Lierikypärä

Lierikypärä (ransk. chapel-de-fer ja saks. Eisenhut, "rautahattu"; engl. kettle hat, "kattilahattu" tai war hat, "sotahattu") on keskiajalla ja uudella ajalla käytössä ollut kypärämalli.[1] Nimensä mukaisesti lierikypärä on tehty raudasta tai teräksestä leveälierisen, yleensä pyöreäkupuisen hatun muotoon.

Lierikypärä rengaspanssarihupun kanssa käytettynä

Valmistus ja käyttö
Lierikypärällä varustettu sotilas (Maciejowskin raamatun kuvitusta 1200-luvulta)
Japanilaisia jingasa-tyyppisiä kypäriä
Burgundilainen tai alankomainen lierikypärä n. vuodelta 1475

Lierikypäriä esiintyy joissain karolingiajalta olevissa kuvissa, mutta ne nähtävästi hävisivät pian käytöstä. 1100-luvun lopulla, samaan aikaan kuin umpikypärät kehittyivät, lierikypärät palasivat käyttöön Länsi-Euroopassa. Joidenkin kuvalähteiden perusteella sitä käytettiin tuolloin myös Bysantissa ja on arveltu että se olisi alkujaan bysanttilainen keksintö.lähde?

Varhaiset lierikypärät tehtiin spangenhelm-tapaan eli niittaamalla kolmiomaisia metallipaloja ristikkäisiin tukivanteisiin, joihin oli liitetty myös lieri. Myöhemmin kypärät alettiin takoa yhdestä rautalevystä. Yksinkertaisen rakenteensa ansiosta sen valmistaminen ei vaatinut suurta taitoa eikä paljoa työtä, ja se olikin suhteellisen edullinen. Lierikypäriä käyttivät enimmäkseen jalkaväki, mutta myös ratsuväki ja jopa ritarit käyttivät niitä ajoittain. Avoimena kypäränä lierikypärä ei suojannut kasvoja, mutta ei myöskään haitannut näkemistä eikä kuulemista, eikä se ollut yhtä kuuma kuin suljetut kypärämallit.[2]

Leveä lieri tarjosi hyvän suojan ylhäältä tulevia uhkia, kuten ratsastajan miekkaa, muurilta pudotettuja kiviä tai kaukaa kaaressa ammuttuja nuolia vastaan. Se tarjosi myös suojaa auringolta ja sateelta. Kypärää voitiin käyttää sellaisenaan tai rengaspanssarista tehdyn hupun, myöhemmin myös kaulaa ja kasvoja suojaavien panssarilevyjen kanssa (gorget, bevor).lähde?

Euroopan ulkopuolella lierikypäriä käytettiin ainakin Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, etenkin Burmassa, Laosissa ja Thaimaassa. Japanilaiset ashigaru-sotilaat käyttivät jingasa-kypärää, joka oli tehty raudasta tai kovitetusta nahasta kartiomaisen aasialaisen olkihatun malliseksi.lähde?

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan kypärät

Ensimmäisessä maailmansodassa teräskypärät tekivät paluun. Näistä brittiläinen Brodie-kypärä (jota kutsuttiin usein nimellä tin hat, "peltihattu") ja ranskalainen Adrian-kypärä olivat käytännössä moderneja, teollisesti tuotettuja lierikypäriä. Brittiläiset ja Kansainyhteisön sotilaat (mm. australialaiset ja kanadalaiset) käyttivät samanlaisia kypäriä myös toisessa maailmansodassa.lähde?

  • Ensimmäisen maailmansodan aikainen ranskalainen "Adrian Modele 1915" -kypärä.
  • Ensimmäisen maailmansodan aikainen M1917-kypärä, amerikkalainen versio brittien Brodie-kypärästä
  • Toisessa maailmansodassa käytetty brittiläinen Brodie mk. II -kypärä


Lähteet
  1. Connolly, P., Gillingham, J. ja Lazenby , J.: The Hutchinson Dictionary of Ancient and Medieval Warfare, s. 178. Routledge, 1999. ISBN 9781135936747. (englanniksi)
  2. De Vries, R. ja Smith, R.D.: Medieval Military Technology, 2. painos, s. 71-72. Toronto: University of Toronto Press, 2012. ISBN 9781442604995. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.