Liinamaa I

Liinamaa I on Suomessa 27. maaliskuuta 1968 solmittu ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Se nimettiin tuolloin valtakunnansovittelijana ja neuvotteluiden vetäjänä toimineen Keijo Liinamaan mukaan. Pääneuvottelijoina olivat työnantajien STK:n toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki ja työntekijäiden SAK:n puheenjohtaja Niilo Hämäläinen.

Sopimuksen osapuolina olivat kaikki keskeiset työmarkkinajärjestöt SAJ:ä lukuun ottamatta ja valtio. Siinä sovittiin työehtosopimusten puitteista ja niihin liittyvistä laajemmista kokonaisuuksista. Vakauttamissopimuksena se oli käänteentekevä ja merkitsi työmarkkinajärjestöjen, etenkin SAK:n ja STK:n, roolin korostumista. Presidentti Kekkonen piti sopimusta poikkeuksellisen merkittävänä.[1]

Sopimuksen erityisiä uudistuksia olivat:

• indeksiehtojen poistaminen mm. indeksitileiltä
• talouspoliittinen valtuuslaki hintojen ja vuokrien valvontaan
• jäsenmaksuperintäsopimus

Sopimus oli yksivuotinen ja sitä seurasi seuraavana vuonna Liinamaa II -sopimus. Tulopoliittista sopimusta vastaan osoitettiin myös kritiikkiä: mm. SKP katsoi, että se rajoittaa poliittisen toiminnan mahdollisuuksia voimassaolonsa aikana.