Lidija Litvjak

Lidija Vladimirovna Litvjak (ven. Лидия Владимировна Литвяк, 18. elokuuta 1921 Moskova – 1. elokuuta 1943) oli neuvostoliittolainen hävittäjä-ässä. Hän lensi muun muassa Jakovlev Jak-1 -hävittäjälentokoneita. Livtjakin pudotustiedot ovat epävarmoja; joidenkin lähteiden mukaan hän olisi saavuttanut 11 ilmavoittoa yksin ja ollut osallisena kolmessa muussa pudotuksessa. Litvjak on Jekaterina Budanovan ohella historian ainoa naispuolinen hävittäjä-ässä.

Hautausmaan muistolaatta

Livtjak oli saanut lentolupakirjan 1930-luvun lopulla. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon hän pääsi hävittäjälentäjäkoulutukseen liioiteltuaan lentokokemustaan. Livtjak aloitti rintamapalveluksen kesällä 1942. Saman vuoden syksyllä hänet siirrettiin Stalingradiin. 13. syyskuuta hän saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa: Litvjak osallistui Junkers Ju 88 -pommittajan pudotukseen ja ampui sitten alas Messerschmitt Bf 109 G-2 -hävittäjän, jota ohjasi saksalainen ässä Edwin Maier. Livtjak palveli useissa eri hävittäjäosastoissa. Niistä viimekseksi jäi 73. kaartinhävittäjärykmentti, johon hänet siirrettiin vuoden 1943 alussa. Livtjak haavoittui kahdesti, sai useita kunniamerkkejä ja yleni aliluutnantiksi. Neuvostoliiton lehdistö teki hänestä sankarihahmon antaen hänelle kutsumanimen "Stalingradin valkoinen ruusu". Livtjak rakastui hävittäjälentäjä Aleksei Solomatiniin. Tämä sai surmansa 21. toukokuuta 1943 koulutuslennolla tapahtuneessa maahansyöksyssä. 13. kesäkuuta murheen murtama, psyykkisesti ja fyysisesti uupunut Livtjak ylennettiin lentueenkomentajaksi.

1. elokuuta 1943 Litvjak katosi taistelulennolla jouduttuaan taisteluun saksalaisten hävittäjien kanssa. Livtjakin kohtalo oli pitkään epäselvä: vasta vuonna 1989 Neuvostoliiton viranomaiset varmistuivat siitä, että hän oli saanut surmansa maahansyöksyssä. Vuonna 1990 Livtjakille myönnettiin postuumisti Neuvostoliiton sankarin kunniamitali.