Liima

Tarttuu hyvin lähes kaikkeen. Liima levitetään liimattaville pinnoille ja annetaan kuivahtaa, jonka jälkeen kappaleet painetaan yhteen liimapinnat vastakkain. Muodostaa joustavan lopputuloksen. Kontaktiliima on yleensä väriltään keltaista.

Kovettuu, kun liiman sisältämä vesi imeytyy pois liimasta liimattavaan aineeseen. Liima levitetään toiselle pinnalle. Liimattavat kappaleet painetaan yhteen, paremman pidon saamiseksi voi puristaa kappaleita puristimella. Kiinnittyy parhaiten puuhun ja paperiin, joskus myös styroxiin, tekstiileihin ja nahkaan.

Puuliimoja on kymmeniä erilaisia, riippuen käyttötarkoituksesta ja käytöstä. Perinteiset puusepänliimat olivat eläinperäisiä. Synteettiset liimat ovat syrjäyttäneet ne jokseenkin täysin museaalisia konservointitarkoituksia lukuun ottamatta.

Tavanomaiset puuliimat ovat polyvinyyliasetaattipohjaisia (PVAc), valkoisia tai keltaisia suhteellisen sakeita liimoja. Puuliimoja käytettäessä on pinnat sovitettava hyvin yhteen, sillä mitä ohuempi liimasauma on, sitä vahvempi on sidos. Pinnat on puristettava voimakkaasti yhteen ja annettava liiman vaikuttaa ohjeissa ilmoitettu puristusaika, joka on yleensä ns. nopeillakin puuliimoilla lähes tunti. Teollisilla PVAc liimoilla voidaan puristusaika tiputtaa jopa 15 minuuttiin. Polyvinyylipohjaiset puuliimat on yleensä luokiteltu euronormin EN 204 mukaisesti luokkiin D1 - D4. Luokka D1 kestää huonoiten kosteutta, luokka D4 parhaiten. Usein D3-liimaa suositellaan ulkokäyttöön, mutta vaativissa kosteusolosuhteissa kannattanee miettiä D4-tyyppisen liiman käyttöä. D4-liima on yleensä kaksikomponenttista, jolloin ennen liimausta liimaan lisätään happo joka parantaa säänkestoa.

Puuliimojen saralla uusin tulokas on polyuretaanipohjainen (PUR) liima, joka kestää erittäin hyvin kosteutta ja joka täyttää EN 204 luokan D4 vaatimukset. Säänkestävän liimauksen saavuttamiseksi PUR-liimalla täytyy liimattavien pintojen olla hyvin yhteensopivia ja liimattavalle pinnoille tulee saada vähintään 0,5 MPa paine. PUR-liima laajenee täyttämään koloja, mutta ne heikentävät liimasauman kestävyyttä, sillä PUR-liimasta muodostuvan, täyttävän vaahdon lujuusominaisuudet ovat murto-osia puristuksessa kovettuneesta liimasta. Puristettuna liima muodostaa vetysidoksia jotka liimaavat tehokkaasti, mutta ilman puristusta näitä sidoksia ei synny halutussa määrin. Liima reagoi liimattavassa materiaalissa ja ilmassa olevan kosteuden kanssa, joten etenkin kuivia materiaaleja liimattaessa voi liimattavan pinnan kostuttaa kevyesti ennen kappaleiden yhteenliittämistä. PUR-liimat ovat huomattavasti kalliimpia kuin PVAc-liimat. Teollisuudessa käytetään myös PUR pohjaisia kuumaliimoja, jossa PUR-komponentti parantaa säänkestoa.

Puusta valmistettujen liimapalkkien ja vanerien liimana käytetään PRF eli fenoliresorsinoliformaldehydi-liima. Se on väriltään ruskeaa ja sillä on hyvä kosteuden ja sään kesto. PRF-liimaa käytetään myös sahatavaran sormijatkosliimana.

Yksityiskäyttöön tarkoitetut liimat ovat usein sellaisia että niitä käytettäessä liimaus on helppoa ja virheitä ei synny. Puristusajat, pottime, avoinaika, esipuristusaika ja puristusaika ovat sellaisia että liimaa on helppo käyttää. Teollisissa liimoissa prosessi voi olla hyvinkin tarkka hyvän liimaustuloksen saavuttamiseksi. Esimerkiksi liiman levityksen jälkeen liimattavat pinnat tulee pitää auki 5 min. ennen puristusta, jotta liimaus onnistuu.

Liima kuumennetaan liimapistoolissa, jossa se sulaa. Liimapistoolin kahvaa puristamalla vetelä liima tulee ulos suuttimesta, ja jäähtyessään liima kovettuu. Liimaa puuta, muovia, paperia ja kangasta. Myös metallia ja lasia voidaan liimata kuumaliimalla, kun kappaleet karhennetaan ja kuumennetaan. Liima on hyvin venyvää ja siitä jää helposti sotkuisia "nauhoja" liimattavaan kappaleeseen.

Kuumaliimaa on erilaisia tyyppejä, varsinkin teollisissa sovelluksissa. On olemassa mm. paineella ruiskutettavia hermeettisesti pakattuja ilman kanssa reagoivia kuumaliimoja.

Epoksiliima on kaksikomponenttista, eli sitä säilytetään kahtena erilaisena aineena. Käytettäessä liimaan sekoitetaan kovettajaa, jonka jälkeen se levitetään liimattaville pinnoille ja pinnat puristetaan yhteen. Kovettaja aiheuttaa liimassa kemiallisen reaktion, jonka tuloksena liima kovettuu. Epoksiliimalla voidaan liimata melkein mitä tahansa, ja liiman pito, lämmön, liuottimen sekä kosteudenkestävyys on hyvä. Kuivuttuaan epoksi muistuttaa kovaa muovia.

Liima ei yleensä kestä yli 150 asteen lämpötiloja. Epoksiliimaa käytetään liimattaessa esimerkiksi puuveneitä. Epoksi on usein varma valinta esim. puunliimaukseen, sen korkea hinta ja hidas kuivuminen tosin vähentävät sen käyttökelpoisuutta.

Epokseja on lukematon määrä erilaisia riippuen vaadituista ominaisuuksista. Ominaisuuksia voivat olla mm. lämmönkesto, avoinaika, puristusaika, kemikaalinkesto, lujuus ym.

Pikaliimat kovettuvat muutamassa sekunnissa ilmassa olevan veden tai liimattavan pinnan vaikutuksesta ja liimaavat useita eri materiaaleja. Pikaliimat perustuvat syanoakrylaatin polymeroitumisreaktioon.[2]