Lievo

Lievo, vaakalintu, lieve eli lapalievo on suomalainen taruolento, joka yleensä toimii noidan tai tietäjän apurina. Lievo on toisinaan käsitetty kaarneeksi eli korpiksi, kotkaksi[1], toisinaan taas madoksi tai käärmeeksi tai näiden kantavanhemmaksilähde?. Erään näkemyksen mukaan Lievo on vanha nimitys lohikäärmeelle[2]. Joissain yhteyksissä mainitaan, että noita itse muuttuu lievoksi joko todellisessa maailmassa tai transsitilassa henkimaailmassa kulkiessaan[3].

Kokko-lintuakin kutsutaan toisinaan lievoksi, esimerkiksi silloin, kun Louhi-noita tekee Kokon lentääkseen meren yli. Lievon eräs nimitys vaakalintu on myös Kokko-linnun nimitys[1]. Sanaan "vaakalintu" liittyvä "vaaka" tulee mahdollisesti sanasta vaa'as, joka tarkoittaa muun muassa kipua, aaltoa ja tulta. Ehkä vaakalintu merkitsee jotakuinkin tulista lintua. Vaakalinnun etymologinen vastine on saamelaisen noidan linnunhahmoista apuhenkeä tarkoittavan vuokon lainaoriginaali.

Lievo kansanrunoissa

Martti Haavio olettaa kirjassaan Suomalainen mytologia[1], että Arhippa Perttunen ja tämän poika Miihkali eivät tunteneet lievo/lieve sanaa ja sekoittivat sen pientä lintua tarkoittavaan leivoon.

Pohjon akka harvahammas
Nousi leivon lentimille,
Sirkun siiville kohosi,
Vassat siiviksi sivalti
Kokon kynkkäluun nenille;
Lenteä lepettelööpi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella.
Liiteleksen, laateleksen
Päähän pielen Väinämöisen;
Tahtoo pursi päin puota.
Laiva lassuin lohkiella.
Niin sanoopi Väinämöinen:
"Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimäinen ystäväni,
Ota nyt miekkasi omasi
Käelläsi oikiella
Vasemelta reieltäsi,
Kokon koprille sivalla,
Vaakalinnun varpahille!"
(Arhippa Perttunen Latvajärvi SKVR I 1:54 1834)

Käärmeen syntysanoissa, joita luettiin käärmeenpuremaa parannettaessa, lapalievo esiintyy käärmeiden kantavanhempana. Toisaalta käärmeiden kantavanhempana pidetään Kärestä tai Mammotarta. Lapalievon yhteydessä mainitaan myös Syöjätär, paha noita-akka:

Mist' on synty syysmaolla,
Tahi talvi käärmehellä?
Sylki Syöjätär vesille,
Lapa lievo lainehille...
(SKVR:I4 385)

Lievettä verrataan kaarneeseen eli korppiin muun muassa "vävyn virsissä", joissa kerrotaan, miten vävy tulee mustalla orilla kuin lieveellä.

Esimerkiksi:

Väv' on mussalla orolla,
Niinkun syöjällä suvella,
Kantavalla koarnehella,
Lentävällä lievehellä...
(SKVR:I3 1591)

Muita mainintoja lievosta

Toivo Vuorela mainitsee[2], että Lievo on kansanr. tarunomainen henkiolento, vaakalintu, lohikäärme t. vene mainitun ihmeolennon vertauskuvana. Veneellä saatetaan tässä tarkoittaa uiskoa, jonka arvellaan merkitsevän käärmettä.

Lievo saattaa olla lainaa saamelaisilta, joilla noidan apulintu oli vuokko. Vuokko on ehkä laina vaakaa tarkoittavasta sanasta. Vuokko oli sekä jättiläismäinen lintu, joka vaani kivisaarella ohikulkevia laivoja, että lintu, joka kuljetti noidan sielua transsitilan aikaisella matkalla. Vuokko myös toimitti asioita noidan puolesta.[1] Hans Skanke kirjoittaa (n. 1731) että "lappalaisnoita horrostilassa maatessaan käyttää palvelukseensa sillä matkustaakseen ja monenmoista toimittaakseen" vuoko eli vojeklintua.[1][4]


" Lievo~Lieve on vanha suomalais-lappalainen myyttisen, usein korpiksi kutsutun linnun nimitys. Lapin kielessä tavataan lævve-nimi alkuosana yhdyssanassa, jonka loppuosa merkitsee 'sulkaa, höyhentä'. Luulajan lappalaiset selittävät, että leventålki on kotkan, korpin tai käen onnea tuottava höyhen, lævve-dolgge, joka ohjaa sen saaliin luo. Jos tappaa korpin ja kynii sen, kaikki muut höyhenet lentävät tuulen mukaan, mutta lævve-höyhen lentää vastatuuleen.
T. I. Itkosen muistiinpanema tieto on seuraavanlainen: lěävvi-đolegi on sulka, joka putoaa kuolevasta kaarneesta, lentää vastatuuleen ja tekee löytäjänsä ruuasta rikkaaksi[5]. Kertomus korpin usein valkoisesta höyhenestä on tuttu myös Suomesta; italialaisessa sadussa taas griippi on se lintu, jolla on ihmeellinen höyhen[6][7]. Myös Garula-kotkalla, joka esiintyy Mahãbhãrata-eepoksessa amrtan ryöstäjänä, on taikahöyhen. Se pudottaa höyhenen >>sen pyhän miehen kunniaksi, jonka luusta on valmistettu (Indran) ukonvaaja>> ja saavuttaa täten Indran ikuisen ystävyyden. ~ Garuda-kotkan mainitsen myös siksi, että sitä on verrattu vaakalintuun - Uno Harva nimittäin kirjoittaa: >>Sitä paitsi useat Euraasian ja Amerikan kansat ovat puhuneet suuresta linnusta, joka lentäessään aiheuttaa myrskyn. Sellainen ihmelintu oli mm. intialaisten Garuda, ja mahdollisesti juuri tähän tarupiiriin kuuluu myös se runomme jättiläislintu, jonka 'siipi taivasta tapasi, toinen merta kuobaisi'>>[4] Noilla sanoilla luonnehditaan eräissä toisinnoissa vaakalinnun lentoa. "[1]

Näin kertoo Martti Haavio kirjassaan Suomalainen mytologia (hän ei kerro tarkempaa mikä saamelaiskielistä on kyseessä).


Y. H. Toivonen kirjoittaa[3], että suomalaisten ja saamelaisten lieveen, lievon, vaakalinnun ja vuokon uskottiin olevan sellaisten korppien ja kotkien nimityksiä joiksi noidan tai yleisemmin Pohjois-Euraasian kansojen noitien tai shamaanien uskottiin voivan muuttua tai joita heillä oli apueläiminä palveluksessaan maan päällä tai henkimaailmassa.

Katso myös

Lähteet
  1. Martti Haavio: Suomalainen Mytologia, s. 211-214. WSOY, 1967.
  2. Toivo Vuorela: Kansanperinteen sanakirja. WSOY, 1979.
  3. Yrjö Henrik Toivonen: Sanat puhuvat: muutamien sanojen ja kuvitelmien historiaa, s. 127. WSOY, 1944.
  4. Uno Harva: Sammon ryöstö, s. 126-127. WSOY, 1943.
  5. T. I. Itkonen: Lappalais-suomalaisia sanavertailuja II, s. 31. Suomalais-ugrilaisen Seuran Toimituksia LVIII, 1928.
  6. Kaarle Krohn: Die Wunderfeder, s. 109. Zeischrift des Vereins für Volkskunde. Fünfunddreissigster Jahrgang, 1925.
  7. Kaarle Krohn: Kalevalaistudien III Ilmarinen - IV Sampo, s. IV 47. Folklore Fellows Communications No. 67., 1927.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.