Liikenne Valko-Venäjällä

Valko-Venäjän maanteistä vastaa Valko-Venäjän Liikenne- ja tietoliikenneministeriön Belavtodor-osasto. Sen mukaan maassa on maanteitä yhteensä 85 668 kilometriä. Tästä kansallisiksi maanteiksi (valtatiet ja suurimmat kantatiet) luokiteltiin 15 476 kilometriä ja paikallisteiksi 70 192 kilometriä. Kaikki kansalliset tiet on päällystetty, sen sijaan paikallisteistä 11 402 kilometriä on vielä maapohjaisia.[6] Toisen (yhdysvaltalaisen) lähteen mukaan Valko-Venäjän maanteiden kokonaispituus oli vuonna 2005 yhteensä 94 797 kilometriä. Tästä 84 028 kilometriä on päällystettyä tietä ja 10 769 km hiekkatietä.[4]

Suurimmat valtatiet, kuten eurooppatiet (E 28, E 30, E 85, E 95, E 271) ja muut Valko-Venäjän valtatiet (M1-M12), ovat yleensä hyvässä kunnossa. Enemmistö kantateistäkin on vähintään kohtalaisessa kunnossa, etenkin pääkaupungin Minskin lähistöllä. Pienemmillä teillä samoin kuin kaupunkien syrjäisillä kaduilla ja kylien sivuteillä päällysteen laatu ja tien kuoppaisuus vaihtelee enemmän.^lähde?

Valko-Venäjän valtiolla oli aiemmin monopoli liikennepolttoaineiden valmistuksessa, mutta nyttemmin ainakin joillakin venäläisyrityksillä, kuten Gazprom Neftilla, on jalostamokapasiteettia Valko-Venäjällä. Huoltamoketjuista suurimpia ovat valkovenäläinen Belorusneft (Belneftehim-konerni) ja venäläinen Lukoil.[7][8] Huoltamoilla myydään yleensä lyijytöntä 80, 92 ja 95 oktaanista bensaa sekä dieseliä.[9] Oktaaniluvultaan korkeampaa 98-oktaanista bensaa myydään silti joillain asemilla, muun muassa Gasprom Neftin asemilla).[10]

Maan ajoneuvokanta on asukasmäärään nähden pieni, joten maantiet ovat usein väljiä. Kaupunkisuunnittelussa ei toisaalta olla huomioitu vähitellen kasvavan autokannan aiheuttamaa asukaspysäköintitarvetta kunnolla. Tieliikenteen onnettomuustilastoissa Valko-Venäjä edustaa silti kohtalaista itäeurooppalaista tasoa. Unescon tilastojen mukaan kuolemaanjohtavia liikenneonnettomuuksia tapahtuu väestöön verrattuna selvästi naapurimaita Liettuaa, Latviaa ja Venäjää vähemmän. Erityisesti kevyen liikenteen uhreja saadaan ja pimeän ajan onnettomuuksia sattuu silti selvästi Pohjoismaiden tasoa runsaammin. Turvavöitä ja heijastimia käytetään varsin vähän, mikä osaltaan lisää onnettomuuksia. Myös rautateiden tasoristeyksiä on runsaasti.^lähde?

• Oikeanpuoleinen liikenne.
• Kansainväliset liikennemerkit ovat käytössä. Paikkakuntien nimet ja opastetekstit ovat kyrillisillä aakkosilla pääsääntöisesti valkovenäjän tai venäjän kielellä.[11]
• Nopeusrajoitus taajamissa 60 km/h ja asuinalueiden sisällä 20 km/h. Alle 3,5 tonnia painavan henkilöauton nopeusrajoitus maanteillä 90 km/h ja moottoriteillä 110 km/h, moottoripyörille 90 km/h myös moottoriteillä. Yli 3,5 tonnin ajoneuvoyhdistelmälle ja rekalle vastaavat nopeusrajoitukset ovat 70 ja 90 km/h. Alle 2 vuotta sitten (valkovenäläisen) ajokortin saaneen kuljettajan enimmäisnopeus on kuitenkin 70 km/h.[9][12]
• Moottoripyörillä tai mopoilla liikuttaessa tulee käyttää kypärää.[12]
• Alle 12-vuotiaat lapset eivät saa matkustaa etuistuimella. Alle 12-vuotiaille lapsille tulee käyttää sopivaa turvaistuinta.[12]
• Turvavöiden käyttö on pakollista (ainakin etuistuimilla), mikäli vyöt kuuluvat auton varustukseen.[12]
• Promilleraja on 0,3.[13]
• Liikennepoliisilla on oikeus määrätä sakko ja velottaa maksu pienemmistä rikkeistä paikan päällä.[12] Ajokortti voidaan takavarikoida [9] reippaammasta ylinopeudesta tai muusta vakavammasta rikkeestä. Poliisi puhuu yleensä vain venäjää tai valkovenäjää.[14]
• Ajovaloja on käytettävä huonolla näkyvyydellä, kuljetettaessa lapsia, kuljetettaessa vaarallisia aineita tai suuria kuormia, hinattaessa toista autoa tai oltaessa hinattavana. Moottoripyörän tulee aina käyttää ajovaloja.[9]
• Nastarenkaiden ja lumiketjujen käyttö on sallittu. Nastarenkaita käytettäessä tästä kertovaa tarraa tulee käyttää auton perässä (pieni varoitusmerkki, jossa musta Ш-kirjain; taustalla venäjän kielen nastarenkaat-sana: ven. шипованная шина). Talvirengaspakkoa ei kuitenkaan ole.[9][12][15]
• Ajoneuvon pakolliseen varustukseen kuuluu varoituskolmio, ensiapulaukku, palosammutin ja kansallisuustunnus (FIN-tunnus ellei ajoneuvossa ole EU-kilpiä). Kolmiota ei vaadita moottoripyöriltä tai mopoilta.[9][12].
• Ajoneuvon alkuperäinen rekisteritodistus on oltava mukana, samoin kuin liikennevakuutuksen osoittava todistus (vakuutusyhdistyksen antama Green Card).[9] Näitä tarvitaan rajalla ja poliisin mahdollisesti tarkastaessa ajoneuvoa.
• Ulkomaisen ajoneuvon osalta tarvitaan rajalta saatava ajoneuvon tilapäinen maahantuontilupa.[14] Esimerkiksi poliisi voi kysyä sitä ja näin varmistaa ajoneuvon maassaolon laillisuuden. Auton tilapäinen maahantuontilupa kirjataan tavallisesti tulli-ilmoituslomakkeen loppuun, ei enää erilliselle lomakkeelle.
• Suomalainen (EU-)ajokortti kelpaa hyvin. Usein vain venäjää ja valkovenäjää puhuvien liikennepoliisien (valkovenäjäksi DAI, venäjäksi GAI) takia Kansainvälinen ajokorttia voi myös harkita etenkin, jos autossa ei ole venäjää puhuvia.
• Suomalaisten tarvitsemia asiapapereita ovat lisäksi voimassa oleva passi, Valko-Venäjän (suurlähetystöstä ennalta tai lisämaksusta Minskin kansainväliseltä lentoasemalta saavuttaessa haettava) viisumi ja rajalta saatava maahantulokortti.
• Ulkomaalaisilta ajoneuvoilta ja Valko-Venäjän, Venäjän ja Kazakstanin tulliunioniin rekisteröidyiltä yli 3,5 tonnia painavilta ajoneuvoilta peritään tiemaksua E30 eli M1- moottoritiellä välillä Brest-Minsk- Venäjän raja. Elokuun 2013 alusta lähtien maksullisten valtatieosuuksien määrä laajenee merkittävästi ja valvonnassa käytettävä tekniikka muuttuu etäluettavaksi. Maksullisten valtatieosuuksien käyttö edellyttää jatkossa erillistä BelToll-valvontalaitetta. Maksujärjestelmään on rekisteröidyttävä ennalta esimerkiksi netin kautta. Hinnaltaan 20 euroa (50 euroa raskaalle liikenteelle) maksavan, tuulilasiin kiinnitettävän, etäluettavan valvontalaitteen saa esimerkiksi raja-asemien lähellä sijaitsevista palvelupisteistä. Maksullisiksi muuttuvat valtatie M1/E30 (Brest–Minsk–Venäjän raja), sekä lyhyet osuudet valtateistä M2 (Minsk–Minskin kansainvälinen lentoasema), M3 (Minsk–Vitebsk), M4 (Minsk–Mahiljou), M5 (Minsk–Homel) ja M6 (Minsk–Hrodna). Valtatien M4 ja M5 maksullisia osuuksia pidennetään vähitellen. Tietullin suuruus määräytyy ajoneuvon koon ja ajomatkan mukaan (0,04–0,12 €/km). Moottoripyöriltä, mopoilta ja esimerkiksi avustustehtävissä toimivilta ajoneuvoilta maksua ei peritä.[13][16][17][18][19]

Junien ohella linja-autot ja linja- eli reittitaksit ("maršrutkat", ven. маршрутное такси) ovat keskeinen osa Valko-Venäjän julkista liikennettä sekä kaupunkien sisäisessä että kaupunkien välisessä liikenteessä. Esimerkiksi Minskin keskeisiltä linja-autoasemilta (Keskusasema Minskin keskusrautatieaseman vieressä, Moskovan linja-autoasema ja Itäinen linja-autoasema) lähtee kymmeniä säännöllisesti liikennöiviä busseja ja maršrutkoja eri puolille Valko-Venäjää.[20][21] Vastaavasti eri maakunnissa tai kaupungeissa on oma ympäröivän alueen reittiverkostonsa.

Pikavuoron busseilla ajetaan myös kansainvälisiä linja-autoreittejä. Esimerkiksi Minskiin pääsee vaikka Tallinnasta, Pärnusta, Riiasta, Daugavpilsistä, Vilnasta, Kaunasista, Varsovasta, Kiovasta, Pietarista, Pihkovasta tai Moskovasta myös bussilla. Kesällä 2011 bussilippu Tallinnasta Minskiin maksoi noin 35 euroa. Tunnettuja kansainvälisen pikavuoroliikenteen liikennöitsijöitä Baltiassa, Valko-Venäjällä ja Puolassa on Ecolines.[22][23][24][25]

Autolla tai muulla yksityisellä ajoneuvolla rajaa ylitettäessä:

• Valko-Venäjän raja-alueen sisääntulopisteestä saadaan ajoneuvokohtainen kontrollikuponki (ven. Контрольный талон, kontrolnyi talon), johon virkailija merkitsee ajoneuvon merkin, rekisterinumeron, kuljettajan sukunimen ja rajapisteelle saapumisajan. Kuponki luovutetaan myöhemmin leimattuna raja-alueen loppupisteellä.
• (ainakin) diplomaatteja kuljettavilla ajoneuvoilla, reittiliikenteen busseilla sekä ajoneuvoilla, joiden matkustajana on alle 3-vuotias lapsi, on etuajo-oikeus jonossa
• Muualla kuin tulliliitossa (BY, RU, KZ) rekisteröidyt ajoneuvot ohjataan punaiselle kaistalle (tullattavaa) [26]
• Yleensä ajoneuvojen luokse tuleva tullivirkailija tai muu viranomainen antaa ulkomaalaisille täytettäväksi 2-osaisen maahantulokortin (ven. Миграционная карта, Migratsionnaja karta). Lomakeen molemmat osat tulee täyttää samalla tavalla venäjäksi, valkovenäjäksi tai englanniksi. Auto tai muu ajoneuvo tarkastetaan päällisin puolin, tavaratila ja matkalaukkujen määrä yms katsotaan, kysellään (venäjäksi) onko tullattavaa.
• Ennen passintarkastusta ostetaan tarvittaessa valkovenäläinen terveysvakuutus raja-aseman yhteydessä olevalta myymälästä. Monen suomalaisen tai eurooppalaisen vakuutusyhtiön maailmanlaajuisesti voimassa olevat matkavakuutuksia ei tavallisesti hyväksytä, ellei niistä ilmene voimassaoloa Valko-Venäjällä (kansallisella kielellä venäjäksi tai valkovenäjäksi) ja löydy Valko-Venäjällä hyväksytyn vakuutusyhtiön tunnusta.[27]
• Passintarkastusta hoitaville rajaviranomaisille (ven. Паспортный контроль, pasportnyi kontrol) tulee näyttää kustakin matkustajasta ainakin 3 kuukautta matkan jälkeen voimassa oleva passi, viisumi matkan ajalle, matkan ajan Valko-Venäjällä voimassa oleva terveysvakuutus sekä täytetty kaksiosainen maahantulokortti. Rajaviranomainen leimaa passin ja maahantulokortit. Maahantulokortin A-osa jää rajaviranomaisille ja B-osa matkailijalle, jonka tulee säilyttää se maasta poistumiseen asti.
• Ennen tullin tiskille (ven. таможня контроль, tamožnja kontrol) menoa tulee raja-asemalta etsiä tulliselvityslomakkeita, jollei niitä ole näkyvillä, lomakkeita tulee pyytää tullin luukulta. Lomakkeita tarvitsee täyttää heti kaksi, mutta kannattaa ottaa kolme (kaksi maahantuloa ja yksi maahanpoistumista varten). Vaikka lomakkeita on virallisesti usealla kielellä, usealta raja-asemalta saa ja niillä hyväksytään vain venäjänkieliset lomakkeet. Ainakin osalla raja-asemista oli vielä toukokuussa 2011 käytössään vanhempi lomake kuin ministeriön sivuilla näytetään.[28][29] Tulliselvitykseen kirjataan muun muassa matkalaukkujen määrä, ajoneuvon merkki, rekisterinumero, valmistusnumero ja moottorin tilavuus sekä ajoneuvon rajanylityksen syy (matkailijalla tilapäinen maahantulo). Pääsäännön mukaan matkatavaraa saa olla mukana tullivapaasti korkeintaan 50 kg henkilöä kohden ja tavara saisi olla arvoltaan alle 1500 EUR. Tietyt nimikkeet, kuten rakennus- ja remonttitarvikkeet, kodinkoneet ja -elektroniikka voivat olla tullattavia. Tulli-ilmoituksessa tulisi eritellä myös 3000- 10000 Yhdysvaltain dollarin (USD) arvoinen matkavaluutta. Ilman maahantuontia osoittavaa leimattua tullilomaketta maasta poistuttaessa ei mukana saa viedä yli 3000 dollaria! [30] Yli 10 000 USD:n matkavaluutta tai arvopaperit on aina eriteltävä tulli-ilmoituksen sivuilla 3-4.[28][29][31] Valko-Venäjän ruplia saa mukanaan viedä 500 perusyksikön verran [32] (yksi perusyksikkö oli heinäkuussa 2011 arvoltaan 35000 BYR eli noin 5 EUR. 500 perusyksikköä oli siis 17 500 000 BYR; perusyksikön ruplamäärä on sidoksissa keskimääräiseen toimeentulotasoon) [33]
• Liikennetarkastusviranomaisen luukulla (ven. Транспортного контроля, transportnogo kontrolja) esitetään ajoneuvon alkuperäinen rekisteritodistus ja liikennevakuutuksen voimassaolon osoittava vihreä kortti. Näitä vastaan raja-asemalta saa luvan ajoneuvon väliaikaiseen maahantuontiin, jollainen lupa ulkomaalaisilla turistiautoilla tulee olla Valko-Venäjällä. Ajoneuvon tilapäinen maahantuontilupa leimataan toisinaan tulli-ilmoituslomakkeen loppuun, eikä silloin anneta erillistä lupalappua. Alussa saatu kontrollikuponki leimataan.
• Kun ajoneuvo matkatavaroineen on tarkastettu, passi- ja maahantulolomake leimattu, terveysvakuutus olemassa, ajoneuvolla on tilapäinen maahantuontilupa ja on kaksi tullilomaketta (maahantuloa osoittava kappale leimattuna; toinen valmiiksi maastapoistumista varten), voidaan odottaa vihreää valoa tai muuta poistumislupaa.
• Raja-alueen poistumispisteessä luovutetaan vielä ajoneuvokohtainen valvontakuponki rajavirkailijalle.

Poistuttaessa samaan valtioon kuin mistä maahantulo tapahtui, ei yksityisen ajoneuvon käytöstä peritä yleistä tienkäyttömaksua. Jos kuitenkin kuljetaan Valko-Venäjän läpi ja poistutaan maasta toiseen valtioon kuin mistä maahan saavuttiin, matkailu tulkitaan kauttakulkuliikenteeksi. Tällöin on maksettava Valko-Venäjällä viipymisen kestosta riippuva korvaus maan tieverkon käytöstä.

Saavuttaessa matkustajana maahan linja-autolla, junalla tai lentokoneella prosessi on edellä olevaa yksinkertaisempi. Mikäli matkatavaran arvo on alle 1 500 EUR eikä muuta tullattavaa ole (eikä rahaa ja matkashekkejä ole yhteensä yli 3 000 USD arvosta), matkustaja voi kulkea tullissa vihreää linjaa pitkin.[31] Tällöinkin pitää täyttää maahantulolomake ja tarvittaessa hankkia terveysvakuutus. Näiden ja viisumilla varustetun passin kanssa voi mennä passintarkastuspisteeseen. Aiemmin Minskin kansallisen lentoaseman kautta maahan saapuessa Suomen kansalainen pystyi hankkimaan myös viisumin, mutta Valko-Venäjän perustettua suurlähetystön Suomeen 2012 tämä käytäntö poistui (viisumi hankittava etukäteen) tai muuttui huomattavasti kalliimmaksi.[34]

Pääkaupunki Minskissä on hyvin toimiva, kaksilinjainen metroverkko.[4] Myös bussireitistö on kattava: toista sataa bussireittiä (linjanumerot 1-589) [35] ja yli viisikymmentä johdinbussireittiä (trollikkalinjat 1-65).[36] Raitiovaunureittejä on kahdeksan (linjat 1-7 ja 11).[37]

Julkisella liikenteen käyttäminen on matkailijalle edullista; maaliskuussa 2010 kertalippu maksoi etukäteen ostettuna 700 BYR tai kuljettajalta ostettuna 750 BYR (eli alle 0.20 EUR); pikabussivuoroihin 1100 BYR.[38]

Pääartikkeli: Luettelo Valko-Venäjän lentokentistä

Belavian laivastoon kuuluva Boeing 737-300 Frankfurtissa.

Valko-Venäjällä on yhteensä 67 lentokenttää, joista 35 on päällystettyä.[4] Tunnetuimmat lentoasemat ovat Minskin kansallinen lentoasema (Minsk-2), Minskin (vanha) lentoasema (Minsk-1), Homelin lentoasema ja Hrodnan lentoasema. Nämä ovat samalla kansainvälisen matkustajaliikenteen kenttiä. Vuoden 2010 alussa näiltä kentiltä lähti vähintään yksi ulkomaan reittiliikenteen lento viikoittain. Lisäksi Brestissä, Mahiljoussa ja Vitsebskissä on maakunnallinen lentokenttä.[40][41]

Valkovenäläisistä lentoyhtiöistä matkustajaliikennettä harjoittavat valtion omistamat Belavia ja Gomelavia. Rahtiliikenteessä toimii lisäksi valtiollinen TransAVIAexport Airlines. Muita valkovenäläisiä lentoyhtiöitä ovat esimerkiksi Hrodnan lentoasemalta operoiva valtiollinen Aviakompania Grodno.[42]