Lievijärvi
Lievijärvi on Satakunnassa Kokemäellä Kauvatsalla sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kauvatsanjoen ala-osan alueeseen. Se saa vetensä ympäröivistä metsistä ja laskee vedet Kauvatsanjokeen Kuoppalanjoen kautta.[1][2]
| Lievijärvi | |
|---|---|
 Jäärailoja Lievijärven jäässä |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Satakunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kauvatsanjoen valuma-alue (35.15) |
| Järvinumero | 35.151.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 59 m [1] |
| Rantaviiva | 13,549 km [2] |
| Pinta-ala | 1,16291 km² [2] |
| Valuma-alue | 25,89 km² [2] |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantiede
Järven pinta-ala on 116 hehtaaria, pituus 2,2 kilometriä ja leveys 1,4 kilometriä. Järven luusua sijaitsee länsirannalla, josta alkava 2,9 kilometriä pitkä Kuoppalanjoki laskee Kauvatsanjokeen. Pätkysjärven laskuoja Pätkyksenoja on kilometrin mittainen. Aurajärvi laskee suo-ojia myöten, mutta jatkanee Auranojaa myöten ja laskee Lievijärveen Jyränlahdessa. Metsäojia laskee järveen runsaasti.[1][2]
Järven rantaviiva on 13,5 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Järven itä- ja pohjoisrannoilla on ojitettua metsäistä suomaata. Loma-asuntoja on järvellä parisenkymmentä ja maatiloja kaksi.[1][2]
Lievijärvi on muodoltaan kaksiosainen. Järven itäpuoliskolla on paljon saaria, kun taas länsipuolella niitä ei ole lainkaan. Puoliskoja erottaa kaksi niemeä, etelästä Torkkelinnokka ja pohjoisesta Pitkänokka.[1]
Luonto
Pintavesityypiltään Lievijärvi kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin. Järvi kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi, ja Kuoppalanjoen keskivaiheilla onkin kalankasvatusaltaita. Se kuuluu Kokemäenjoen vesienhoitoalueeseen, ja sen tilaa seurataan koko ajan.[1]
Historiaa
Torppari Johan Henricsson Kolumäki asui Kuoppalankoskella Kolumäen torppaa Kauvatsan Lievikoskella. Hän sai vuonna 1835 luvan laskea Lievijärven vedenpintaa. Syntyneelle vesijättömaalle hän raivasi kaksi viljelyyn tarkoitettua kappaletta. Toisen pinta-ala oli 1 tynnyrinala ja 25 kapanalaa ja toisen 2 tynnyrinalaa ja 20 kapanalaa. Suomen Talousseura palkitsi hänet vuonna 1835 tästä työstä hopeamitalilla.[3][4] Järven laskua anottiin myös vuosina 1876 ja 1898.[5]
Lähteet
- Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 22.4.2014.
- OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 22.4.2014.
- Zilliacus, Lars: Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter - En källa för forskningen V:2. Turku: Åbo Akademi, 2004. ISBN 951-765-205-4. verkkoversio (pdf) (viitattu 15.1.2015). (ruotsiksi)
- Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 2121 01, 2004
- Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967.
Aiheesta muualla
- Kalapaikka.fi: Lievijärvi
- Järviwiki: Lievijärvi
- Satakuntaliitto: Lievijärven kalliot (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kauvatsan Metsästysyhdistys: Galleria (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kokemäenjoki.net: Lievijärvi (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kokemäenjoen alue (35.1) • Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) • Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) • Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) • Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) • Keuruun reitin valuma-alue (35.6) • Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7) • Vanajan reitin valuma-alue (35.8) • Loimijoen valuma-alue (35.9) |