi 1972 ja kirjallisuustieteestä 1981 väiteltyään filosofian tohtoriksi 1982. Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden assistenttina Huhtala toimi 1968–1978 ja 1981–1987, dosentti hänestä tuli 1982. Suomen Akatemian tutkimusassistentti Huhtala oli 1978–1981 ja nuorempi tutkija 1980–1981 sekä 1986–1987. Hän toimi Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden lehtorina 1987–1992, dosenttina 1988–1998, vs. apulaisprofessorina useaan otteeseen 1992–1996 ja vs. professorina 1993–1995.[1]

Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Huhtala oli 1996–2007 ja yliopiston opetus- ja opiskelija-asioista vastaava vararehtori 2001–2006. Hän toimi lisäksi muun muassa Oulun läänin taidetoimikunnassa ja Suomen Akatemian humanistisessa toimikunnassa.[3] Ansioistaan opiskelijoiden hyväksi tehdystä työstä Oulun yliopiston ylioppilaskunta kutsui hänet kunniajäsenekseen 2007. Vuosina 1995–1998 Huhtala oli Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan inspehtori.

Huhtalan julkaisemia tai toimittamia teoksia ovat muun muassa seuraavat:

• Liisi Huhtala, 1981. Kuu torpparin aurinko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Liisi Huhtala, Karl Grunn, Ismo Loivamaa (toimittajat), 2003. Pieni suuri maailma. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. Tammi.
• Yrjö Varpio, Liisi Huhtala (toimittajat), 1999. Suomen kirjallisuushistoria 1-3. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Sinikka Carlsson, Liisi Huhtala, Sanna Karkulehto (toimittajat), 2010. Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Huhtalan puoliso on Aarre Juhani Huhtala (s. 1939).