Yritys

Yritys tarkoittaa yhden tai usean henkilön yhdessä harjoittamaa taloudellista toimintaa, joka tähtää kannattavaan tulokseen.[1] Yritystoimintaa voi harjoittaa yrittäjä itse, jolloin hänestä käytetään nimitystä ammatin- tai liikkeenharjoittaja tai yksityinen elinkeinonharjoittaja. Yritystoimintaa varten voi perustaa myös yhtiön, jonka puitteissa ja nimissä yritystoimintaa harjoitetaan. Yrityksinä pidetään toisinaan myös valtion liikelaitoksia ja julkisia rahoituslaitoksia.[1]

Stockmannin tavaratalo Tallinnan keskustassa.

Yrityksiä on olemassa useissa eri yhtiömuodoissa. Yritystoiminnan käynnistäminen vaatii tyypillisesti pääomaa. Yrittäjät tai yrityksen omistajat tai ulkopuoliset rahoittajat kantavat yritystoimintaan liittyvän taloudellisen riskin, joka voi tarkoittaa yhtiömuodosta riippuen vastuuta henkilökohtaisella omaisuudellaan tai vastuu voi rajoittua yritykseen sijoitettuun pääomaan. Valtaosa yrityksistä on kapitalistisessa yhteiskunnassa yksityisessä omistuksessa.

Yrityksen tarkoitus

Yrityksen tarkoituksena on tavallisesti tuottaa voittoa omistajilleen.[2] Tätä varten yrityksen on tuotettava jotakin yhteiskunnallisesti hyödyllistä eli tavallisimmin hyödykkeitä,[2] joille on kysyntää, jotta voittoja voisi muodostua. Yrityksen voitot muodostuvat yksinkertaistetusti sen hyödykkeiden myyntituloista vähennettynä niiden tuottamiseen kuluvilla kustannuksilla. Voiton lisäksi yritysten tavanomaisia tavoitteita ovat kasvu ja vakavaraisuus.

Voiton tuottaminen ei ole ainoa mahdollinen tarkoitus. Muun muassa osuuskuntamuotoisessa yrittämisessä on tavallista, että yritys edistää osuuskuntaan kuuluvien jäsenten eli omistajien etuja.[2] Etuja voi olla esimerkiksi edulliseen hintaan tarjottavat hyödykkeet (kuluttajaosuuskunta), omistajien oman tuotannon jalostus ja markkinointi (tuottajaosuuskunta) tai omistajien työllistyminen (työosuuskunta). Niin sanotuilla sosiaalisilla yrityksillä on yleishyödyllinen tarkoitus kuten ympäristönhoito tai syrjäytyneiden integrointi yhteiskuntaan.

Voiton saavuttamiseksi on yhtiön tuotoksen oltava arvokkaampi kuin sen käyttämien panosten. Tarvittavia panoksia ovat tuotannontekijät, joita yritykset markkinataloudessa ostavat markkinoilta (tuotannontekijämarkkinat). Toimiakseen yritykset tarvitsevat myös pääomaa. Erityisesti suuremmat yritykset ovat riippuvaisia rahoitusmarkkinoista, joilta pääomaa hankitaan. Yritys myy hyödykkeensä markkinoilla (suoritemarkkinat). Yritysten keskeisenä ongelmana on löytää hyödykkeilleen ostajia suoritemarkkinoilta eli kysyntää tuottamilleen hyödykkeille. Yritykset kilpailevat keskenään markkinoilla potentiaalisista ostajista sekä tuotannontekijöistä . Yritykset sopeuttavat toimintaansa, kuten kustannuksiaan, hintojaan ja hyödykkeitään, olosuhteiden mukaisesti. Voiton maksimoinnin uskotaan johtavan yritykset tuottamaan niitä hyödykkeitä, joita kuluttajat eniten arvostavat.

Yritystoiminnan muotoja
Kioski on tyypillinen pienyritys.

Pelkistetyimmässä muodossa yrittäjä ei perusta yritystoimintaa varten mitään juridista yksikköä, oikeushenkilöä, vaan yrittäjä pelkästään pyrkii hankkimaan – menemättä toisen palvelukseen työntekijänä – itsenäisesti varoja. Esimerkki sellaisesta yrittäjästä voisi olla vaikkapa kotoaan puhelinmyyntiä harjoittava kotirouva. Yleinen kielenkäyttö ei taivu helposti pitämään tämänkaltaista toimintaa yrityksenä eikä yritystoimintana. Näille on kuitenkin yleensä ominaista tietty vähimmäispysyvyys, erillinen vaikka mahdollisesti jopa mitättömän pieni organisaatio ja jotain yritystoimintaa varten hankittua omaisuutta

Yritystoiminnan puitteiden kasvaessa puhutaan esimerkiksi parturi/kampaamosta, kirjanpitäjästä tai siivoojaporukasta. Nämä ovat saattaneet vuokrata yritystoiminnalleen omat toimitilat ja hankkia sille jotain omaisuutta. Edelleenkin nämä voivat harjoittaa yritystoimintaansa yksityisinä elinkeinonharjoittajina. Edelleenkään ei siis juridista muutosta ole tapahtunut: yrittäjä omistaa itse hankkimansa omaisuuden, ja hän itse on velvollinen esimerkiksi maksamaan vuokran. Mitään erillistä juridista yksikköä ei synny sen vuoksi, että yritystoimintaa harjoittava/harjoittavat käyttävät toiminnastaan jotain toiminimeä, tekevät toiminnastaan ilmoituksen tai maksavat veroja.

Yksinomaan yritystoiminnan laajuus ei edellytä oman erillisen juridisen yksikön perustamista. Suuryrityksiäkin on harjoitettu ilman erillistä juridista yksikköä niin, että kaikki on tapahtunut juridisesti yrittäjän omissa nimissä, vaikka yrittäjällä on ollut satoja työntekijöitä. Juridisesti on kysymyksessä ollut yksityishenkilö, jolla on palveluksessaan työntekijöitä, joka maksaa omasta taskustaan näille palkat ja omistaa omissa nimissään merkittävänkin yritysvarallisuuden.

Yhtiömuodot
Pääartikkeli: Yhtiömuoto, Yhtiömuodon valinta Suomessa

Tavallista on kuitenkin, että yrityksen koon kasvaessa perustavat yrittäjät yhteistä yritystoimintaansa varten oman yhtiön. Yhtiö on juridinen yksikkö, oikeushenkilö. Tällä on – samoin kuin luonnollisella henkilöllä – omat varansa ja velkansa. Oikeushenkilön nimiin voi hankkia omaisuutta ja se on verovelvollinen saamastaan voitosta. Tällöin tulee harkittavaksi mikä valitaan yhtiömuodoksi.

Yhtiömuotoja ovat Suomessa mm. avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö ja osuuskunta. Useimmissa tapauksisa laki ei Suomessa mahdollista muunlaisen yritysmuodon valintaa. Joissain tapauksissa tulee kysymykseen taloudellinen yhdistys. Valinta yritysmuotojen välillä voi olla vaikeaa ja asiantuntemusta vaativaa, jolloin usein käännytään asiantuntijan puoleen.

Riippuen valitusta yhtiömuodosta laki asettaa yrityksen päätöksenteolle, hallinnolle ja kirjanpidolle eriasteisia vaatimuksia pienimmistä (yksityinen elinkeinonharjoittaja) suurimpaan (Suomessa julkinen osakeyhtiö). Varsinkin pienimuotoisen toiminnan harjoittamiseksi osakeyhtiö on usein liian raskassoutuinen (byrokraattinen), kun taas pienimmillä yhtiöillä, joille ei aseteta samoja byrokraattisia vaatimuksia, on toisia kielteisiä puolia. Esimerkiksi (avoimessa yhtiössä on täydellinen taloudellinen vastuu toisten yhtiömiesten tekemistä veloista ja sitoumuksista).

Yrityksen on järjestettävä kirjanpito.

Yrityksen nimi
Pääartikkeli: Toiminimi

Sopivan toiminimen keksiminen yritykselle on olennainen osa yrityksen imagon suunnittelua. Mieleenjäävä ja erottuva nimi on tärkeä positiivisen brändin luomisen kannalta. Yrityksen nimi ei saa olla sekoitettavissa toisen jo olemassa olevan yrityksen nimeen, eikä se myöskään saa olla loukkaava tai hyvän tavan vastainen.

Usein helpoin ratkaisu on käyttää yrittäjän omaa nimeä yrityksen nimenä. Tähän liittyy kielteisenä puolena se, että jos yritystoiminta ei menestykään, saattaa oma nimi tahraantua. Toisaalta jos yritys myöhemmin vaihtaa omistajaa, nimi täytyy vaihtaa ellei haluta jatkaa aiemman yrittäjän nimen käyttöä.

Yritykset Suomessa

Suomessa toimi vuonna 2010 noin 263 000 yritystä. Yritysten määrä väheni tuntuvasti 1990-luvun alussa, mutta määrä on kasvanut vuodesta 1995 lähtien. Vuonna 2011 oli kaupparekisterissä 464 000 yritystä, joista osa oli kuitenkin keskeyttänyt tai lopettanut toimintansa. Yrityksissä työskenteli 2010 yhteensä 1,4 miljoonaa henkilöä; yhteenlaskettu liikevaihto oli 357 miljardia euroa.[3]

Valtaosa yrityksistä on PK-yrityksiä. PK-yrityksillä tarkoitetaan tietyt rajat alittavia pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Suomalaisten yritysten edunvalvontaa tekevät tunnetuimpina Suomen Yrittäjät sekä Elinkeinoelämän keskusliitto. Muista yrittäjäyhdistyksistä mainittakoon Perheyritysten liitto ja Suomen Pienyrittäjät.

Katso myös

Lähteet
  1. Tilastokeskus: Käsitteet. Yritys. Viitattu 16.8.2017.
  2. Kohi Antti, Liuskari Markku, Päivärinta Kimmo, Vihervä Vesa: ”7”, Forum 2: Taloustieto, s. 51. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-35048-4.
  3. Yrittäjyyskatsaus 2012 (pdf) Työ- ja elinkeinoministeriö.

    Kirjallisuutta
    • Pyykkö, Manne: Minustako yrittäjä?. Empiria. Helsinki: WSOYpro, 2011. ISBN 978-951-0-34291-6.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.