Liettuan ilmavoimat

Liettuan ilmavoimat (liett. Karines Oro Pajegos) on yksi Liettuan puolustusvoimien puolustushaaroista. Se perustettiin virallisesti uudelleen 5. toukokuuta 1992. Liettuan ilmavoimat, jossa palvelee kaikkiaan 1 150 henkeä (noin 150 varusmiestä), on suurin ja parhaiten varustettu Baltian maiden ilmavoimista. Ilmavoimiin kuuluu myös muutama kevyt suihkuhävittäjä.

Liettuan ilmavoimat

Konetunnus
Toiminnassa 1919-1940, 1992-
Valtio Liettua
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Tukikohta Kaunas
Komentajat
Nykyinen komentaja Artūras Leita

Liettualla ei ole ilmavoimissaan tunnistamiseen tai torjuntaan kykeneviä lentokoneita kuten ei muillakaan Baltian mailla ja siten alueen ilmavalvonnasta ja tunnistamisesta vastaavat Nato-liittolaiset parven vahvuisella yksiköllä (neljä torjuntahävittäjää).

Nykyiset ilmavoimat

Liettuan ilmavoimiin kuuluu viisi erillistä osaa:

  • Ilmavoimien esikunta, joka sijaitsee Kaunasissa
  • Ilmatilan valvonta ja tunnistusosasto, joka on liitetty Baltnetiin ja Naton ilmapuolustusjärjestelmään
  • Ilmatorjuntapatteristo
  • 2 lentoyksikköä, jotka on sijoitettu 1. lentotukikohtaan Zokniaihin sekä 2. lentotukikohtaan Pajoustisiin

1. Lentotukikohtaan kuuluvat Hävittäjäparvi (liett. Naikintuvu Grandis) ja Kuljetuslaivue (liett. Transporto Eskadrille), joihin on sijoitettu neljä Aero L-39C/ZA-harjoitushävittäjää, kaksi kevyttä Antonov An-2-kuljetuskonetta, kolme Antonov An-26-kuljetuskonetta ja kaksi Let 410UVP -lentokonetta.

2. Lentotukikohtaan kuuluu Helikopterilaivue (liett. Sraigtasparniu Eskadrile), johon on sijoitettu kolme Mi-8T-kuljetushelikopteria, kaksi Mi-8T SAR -helikopteria, kaksi Mi-8PS VIP -helikopteria ja yksi Mi-8MTV- yhdistetty kuljetus- ja SAR-helikopteri.

Historia
Ilmavoimien lippu.
Romualdas Marcinkus, Jonas Liorentas, Antanas Gustaitis, Juozas Namikas, Jonas Mikenas ja Kazys Rimkevicius ANBO-tehtaan luona

Liettua julistautui 16. helmikuuta 1918 itsenäiseksi ensimmäisen maailmansodan loputtua ja Venäjän keisarikunnan luhistuttua komministiseen vallankumoukseen. Venäläiset bolsevikkijoukot tunkeutuivat ajoittain syvällekin Liettuaan. Liettua loi omat puolustusvoimat.

Tämä mikä johti Liettuan ilmavoimien (liett. Karo Aviacija) perustamiseen 30. tammikuuta 1919. Se oli alussa osa pioneerikomppaniaa, josta myöhemmin muodostui pioneeripataljoona. Pataljoonasta muodostettiin 12. maaliskuuta erillinen lentoyksikkö. Samalla perustettiin Sotilaslentokoulu (liett. Karo Aviacijos Mokykla KAM) Kaunasiin.[1]

Liettuan ilmavoimien ensimmäinen lentokone oli puna-armeijan ilmavoimien Sopwith Strutter, joka saatii käyttöön 5. helmikuuta 1919 sen lentäjän hylättyä koneen Kaunasin eteläpuolella. Ilmavoimat osti 27. helmikuuta kahdeksan LVG C VI-konetta (sn 1200, 4912, 4917, 4921, 4916, 4999, 5001 ja 5003) Saksasta. Lisäksi viisi lentokonetta toimitettiin huhtikuussa 1919 Kaunasiin sijoitetusta saksalaisesta 425 laivueesta (saks. 425 Fliegerabteilung FA425). Ne olivat kolme Albatros B.II (sn 1349, 2128 ja 2274), yksi Rumpler C I (sn 8414) ja yksi Halberstad CL IV (sn9432).[1]

Ilmavoimien ensimmäinen sotilaallinen tehtävä oli 3. maaliskuuta tiedustella miehitettyä Vilnaa. Maajoukkojen tukilennot aloitettiin 2. toukokuuta, jolloin viisi lentokonetta hyökkäsi venäläisten joukkoja vastaan lähellä Ukmergea. Näillä lennoilla ei tullut tappioita vihollisen toiminnan vuoksi, mutta yksi kone menetettiin tulipalossa 28. toukokuuta lähellä Giedraiciaita.[1]

Rauhansopimus allekirjoitettiin 12. heinäkuuta 1920 Moskovassa, jolloin Venäjä luopui vaatimuksistaan Liettuan alueeseen.

Vuonna 1920 Puola hyökkäsi Liettuaan miehittäen Vilnan ja Itä-Liettuan. Liettuan ilmavoimien vaikutus puolalaisten hyökkäyksen torjumisessa oli vähäinen[1]

Ilmavoimien muodostuttua itsenäiseksi puolustushaaraksi se aloitti modernisointiohjelman. Antanas Gustaitis, josta myöhemmin tuli Liettuan ilmavoimien komentaja, aloitti lentokonesuunnittelun ja -valmistuksen Liettussa. Tehdas suunnitteli vuonna 1925 ANBO-I lentokoneen, joita tehtiin kaikkiaan 66 kappaletta kahdeksana eri versiona neljäntoista seuraavan vuoden aikana. Niiden lisäksi ilmavoimat osti[1]:

  • 1925 kahdeksan Tšekkoslovakiassa valmistettua Letov S-20L konetta
  • 1928 15 Fiat CR.20 hävittäjää ja 20 Ansaldo A.120 pommikonetta Italiasta
  • 1936 14 Dewoitine D501L hävittäjää Ranskasta
  • 1937 Avro 626, 2 DH-89M Dragon Rapide ja 14 Gloster Gladiatoria Isosta-Britanniasta
  • 1939 Avro 626

Toisen maailmansodan syttyessä Liettuan ilmavoimilla oli yhteensä noin 100 lentokonetta sijoitettuna neljään tukikohtaan. Lentokoneista oli muodostettu kahdeksan laivuetta sekä lentokoulu.[1]

Toinen maailmansota

Neuvostoliitto aloitti 15. kesäkuuta 1940 Liettuan miehityksen lähettämällä ilmavoimien yksiköitä neljään liettualaiseen lentotukikohtaan, joissa ne miehittivät lentokonehangaarit ja takavarikoivat kaiken kaluston. Näitä vastaan ei taisteltu. Liettuan ilmavoimat pakotettiin pysymään maassa. Liettuassa lensi vain puna-armeijan perustama tiedustelulaivue (liett. Razved Aviatsonnaya Eskadrilya). Perustettu laivue liitettiin uuteen Baltian sotilasalueen 29. Armeijakuntaan. Siihen kuului yhdeksän ANBO-41-konetta, kolme ANBO-51-konetta ja yksi Gloster Gladiator-hävittäjä, joihin kaikkiin oli maalattu Neuvostoliiton tunnus, punatähti.[1]

Kun Natsi-Saksan ilmavoimien aloittivat 23. kesäkuuta 1941 ilmahyökkäykset neuvostovoimia vastaan Liettuan alueella, tiedusteluyksikkö siirrettiin Ukmergestä Pabradeen. Saksalaisten eteneminen pakotti yksikön jättämään Pabraden. Kolme ANBO-41-konetta lennettiin Valko-Venäjälle Gomeliin. Jälkeen jääneistä koneista ainakin muutama ANBO-41 liitettiin Luftwaffen yksiköihin, jotka operoivat Ukmergessä kesällä 1941.[1]

Puna-armeija vapautti 1944 Liettuan saksalaisten vallasta, jonka jälkeen maassa oli ainoastaan Neuvostoliiton ilmavoimien lentokoneita ennen Liettuan toista itsenäistymistä vuonna 1990.[1]

Itsenäistymisen jälkeen

Vapaaehtoiset ilmavoimat

Liettuassa aloitettiin itsenäisten ilmavoimien luominen kesäkuussa 1990, kun muodostettiin vapaaehtoiset ilmavoimat (liett. Savanoriskos Oro Pajegos, SOP). Neuvostojoukkojen toimet tammikuussa 1991 Vilnassa aiheuttivat kansalliskaartin (liett. Krasto Apsauga) eli vapaaehtoisarmeijan muodostamisen. Tämä osasto tunnetaan myös nimellä rautasudet (liett. Gelezinis Vilkas). SOP:n ensimmäisenä komentajana toimi apulaispuolustusministeri eversti J Gegas.

Liettuan vapaaehtoinen ilmapuolustusjärjestö perustettiin kevään 1991 kuluessa. Järjestöön kuului 15 ilmailukerhoa ja se sai nimen Vytis, kun kolme yksikköä muodosti SOP:n lentolaivueet. Nämä laivueet nimettiin tunnettujen liettualaisten lentäjien mukaan:

  • liett. Vilnaus Dariaus ir Gireno eskadrile tukikohtanaan Kyviskes
  • tukikohtana Panevezys
  • liett. Silutes Aviacijos eskadrile tukikohtana Silute

Kaikkien laivueiden kalustona oli Antonov An-2-, PZL-104 Wilga- ja Jak-52-lentokoneet, jotka olivat lähinnä taitolento- tai laskuvarjohyppykäytössä.


Nykyinen kalusto
Katso myös: Luettelo Liettuan puolustusvoimien kalustosta#Ilmavoimien kalusto

Liettuan ilmavoimille hankittiin helmikuussa 1993 Kirgistanista neljä Tšekkoslovakiassa valmistettua L-39 C Albatros -harjoitushävittäjää, joilla valvottiin maan ilmatilaa, kunnes Nato-maiden vuorottelu alkoi. 30. elokuuta 2011 yksi Albatroseista törmäsi Liettuassa harjoituksessa ranskalaisen Mirage-hävittäjän kanssa ilmassa ja syöksyi maahan. Lentäjät eivät loukkaantuneet.[2][3]

Katso myös

Lähteet
  • Brinkman, Jeroen: Lithuanian Air Force. Air Forces Research, 1995, 1. vsk, nro 9, s. 13-16. UK: Key Publishing Ltd. (englanniksi)

Viitteet


Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.