Liekkikalat

Varhaisimmat liekkikalafossiilit on ajoitettu myöhäiselle eoseenikaudelle. Heimo voidaan jakaa kahteen alaheimoon Cepolinae ja Owstoninae, joissa kummassakin on kaksi sukua. Lajeja heimossa on lähteestä riippuen 7–20, muun muassa intianliekkikala (Acanthocephala indica), liekkikala (Cepola macrophthalma) ja punanuolipyrstö (Owstonia grammodon). Liekkikalat ovat pääasiassa melko pieniä ja harva laji kasvaa yli 40 cm:n mittaiseksi. Suurin laji Cepola rubescens voi saavuttaa 70 cm:n pituuden. Ruumiinrakenteeltaan liekkikalalajit ovat pitkulaisia ja kapenevat pyrstöä kohti. Selkäevä on hyvin pitkä ja melko korkea, ja on eräillä lajeilla yhtenäinen perä- ja pyrstöevän kanssa. Kuono kaloilla on lyhyt ja suu sekä silmät kookkaat. Väriltään liekkikalalajit ovat tyypillisesti keltaisia tai vaaleanpunaisia.[2][3][4][5]

Liekkikaloja tavataan Atlantin Euroopan rannikolta, Välimerestä sekä indopasifiselta merialueelta ja Uuden-Seelannin rannikolta. Ne elävät tyypillisesti 30–475 metrin syvyydessä hiekka- tai mutapohjilla. Kalat kaivelevat pehmeään pohjaan käytäviä ja ovat usein kaivautuneena hiekkaan tai mutaan. Lajien ravintoa on eläinplankton. Paikoitellen liekkikaloja kalastetaan ravinnoksi, mutta kaupallisesti ne eivät ole erityisen merkittäviä.[2][5][3][4]